Huom: Uudelleenjulkaisemme tästä uuteen vuoteen asti vapaapäivien lukemiseksi teille 10 luetuinta juttuamme vuonna 2017. Tässä vuoden seitsemänneksi luetuin juttu. Lukemisen Iloa! Tv. Toimitus
– Tiellä 8820 Manamasalon lossin jälkeen Vaalan puolella on todella pahat routavauriot. Tiellä on 80 km/h nopeusrajoitus. Ajoin moottoripyörälläni noin 60-70 km/h vauhtia, kun koko pyörä lähti pompusta lentoon ja ajautui vastaantulevien kaistalle. Sain kehollani ohjattua pyörän takaisin omalle kaistalleen, mutta se lähti uuteen ilmalentoon seuraavasta routavauriosta. Sain onneksi jarruteltua jonkin verran pompuissa ennen oikealle kyljelle kaatumista. Kaatumisen yhteydessä pyörä jäi tien reunaan ja minä jatkoin matkaani tien pientareelle. Onni onnettomuudessa oli, ettei kohdalle sattunut kiviä tai vastaavaa, silloin en välttämättä olisi tässä, tamperelainen Mari Parviainen selittää tapahtunutta.
– Olen ajanut vuodesta 1994 lähtien ja minulla on ollut useita pyöriä. Niin että ajokokemusta löytyy ja pyöräni on hyvä ajaa. Sitäpaitsi se on painava, ei se ihan pienestä pompusta lähde ilmaan.
– Minulle tuli oikeaan lapaluuhun sirpalemurtuma, joka on tosi kipeä, kun luunsirpaleet hankaavat toisiaan vastaan. Lisäksi minulta murtui oikealta puolen kolme kylkiluuta ja toisen käden etusormi. Kipsi on kädessä neljä viikkoa ja sairaslomaa tuli kaikkiaan viisi viikkoa.
Lisäksi päälle tulevat kaikki kudos- ja ruhjevammat. Vaurioitunut käsi on toiminnaltaan tosi heikko, sillä se sai kovan tällin. Hyvät ajovarusteet pelastivat paljon. Ajohousuihin tuli reikiä polveen ja reiteen, samoin nahkarotsi hankautui, mutta ne suojasivat joka tapauksessa pahimmalta. Myös kypärään tuli naarmuja, ajohanskat ovat entiset ja saappaat kärsivät, huokaa Parviainen.
– Pyörän astinlauta suojasi sekä pyörää että jalkaani pahimmalta kaatumisen yhteydessä. Mutta pyörään tuli lommoja ja siitä meni osia rikki, ja se pitää myös maalata uudelleen.
Mari Parviaisen kipsattu käsi.
Tienpitäjän vastuu - onko sitä?
– Tie on todella huonossa kunnossa. Siinä on syviä railoja ja pomppuja. Paikalle hälytetyn ambulanssin kuljettaja tiesi heti, missä onnettomuuskohta on. Hinauspalvelun mies kertoi, että hänellä hinauksessa olleesta bussista oli puhjennut rengas samalla kohtaa. Lisäksi joku tiesi kertoa seurueellemme, että tieltä oli myös asuntovaunu lentänyt pöpelikköön pomppujen vuoksi.
– Onnettomuuspaikalle tulleet ohikulkijat totesivat, että on vain ajan kysymys, milloin tiellä tapahtuu sen huonon kunnon vuoksi jotain vielä pahempaa. Tien kunnosta on kuulemma tehty valitus kolme viikkoa sitten, mutta en tiedä, onko se johtanut mihinkään toimenpiteisiin.
Alasalmen lossin jälkeen tiellä on ensin 50 km/h rajoitus, mutta se muuttuu melko pian 80 km/h. Paikan päällä näkee, miten todella pahoja routapomppuja ja -railoja tiellä on. Mikäli tietä ei pystytä korjaamaan, niin sillä kohtaa pitäisi olla selvästi alhaisempi rajoitus tai muita huomiomerkkejä, hidasteita tms. Ei voi olla niin, että vastuu voitaisiin siirtää kuoppamerkintöjen avulla teiden käyttäjille, Mari Parviainen päivittelee.
Manamasalon lossin ympäristön kartta.
Tutkintapyyntö poliisille
Parviainen on tehnyt tapahtuneesta tutkintapyynnön poliisille. Asia on vasta vireillä, eikä poliisi ole vielä ottanut kantaa tapahtuneeseen.
– Kuvaavaa on, että kun minut vietiin Kajaanin keskussairaalaan, niin sairaalan henkilökunta totesi, että Kainuussa on erittäin huonot tiet ja vain pääteistä pidetään huolta.
– Ajokausi taitaa sitten olla tässä. Olisin kyllä mieluummin jatkanut lomailua ja moottoripyöräilyä ennemmin kuin istunut kotona kipsin kanssa. Sairasloma kestää sen viisi viikkoa, ja kipsi otetaan pois sen neljän viikon jälkeen, mutta missä kunnossa käsi on, entä missä vaiheessa pyörän korjaukset, Mari Parviainen pohtii.
– Kyllä näin pahat pomput ja railot pitäisi korjata edes paikallisesti, ellei ole mahdollisuutta remontoida tietä kunnolla.
Huolestuttavalta asiassa vaikuttaa tienpitäjän välinpitämättömyys teiden kuntoon ja erityisesti huonon kunnon vaikutus liikenneonnettomuuksiin.