Kuten useat kilpamoottoripyöräilijät, myös 32 vuotias Marita Nyqvist on ajanut käytännössä katsoen koko ikänsä.
– Varsinaisesti aloitin kisaamisen vuonna -98 motocrossissa, ja poikia vastaan. Se oli käytännön sanelema, sillä silloin ei vielä ollut erikseen naisten sarjoja. Enduroa pääsin ajamaan vasta täytettyäni 16 vuotta, kun sain ajokortin. Koska endurokisoissa ajetaan pätkittäin myös virallisilla tieosuuksilla, niin tästä syystä jokaisella kisakuskilla pitää olla voimassa oleva ajokortti, ennen kuin pääsee osallistumaan kisoihin.
– Ajaessani mp-inssiä suurin haaste oli malttaa ajaa tarpeeksi rauhallisesti. Piti koko ajan vilkuilla nopeusmittariin, ettei vahingossa vain aja liian kovaa, Martia Nyqvist nauraa.
Menestystä on tullut vuosien myötä kotimaan lisäksi EM- ja MM-kisoissa ja lisää lähdetään hakemaan.
– Ensi kaudella ajan Enduron Suomen Cupin lisäksi Enduron EM-sarjassa. Siinä ohessa ajan Cross-Countryn Suomen Cupissa ja jos Suomi lähettää joukkueen EM-kisoihin, niin olen siinäkin matkassa.
– Ensi kaudella ajan Enduron Suomen Cupin lisäksi Enduron EM-sarjassa, Nyqvist kertoo.
– Kaikkina vuosina Suomesta ei ole saatu joukkuetta kasaan. Moottoriliitto on linjannut, että pitää olla selkeästi mitalitavoite. Tämä on aivan ymmärrettävää, sillä se on sen verran kallis matka, että liitolla ei ole varaa lähettää sinne ketään huvikseen tai saati harjoittelemaan. Sinne mennään ainoastaan tuomaan mahdollisimman kirkas mitalli kotiin. Ei minua itseänikään kiinnostaisi lähteä vain Suomea edustamaan, sen verran kilpailuhenkinen olen ja niin monta kertaa ne radat olen kiertänyt, että jokainen kilpailu mennään voittamaan. Kisaan tarvitaan kolme ajajaa, ja jos on kovia nimiä loukkaantuneina, niin tarpeeksi tasokasta joukkuetta ei saada kasaan, Nyqvist selventää.
– Kaudella 2017 kilpailen Yamaha YZ125:lla. Olen hyvässä kunnossa ja tavoitteenani on voittaa kaikki kilpailut ja mestaruussarjat, joihin tänä vuonna osallistun. Joukkuetasolla minulla on jo kaksi EM-kultaa, mutta yksilötason kilpailusta se vielä puuttuu, joten motivaatio on korkealla, toteaa EM-hopea ja -pronssimitalisti Marita Nyqvist.
Vaikeuksien kautta matkaan
Santtu Tiaisella oli viime vuonna huonoa tuuria, mutta nyt motivaatio onkin huipussaan.
Santtu Tiainen sai ensimmäisen pyöränsä eli lasten 82-kuutioisen Hondan jo 1994.
– Kouluaikana harrastin motocrossin lisäksi myös alppihiihtoa, jossa voitin alle 15-vuotiaiden SM-sarjan 2004. Saman vuoden kesällä ajoin ensimmäiset motocross-kisat Suomessa. Käänteentekevää uravalintani kannalta oli kun 2011 Kimi Räikkösen Ice One Racin Junior-teamin Toni Erikson loukkaantui ja korvasin hänet kymmenessä kilpailussa. Vuosina 2011-13 ajoin MM-kisoja parissakin eri tiimissä.
– 2014 oli takoitus ajaa "Hussella", mutta budjetti jäi vajaaksi ja päätinkin lähteä ajamaan MX1:en SM-sarjaa. Voitin sen näytöstyyliin.
2015 jatkoin Husqvarnalla SM-sarjassa. Ensimmäisen kilpailun voitin, mutta treeneissä loukkaannuin ja se kausi oli siinä. Syksyllä 2015 sain sopimuksen Yamahan kanssa. Marraskuun puolessa välissä olin testaamassa Yamahalle, kun hyppyrin takana olikin yllättäen pyörä poikittain. Hyppyrin taakse ei tietenkään voinut nähdä ja kun sen pyörän näin, niin enää ei voinut tehdä mitään. Putosin sen poikittain olleen pyörän päälle ja molemmat ranteen luut menivät poikki, kuten myös vasen nilkka.
– Ranteiden leikkaukset sujuivat hyvin, mutta nilkan leikkaus epäonnistui. Kahden viikon päästä nilkka operoitiin uudelleen ja aloimme odottaa, että luut paranevat. Maaliskuun puolessa välissä 2016 yritin vähän ajaa moottoripyörällä, mutta siitä ei tullut kerrassaan mitään. Olin silloin Belgiassa, josta maaliskuun lopulla tulin Suomeen selvittämään, että mikä siinä nilkassa oikein on.
Santtu ja MX1-sarjan Yamaha.
– Kävi ilmi, että nilkan ylempi nivel oli tulehtunut, joten nilkasta piti poistaa kaikki 3 titaanilevyä ja 18 ruuvia. Metallien lisäksi nilkasta jouduttiin poistamaan 4 x 2 cm kokoiselta alueelta kaikki kudokset luuhun asti tulehduksen takia. Lokakuun alussa tehtiin viimein luudutusleikkaus. Ensin toki piti muokata luut oikeaan asentoon, nilkan ylempi nivel luudutettiin ja kaikkista varpaista jouduttiin katkaisemaan jänteet, koska ne olivat surkastuneet, eikä varpaita saanut enää suoraksi.
– Vuoden vaihteessa aloitettiin kuntoutus, ensin kuntopyörällä ja uiden. Sitten salitreeniä ja nyt pystyn jopa hiihtämään. Viikottain olen ladulla 10-15 tuntia. Näin valmistaudutaan tulevaan kauteen. Tuntuu hyvältä treenata, kun kaikki kivut ovat poissa. Ja nyt kun saan oheistreeniä alle, niin tästä on hyvä lähteä tekemään lajitreeniä. Menen Belgiaan treenaamaan motocrossia, siellä on hyvät puitteet ja haaastavat radat. Sitten tulen Suomeen ja lähden ajamaan kilpaa. Katsotaan mihin rahkeet MX1:ssä riittää.
– Lähden järkevästi rakentamaan kauden. Tavoite on joka kisassa podiumille. Voitontahto ja fyysinen kunto ovat edellytykset hyvälle kaudelle. Tälle kaudelle lähden ehdottomasti voittamaan.
– Suomen MX1-sarja pitää sisällään vain kuusi osakilpailua. Jotain muutakin pitää keksiä. Katson vauhdin mukaan, että mikä kannattaa, mutta todennäköisesti ajan myös Hollannissa ja Belgiassa, kertoo Santtu Tiainen innokkaana.