Kuluneesta vuodesta tulee ensimmäisenä mieleen hallituksen moottoripyörille suunnittelema käyttövero, jonka torppaamisessa Suomen Motoristit ry:n väsymätön taustatyö oli avainasemassa.
Ulla Kuljusta tuli ensimmäinen suomalainen naisratamoottoripyöräilyn maailmanmestari vammaisten luokassa ja monet suomalaiset rata-, enduro- ja motocross-kuljettajat nousivat kansainvälisissä luokissa mitä korkeimmille paikoille maailman podiumeilla.
Tämä menestyksen taso on käsittämätöntä, kun ottaa huomioon, miten pienellä rahalla mp-lajeja Suomessa harrastetaan, ja miten vähän eri lajien harrastajia lopulta on. Lisäksi moottoripyöräurheilun vakava harrastaminen tuntuu jatkuvasti vaikeutuvan: ratojen lupaehtoja kiristetään surutta, ja mikä tahansa valitus saa aikaan pitkiäkin taukoja ratojen rakentamisessa tai johtaa ratojen lopettamiseen.
Masentavinta on, mikäli Suomen tulevan moottoriurheilun Mekan, Kymi Ringin rahoitusta ei lopultakaan saada kuntoon. Se toisi mp-lajeille MotoGP-kisojen myötä uudenlaista näkyvyyttä toteutuessaan. Kyse on kansainvälisen tason hankkeesta, jolla luotaisiin myönteistä mielikuvaa koko maalle.
Moottoripyöräilyn suosio tuntuu huolestuttavasti Suomessa laantuvan, kun uudet ikäluokat pienenevät ja ala kilpailee niistä mitä erilaisempien lajien ja harrastusten kanssa. Samalla sodanjälkeinen ja sitä seuraava sukupolvi ukkoutuvat ja akkautuvat ja poistuvat moottoripyörien selästä.
Automaattinen motoristin kasvukoulu moposta kevarin kautta isompiin moottoripyöriin tökkii, kun portaita on liikaa ja opetus seuraavalle tasolle kallista ja teoriapainotteista. Siihen on nyt ilmeisesti tulossa - aiheesta - muutos. Moottoripyörän hallitseminen käytännössä on tarpeellisempaa kuin samojen teoria-asioiden kertaaminen kokeesta toiseen.
Myös siirtymisen auton ajokortista moottoripyöräkortin haltijaksi pitäisi olla aiempaa helpompaa käytännön ajo-osaamista esittämällä.
Moottoripyöräala työllistää ison joukon ihmisiä, joten valtiovalllan toiminta ei ole yhdentekevää. Myyntilukujen kasvattamiseksi moottoripyörien verotusta voisi keventää reippaalla otteella.
Hallitus voisi lisäksi myöntää tukea romutettaville moottoripyörille samalla tavoin kuin autoillekin. Se tuskin paljoa keventäisi valtion kukkaroa, sillä moni moottoripyörä jää aktiivikäytön jälkeen talliin museoitavaksi tai muuten vain talletettavaksi, mutta heille, jotka haluaisivat tukea hyödyntää, sen pitäisi olla eri kulkuneuvojen yhdenvertaisuuden nimissä mahdollista.
Ja miksi valtio ei voisi myöntää tukea myös sähkömoottoripyörien hankintaan kuten Ruotsissakin?
Mutta ettei tämä menisi pelkäksi kitinäksi, niin suomalainen moottoripyöräily lopultakin voi hyvin. Vaikka pyörät ovatkin kalliita, ne ovat teknisiltä ominaisuuksiltaan parempia kuin koskaan, ja moni myös ajaa niillä todella paljon. Niiden turvavarusteet ovat sellaisia, joita ei oikein osattu kuvitellakaan vielä 20 vuotta sitten ja ajettavuus paranee miltei vuosittain.
Myös pyörien mallikirjo on suurempi kuin milloinkaan, ja jokainen löytää käyttöönsä juuri sellaisen kulkineen kuin haluaa tai tarvitsee.
Ja pakko on sanoa tämäkin: en toistaiseksi ole vielä ajanut sellaisella moottoripyörällä, etteikö hymy olisi karehtinut suupielessä.
Joten nautitaan tästä hienosta lajista jokainen hetki kun voidaan. Eipä tästä ajokauden alkuunkaan enää kovin montaa kuukautta ole. Ja pakkohan sitä kolmen kylmemmän ja sateisemman kesän jälkeen on tulla kunnollinen, lämmin ja aurinkoinen kesä lopultakin.
Sitä odotellessa joka tapauksessa Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta Lukijoillemme!
Toivoo
Motouutisten toimitus