Ajettuihin kilometreihin pohjautuvaa veroa aletaan testata Belgiassa Vallonian, Flanderin ja Brysselin seutukunnissa. Tavoitteena on muuttaa kansalaisten kulkemistottumuksia suosimaan joukkoliikennettä.

Belgialaisen lainsäätäjän mielestä liian moni käyttää henkilöautoa tai kaksipyöräistä motorisoitua ajoneuvoa työmatkalla. Lisäksi Belgian edustajanhuoneen mielestä liikenteen keskittyminen samoille tieosuuksille kasvattaa saastumista sekä kuljetuksiin kuluvaa aikaa. Minimoidakseen näitä haittoja, Edustajainhuone patistaa lain avulla ihmisiä käyttämään hyväkseen julkista liikennettä kuten hyvää paikallisjunaverkkoa.

Veron perusperiaate on laskuttaa kuljettajia ajettua kilometriä kohti riippuen kellonajasta sekä siitä, millä alueella ajetaan. Siten ruuhka-aikana ajaminen maksaa enemmän, yhdeksän senttiä per kilometri klo 7-9 ja klo 16-18 välillä kaupunkialueilla ajettaessa. Hinta on viisi senttiä kilometriä valtateillä ajettaessa ja 6,5 senttiä pienemmillä teillä kuljettaessa. Ajaminen on ilmaista klo 22-05 välisenä aikana.

Vero epäedullinen motoristeille

Vero on erityisen epäedullinen motoristeille ja erityisesti sellaisille autoilijoille, jotka asuvat kaukana kaupunkien keskustoista. Kovaa keskustelua on herättänyt gps-laitteiden käyttöönotto, sillä kuljettajan liikkumisen seuraaminen vähentää yksityisyyden suojaa.

Laki ei ole saavuttanut suosiota Belgian naapurimaissakaan. Lisäksi kansalaisaddressi uuden lain mitätöimiseksi on jo pantu matkaan. Belgian edustajainhuone puolustaa itseään väittämällä, että saasteiden määrä vähenee lain käyttöönoton seurauksena.

Tällä hetkellä noin 1200 ihmistä osallistuu pilottihankkeeseen, jolla mitataan veron mahdollisia vaikutuksia. Jos koekäyttö paljastaa, että on mahdollista siirtyä kilometripohjaiseen veroon, järjestelmä laajennetaan koskemaan koko Belgiaa. 

Suomen ja Belgian erot

Arvatenkin myös suomalainen lainsäätäjä ja verottaja seuraavat mielenkiinnolla Belgian pilotin etenemistä. Suomella ja Belgialla on kuitenkin suuria eroja sekä maan pinta-alassa että asukastiheydessä. Siinä missä Belgian asukasluku on yli 10 miljoonaa, Suomessa se on karvan alle 5,5 miljoonaa. Vaikka Belgian väkiluku on vain vajaat kaksi kertaa suurempi kuin Suomen, olennaiseksi eron tekee se, että siinä missä Suomen pinta-ala on vajaat 340 000 km2, Belgian kokonaispinta-ala on siitä vajaan kymmenyksen, 30 500 km2. 

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että koko Belgian väestötiheys on 345 henkilöä neliökilometrillä, kun Suomessa vastaava luku on 17,9. Tämä kertoo karua sanomaa siitä, että Suomi on harvaanasuttu iso maa, jossa matkat ovat pitkiä. Belgian äärilaidalta toiselle on pisintä mahdollista reittiä maksimissaan 300 km, kun Suomessa taas matka Utsjoelta Helsinkiin on tietä pitkin 1321 km. N

Noilla asukastiheysluvuilla ei ole mahdollista rakentaa koko maan kattavaa nykyistä paremmin toimivaa julkisen liikenteen järjestelmää.

Ruuhka-Suomi

Entä sitten Uusimaa, jonka liikenneruuhkien takia verotusjärjestelmää ollaan muuttamassa? Sen maapinta-ala on vajaan kolmanneksen Belgiasta, ja siellä asuu vajaat 1,6 miljoona ihmistä. Sen väestötiheys per kilometri jää puoleen Belgiasta, 175 / km2. On vielä muistettava, että Belgiasta puhuttaessa puhutaan koko maasta, ei asutuimpien alueiden väkiluvusta ja asukastiheydestä kuten Uudestamaasta puhuttaessa.

Tämä osoittaa sitä, että varsinkin kun Suomessa ajoneuvojen verotus on äärimmäisen raskasta, ja verosta vain murto-osa ohjataan tiestön kunnossapidon ja tieliikenteen hyväksi, verottajan ja lainsäätäjän pitäisi tarkkaan harkita asiaan liittyviä riskejä yksityisyydensuojan hämärtymisen lisäksi.

Tiukka kysymys loppuun: pitäisikö Suomen ottaa käyttöön gps-pohjainen ajokilometrien verotus vai ei? Kerro meille ja puolusta näkökantaasi.