Viranomaiset haluaisivat kaikkiin ajoneuvoihin Mustan laatikon eli tapahtumatallentimen lentokoneitten esimerkin mukaan. Monissa nykyautoissa on jo tähän pystyvää elektroniikkaa, mutta emme tiedä, missä kaikissa niitä on. Yksi valistunut arvaus on, että esimerkiksi USA:ssa jo noin 85 prosentissa autoista on tapahtumatallennukseen kykenevää elektroniikkaa.

Periaatteessa kerättyä dataa voidaan käyttää myönteisiin tarkoituksiin, mutta lainsäädännössä on kiperiä aukkoja. Kuka omistaa laitteen keräämät tiedot? Miten niitä voidaan käyttää oikeudenkäynneissä? Miten tiedot kerätään ja miten ne tallennetaan sekä miten pitkäksi aikaa? Milloin vakuutusyhtiöllä on / pitäisi olla pääsy kyseiseen dataan?

Yhdysvalloissa on jo ollut oikeudenkäyntejä, joissa kyseisten tallentimien tietoja on käytetty todisteina. Tällä hetkellä siellä on esitetty lakia, jonka mukaan tallenteet olisivat ajoneuvon omistajan omaisuutta. Mikäli lakiehdotus menee läpi, niin se rajoittaisi voimakkaasti tietojen käyttöä. Tässä on motoristien kannalta edelleen se ongelma, että moottoripyöriä ei ole otettu ehdotukseen mukaan, vaan motoristit jäisivät harmaalle alueelle, eri asemaan autoilijoihin ja kuorma-autonkuljettajiin verrattuna. Elektroniikan määrä kasvaa moottoripyörissä kasvaa kuitenkin koko ajan.

Amerikkalaiseen tapaan American Motorcyclist Association on rakentanut kaavakkeen, jolla on helppo ottaa yhteyttä kotisenaattoriin ja ajaa motoristien mukaan ottamista lakiluonnokseen.

EU:lla menossa nopeudenrajoittamissuunnitelmat 

Mikäli EU:n visio toteutuu, ajoneuvojen käytännön maksiminopeus rajattaisiin noin 110 kilometriin tunnissa. Tavoitteena on tiekuolleisuuden vähentäminen. Säätely tapahtuisi elektronisesti autojen kamerajärjestelmien avulla, jotka lukevat liikennemerkkien nopeusrajoitukset automaattisesti ja rajoittavat ajoneuvon nopeuden merkin mukaan. Vankimmin tätä tavoitetta on vastustanut EU-maista Iso-Britannia.

Erillinen järjestelmä on myös tekeillä 'Älykkään nopeuden mukauttamisen' avulla (Intelligent Speed Adaptation). Siinä GPS-satelliitit lähettäisivät nopeusrajoitusdataa ajoneuvon tietokonejärjestelmään ja aiheuttaisivat automaattisen nopeuden laskemisen. Molemmat järjestelmät joko rajoittaisivat suoraan ajoneuvon nopeuden tai antaisivat kuljettajalle ohjeet pudottaa nopeutta.

London Telegraphin mukaan tekeillä oleva EU-laki edellyttäisi, että järjestelmä pitäisi hankkia jo olemassaoleviinkin ajoneuvoihin. Järjestelmä myös istuu täydellisesti Isoveli valvoo -tyyppisiin pahimman laatuisiin kontrolliskenaarioihin, jotka muutenkin näyttävät olevan laajenemassa yhteiskunnassa erilaisen kameravalvonnan lisääntyessä jatkuvasti. Tähän liittyy myös tietokoneiden ja internetissä liikkuvan datan valvonta, joten kyse ei ole yksilön kannalta pienestä asiasta.

Iso-Britannian liikenneministeri Patrick McLoughlin ottaa lehden mukaan tähän lähestymistapaan jyrkästi kantaa ja toteaa:

– Tässä on Isoveli valvoo -mentaliteetti kirjoitettuna joka kohtaan.

Järjestelmä valvoo, kuka käyttää tietoa?

Autoilun etujärjestöt ovat puolestaan kritisoineet järjestelmää siitä, että se saattaa aiheuttaa väistämättömiä onnettomuuksia ja tilanteita, joissa kuljettajat eivät voisi toimia kuten pitäisi. Esimerkiksi hätäkiihdytykset tilanteessa, joissa joku olisi ajamassa päälle, olisivat mahdottomia.

Suurimmat huolenaiheet liittynevät kuitenkin yksityisyyden suojaan, joka tuntuu tällä hetkellä olevan muutenkin kortilla. Ehkä vähän liiankin sanatarkasti, sillä jopa sekä pankki- että luottokorttimaksujen tiedot tallentuvat jatkuvasti ylös eri järjestelmiin.

Tällä hetkellä eri puolilla maailmaa on menossa erilaisia hankkeita, jotka uhkaavat vapaata matkustamista ja yksityisyyttä. Tällainen on esimerkiksi presidentti Barack Obaman hallinnon uusi laki siitä, että kaikkiin uusiin autoihin asennettaisiin 2014 lähtien musta laatikko. Tämä tallettaisi tietoa ajoneuvon nopeudesta, onko jarrutettu, mitkä ovat törmäysvoimat tapahtumahetkellä, kaasun käyttö, airbagin puhkeamisen ajoitus sekä olivatko turvavyöt käytössä.

Lainsäädännössä on monia porsaanreikiä, joita varsinkin USA:ssa poliisi on käyttänyt hyväkseen mm. laittamalla gps-jäljityslaitteita aivan tavallisten ihmisten ajoneuvoihin.

Muutama päivä sitten Australiassa paljastui, että maa lisää noin 25 000 ajoneuvon rekisteritiedot viikoittain tietokantaansa, joka seuraa tavallisia kuljettajia gps-pohjaisen automaattisen numerolaattatunnistusjärjestelmän avulla. Järjestelmä toimii poliisiautoihin asennettujen gps- ja kameralaitteistojen avulla. Aivan kuten meillä Suomessa. Tosin meillä toki toistaiseksi puhutaan pelkästä kamerajärjestelmästä. Askel gps-valvontaan on lyhyt, ja testataanko sitä jo, vai onko se olemassa järjestelmässämme, siitä emme voi olla varmoja. Poliisin tiedonannon mukaan tiedot kilvistä välittyvät huonohkoissakin olosuhteissa.

Johtopäätökset

Esimerkkejä olisi ollut loputtomasti lisää, yhtenä jo Jorma Ollilan työryhmän satelliittiseurantaehdotus. Seurannan pohjalta jokaisen suomalaisen kaikki ajot voitaisiin jäljittää milloin hyvänsä, eikä kukaan todennäköisesti tietäisi, kuka seurantaa tai valvontaa tekee.

Suuri kysymysmerkki tällaisessa aina on, että kuka vastaa datan keräämisestä, tallennuksesta sekä oikeasta käytöstä. Edward Snowdenin paljastustukset eivät ole omiaan lisäämään luottamusta viranomaisiin tai kaupallisiin tahoihin asiassa. 

Datan kerääminen kaikilta ihmisen elämän osa-alueilta vaatii tarkkaa lainsäädäntöä, jossa ihmisten oikeudet on otettu pilkulleen huomioon. Tämä tarkoittaa myös sitä, että meidät motoristit pitää muistaa jokaisessa lainsäädännön käänteessä, ettemme joudu harmaalle tai vapaan riistan alueelle.