Vaikkakaan itse ei ole kokenut vastaavia hyppyjä, iskuja ja adrenaliinia, silti voi sanoa jännittävänsä. Sen tiedostaa. On tekstejä siitä, kuinka ajamisen avulla kykenee unohtamaan kaikki ongelmansa. Sen kykenee unohtamaan jopa kameran takana, kun kuvaa kaksipyöräisiä kentällä. Tulee väkisinkin pohdittua, miten itse esiintyjät kykenevät jännitykseltään siellä pyörän selässä olemaan, jos kuvaajanakin pääsee jo tunnelmaan mukaan? "Yleensä ainakin mulla jännitys menee ohi kun lyö visiirin kiinni ja lähtee ajamaan.” Ainakin StuntFreaksTeamin Niko Säkkinen kertoi, että jopa kokeneenakin se jaksaa vielä jännittää; mutta toisaalta kokee, että se kuuluu asiaan.

Kun kävelee ympäri messukeskusta, näkee ympärillään paljon klassiseen motoristit-kategoriakuvaan kuuluvia ihmisiä. Nahkatakkeja ja -liivejä, tatuointeja ja partoja. Ja hymy naamalla, lähes jokaisella. Sitä tuntee kuuluvansa joukkoon, jopa ilman sitä nahkatakkia tai tatuointeja. On tietynlainen tunne ympärillä siitä yhteenkuuluvuudesta, johon jokainen mahtuu. Netissäkin kiertää kuvia siitä mitä näkee aina teillä, moottoripyöräilijät moikkaavat toisiaan, vaikkeivat tuntisi ennalta. Se vain kuuluu asiaan.

Stunt Freaks Team vauhdissa. Kuva Milja Rantanen.

Stunt Freaks Team vauhdissa. Kuva Milja Rantanen.

“Four wheels move the body, two wheels move the soul” -  kaikkialla netissä törmää kyseiseen virkkeeseen siitä, miten neljässä renkaassa on kaksi liikaa. Sen kykenee todellakin ymmärtämään. Itse moottoripyörämessuilla ehdottomasti siisteimmät asiat olivat itse rakennetut pyörät ja tottakai SFT - Stunt Freaks Team - on upeaa seurata sivusta jonkun taitoa hallita pyöräänsä niin hyvin, oli maassa tai ilmassa. Harrastus moottoripyörien kanssa tarjoaa lähes jokaiselle jotakin ikää, sukupuolta tai mitään muuta katsomatta.

Tuon tiivistänee omaan mieleeni jäänyt tilanne messuilta, kun arviolta kaksivuotias lapsi kiipesi innoissaan yhden esillä olevan pyörän kyytiin ilman, että vanhempi kerkesi edes tajuamaan asiaa. Lapsi heti hamusi käsiinsä ohjaustangon, kuin tottuneempikin kuljettaja tekisi. Hymy lapsen kasvoilla kertoi paljon. Mopojen kohdalle oli kerääntynyt iso kasa ala-asteikäisiä. Jokainen oli innoissaan tutkimassa pienintäkin yksityiskohtaa ja suunnitteli ääneen tulevaisuuttaan pyörän kanssa.

Stunt Freaks Team vauhdissa. Kuva Milja Rantanen.

Stunt Freaks Team vauhdissa. Kuva Milja Rantanen.

“Yleisön edessä ajaminen jännittää tai hermostuttaa aina enemmän tai vähemmän. Ihan sama onko kyseessä kilpailu vai näytös, iso tai pieni yleisö niin semi jännitys ennen vetoa kuuluu asiaan. Paras fiilis kyllä tulee siitä kun kisarunin tai shown jälkeen yleisöstä lähtee kunnolla sitä ääntä, enkä ainakaan vielä ole siihen fiilikseen kyllästynyt. Se on suorin palaute näyttikö toiminta hyvältä vai ei.“ Niko Säkkinen, StuntFreaksTeam.

Sen lisäksi, että StuntFreaksTeam otti kuvaajat todella hyvin huomioon esityksessään, ottavat he myös jälkeenpäin. Ei voi kuin kehua, mahtava porukka ja upea esitys. Se jäi mieleen ja kaihertaa edelleenkin, takaisin haluaa.

Yhteenkuuluvuutta, hymyä ja upeita esityksiä - moottoripyörämessut nuoren näkökulmasta tiivistettynä.

Milja Rantanen.

Milja Rantanen.

Olen Milja, 17-vuotias medialinjalainen Helsingin medialukiosta. Kiinnostunut olen kaikesta pyöriin liittyvästä, erityisesti stunttailusta ja sen kuvaamisesta, vaikkakin vasta oikeastaan viimevuonna harrastuksen löysin. Omaa pyörää ei vielä valitettavasti ole, mutta pakko se on hankkia. Ohessa vielä linkki blogiini, jonne laitan ottamiani kuvia ihmisistä ja pyöristä, jos kiinnostaa: http://lumi-tuulia.blogspot.fi/