Normaalisti miehet tekevät stunt-hyppynsä ulkosalla, mutta tällä kertaa Arttu Mielityisen kuorma-auto ja sen kokoontaiteltava laskeutumisramppi oli tuotu sisään Seinäjoen Areenalle, ja hypyt tapahtuivat sisätiloissa. Koska koko komeus hyppyramppeineen oli sijoitettu messuhalliin poikittain, tilaa ei pituussunnassa ollut todellakaan liioitellusti.
Niukka tila toi ainakin katsojille runsaasti lisää jännitystä peliin, eikä hyppääjilläkään ollut turhia marginaaleja käytössään. Hypyt menivät niin hienosti, kuin taitavilta hyppääjiltä voi olettaakin. Mutta pohjalainen yleisö oli hämmentävän vaisua, eikä ääntä katsomosta oikein lähtenyt, vaikka selostajakin yritti parhaansa.
Vaihdoimme stunttaajien kanssa muutaman sanan toisen hyppykeikan jälkeen, kunhan nimikirjoituksia metsästäneet pikku- ja vähän isommatkin pojat ja tytöt olivat ensin saaneet oman osuutensa heistä.
Arttu Mielityinen vastailemassa nuorten fanien kysymyksiin.
Joni Hynell on harrastanut freestyle-hyppyjä jo yli 10 vuoden ajan, Arttu Mielityinen kolmen vuoden verran.
– Olin tekemässä katupyörällä stuntteja, kun Hynell kavereineen oli hyppäämässä, ja se näytti niin hienolta, että se oli pakko oppia, Mielityinen kertoo. – Sillä matkalla tässä ollaan edelleen.
– Minä puolestani tein kaikkai mahdollisia hyppyjä motocross-pyörällä aikanaan, kunnes sitten lopulta eräs ystäväni kertoi Jussi Seljakselle, että siellä on sellainen kaveri, joka tekee mitä vaan, ja pääsin sen jälkeen tekemään ensiesiintymiseni hyppyareenoilla Motocrossin EM-kisoissa Liettuassa. Sen jälkeen olen 13 vuotta tehnyt näitä hommia, Hynell kertoo.
– Olin silloin 16-17-vuotias, ja minulla oli pyöränä KTM:n joku noin 500-kuutioinen, joka käyttäytyi paremminkin kuin maansiirtokone. Nykyään ajamme CR 450 Hondilla joissa on enemmän tehoa, ja joita on helpompi käsitellä.
Selostajan haastattelussa hyppyesityksen puolivälissä.
– Pyörät ovat aika lailla peruskunnossaan, Jonilla on tehoputki ja vähän enemmän voimaa, mutta minulla täysin vakiomoottori. Enemmän olemme kiinnittäneet huomiota jousitukseen ja iskunvaimennukseen. Alan ammattilainen on shimmannut pyöriemme iskarit, Mielityinen selittää.
Hypyn pituus Seinäjoen Areenalla sisätiloissa on 20 metriä, ja ainakin katsojan silmissä teholle ja pysähtymiselle samoin kuin toimivalle iskunvaimennuksellekin on tarvetta. Kiihdytysmatka on lyhyt, ja vielä lyhyempi on pysähtymismatka alastulorampin jälkeen.
Joni Hynell.
Mielityinen on rakentanut itse kuorma-autoon siirrettävän hyppyrampin ja auton lavaan kiinnitetyn esiintaiteltavan alastulorampin. Mukana on myös pakollinen paksu "patja" auton eteen, joka vaimentaa alastuloa, jos jotain menee pieleen.
– Tämä Areenan tila on aivan minimi, missä pystyy hyppäämään, Hynell kertoo. – Kokonaismatka on pituussuunnassa 70 metriä.
Entä sitten stunt-hyppyjen riskit?
– Minulla on murtunut 16 luuta kaikkien näiden vuosien aikana. Pahin tilanne oli Turussa viime vuonna, kun minä ja pyörä lähdimme eri suuntiin hyppyrillä. 30 metrin ilmalennon jälkeen selvisin kuitenkin onneksi vain 2 katkenneella luulla.
– En kuitenkaan vaihtaisi päivääkään pois, Hynell toteaa. – Kiitos sairaaloiden henkilökunnille ympäri maan, että hoiditte minut kuntoon.
Arttu Mielityinen.
Pelottaako?
– Joskus tuntuu sellaista tervettä jännitystä, että on vähän perhosia vatsasssa. Kysymys on lähinnä siitä, että pystyykö tekemään parhaansa ja antamaan yleisölle paljon hyvää katsottavaa. Jos alkaa pelätä, niin pyörän saa panna saman tien myyntiin, Hynell vakuuttaa.
Miten sitten valmistaudutte esityksiin?
– Rutiineilla on erittäin suuri merkitys. Tarkistetaan, että kaikki toimii ja on niinkuin pitää. Sen vuoksi minä esimerkiksi ajan aina ensin alastulorampin yläpäähän, että pystyn tarkistamaan, että lähtöramppi on suorassa linjassa. Hiljaisuudessa oleminen ennen suoritusta on myös hyvin tärkeää.
– Emme mene täysin tiukan käsikirjoituksen mukaan, vaan sovellamme tekemisiämme näytöksen aikana. Normaalisti teemme myös ristiin parihyppyjä, mutta täällä sivuttaistilaa on niin vähän, että hyppäämme peräkkäin, Hynell selventää. – Kaikki tämäntyyppinen toiminta kasvattaa lmyös uottamusta kaveriin.
Hyppyjen korkeudesta saa ehkä parhaiten kuvan näin.
Molemmilla miehillä on omissa pihoissaan kotona hyppyrampit, joissa harjoittelevat kesät talvet. Talvisaikaan hyppypyörissä käytetään 6 mm:n enduronastoja, jotka antavat riittävästi pitoa hyppyyn sekä alastuloon maapohjaiseen ramppiin. Pitoa parantaa vielä lähtörampin kumimatto.
– Marraskuusta tammikuuhun pidän yleensä taukoa hyppäämisestä, kertoo Arttu Mielityinen. – Muuna aikana kuitenkin hyppään niin paljon kuin työt antavat myöten.
Esityksen jälkeen olivat seuraavana vuorossa nimmarinhakijat.
– Haaveena olisi tietenkin päästä siihen, että kesät pystyisi tekemään ammattimaisesti hyppäämistä. Se edellyttää kuitenkin vielä paljon lisää keikkoja ja niiden myyntiä.
Hynellin ja Mielityisen voit tilata keikalle sähköpostiosoitteesta arttu.mielityinen@gmail.com.
Miesten hyppäämistä voit käydä katsomassa Seinäjoen Motorbike ja Freetime Show'ssa vielä sunnuntaina kolmeen kertaan. Muista taputtaa, karjua ja kannustaa tarpeeksi. Hynell lupasi sitä enemmän hyppyjä, mitä enemmän tulee kannustusta.
Ohessa myös videonpätkä miesten hypystä: