Tie- tai rattiraivo: mitä se on ja miten voit välttyä siltä?

Liikenneturvan kouluttajan, sekä Tutkimus ja Koulutus Humaani Oy:n tutkijan, liikennepsykologin ja psykologian tohtori Mika Hatakan näkemykset tieraivosta ovat erittäin mielenkiintoisia ja avartavia.

Miten määrittelisitte tieraivon?

– Ratti-, liikenne- tai tieraivosta puhutaan vähän epämääräisinä käsitteinä. Jos ihminen ärtyy ratissa ja mutisee itsekseen, onko silloin kyse rattiraivosta? Totta kai sellaisen ihmisen kyydissä on ikävä olla matkustajana, joka manaa ja karjuu itsekseen. Mutta jollei se johda kummempaan, en pitäisi sitä rattiraivona.

Rattiraivoinen ihminen hoitoon

– Seuraava vaihe voi olla, että henkilö tööttäilee, tai vilkuttelee valoja, tai antaa jonkun muun sorttisia signaaleja, mutta sekään ei ole vielä paha asia. Mutta siinä vaiheessa, kun joku alkaa puuttua fyysisesti toisen ajamiseen; kiilaa, painostaa, törmää, käy käsiksi, pakottaa pysähtymään, niin kyse on hoitoa kaipaavasta ihmisestä, Hatakka uskoo. – On vielä melko normaalia, jos mutisee itsekseen ajaessaan, mutta jos alkaa puuttumaan toisen elämään ja toimintaan fyysisesti, niin vikaa on itsekontrollissa. Lisäksi kysymyksessä on rikos, jos käy toiseen käsiksi.

Hatakan mielestä toisten "kouluttaminen" omalla ajotyylillään tai muuten fyysisesti on kiellettyä. Lain mukaan ainoastaan poliisilla tai muulla vastaavalla viranomaisella on valtuudet puuttua liikenteeseen.

– Määrittelemistä jatkaakseni ratti- tai tieraivon pitäisi nousta liikenteen tapahtumista. Se sisältää aggressiivista viestintää ulospäin, jota seuraa riskialtis tai aggressiivinen ajotyyli, jolla kuljettaja pyrkii puuttumaan toisen ajamiseen ja jonka seurauksena on väkivaltaa.

Hatakan mukaan on vaikea sanoa, miten yleistä rattiraivo on.

– Suomessa on miljoonia ihmisiä liikenteen seassa päivittäin. Jos yksikin tieraivotapaus havaitaan, niin se on välittömästi iltapäivälehtien otsikoissa. Jos taas joku tirvaisee nokkaan torinnurkalla, niin siitä ei juuri otsikkoja näy, koska se on niin yleistä.

– Kun ottaa huomioon, miten paljon ihmisiä on jatkuvasti liikenteessä, niin homma pysyy hyvin kasassa: aggressiivista viestintää on jonkin verran, mutta harvoin puututaan fyysisesti toiseen ihmiseen.

Liikenne ja viestinnän vaikeus

– Liikenteellä on sellaisia ominaisuuksia, jotka altistavat ärtymykselle. Ensimmäinen niistä on viestintä, joka on kovin vaikeaa. Jos möhlään jotain liikenteessä, niin miten pyydän anteeksi? Jos nostan käden pystyyn ja olen hämmentyneen näköinen, niin auton ulkopuolella oleva ei voi tietää, mitä tarkoitan. Pitäisi olla "Anteeksi"-lamppu katolla, jonka voisi sytyttää. Viestinnän mahdollisuuksia on myös kovin vähän.

– Toinen ongelma on se, että viestintä on anonyymiä: toiset peltikotelot tai moottoripyörät ovat loitolla, etäällä ja nimettömiä. Jos ajattelen tilannetta, että etuilen kaupan kassalla vahingossa, ympäristö reagoi, jolloin tajuan heti, että mokasin. Silloin on helpompi viestiä kasvokkain, kuin tuntemattomalle anonyymille möhkäleelle kaukana.

– Kolmas asia on se, että liikenteessä on selkeät ominaisuudet ja sosiaalisen kanssakäymisen säännöt, jotka ovat vielä erikseen lain määrittämiä. Kun poikkeat niistä, niin se on ilmeisen selvää, poikkeava käytös on helposti tunnistettavissa.

Mitä sellaisia tienkäyttäjään liittyviä ominaisuuksia ja asioita on, että liikenteessä voi harmistua?

– Ensimmäisenä tulevat attribuutioerheet: ihmisillä on taipumus selittää sitä, mistä jokin asia johtui. Jos esimerkiksi olet tilanteessa, että ajat mutkaista tietä, jolla ei ole ohituspaikkoja, ja joku ajaa edelläsi hitaasti. Haluaisit ohittaa, mutta se ei mutkien vuoksi ole mahdollista. Kun tulee suora, hitaasti edelläsi ajava yllättäen kiihdyttääkin. Se voi ärsyttää, sillä ihminen selittää toisen ihmisen toimintaa "se teki noin, koska se on semmoinen". Pentti löi, kun se nyt vain on sellainen.

Ihminen ei muutu ratissa 

– Virhe on siinä, että emme mieti miksi joku toimii noin. Esimerkin ohitustilanteessa saattaa yksinkertaisesti olla kysymys siitä, että edelläajavan auton kuljettaja on vain niin varovainen, ettei uskalla ajaa mutkissa nopeasti. Kun tie oikenee, hän uskaltaa ajaa kovempaa, ja reagoi siksi lisäämällä vauhtia, eikä sillä ole tekemistä minkään muun asian kanssa. Mutta jollei ymmärrä, että kuski on vain varovainen, kuvittelee helposti, että edelläajava tekee kiusaa. 

Liikenteessä ei voi tietää toisen tarkoitusperistä: tulkitaan helposti, että toinen teki tahallaan minua kohtaan, vaikka tämä teki siten kuin teki, täysin vahingossa.

– Tässä voi auttaa oman ajattelun miettiminen: mistä voin tietää, miksi tuo teki noin, ja todeta, että tuskin hän sitä minulle tarkoitti.

Seuraava ongelmamme onkin oman tilamme hallinnan taidon puutteet. Jos on todella ärtynyt, aggressiivisessa tilassa tai päihtynyt, niin se vaikuttaa itsekontrollin säilymiseen.

– Yleensä ihmetellään, että miksi ihminen muuttuu ratissa erilaiseksi? Oikea vastaus on, että ei muutu. Pääsääntöisesti ihminen, joka on kohtelias, ja sääntöjä noudattava ei muutu toisenlaiseksi auton ratissa ja tien päällä, vaan toimii aivan samalla tavalla. Toisenlainen tyyppi, joka tönii muita kyynärpäillä jne. toimii aivan samalla tavalla ratissakin, Hatakka uskoo.

Miten välttää rattiraivo?

Rattiraivon kohteeksi kukaan ei halua joutua, joten miten toimia, että riski moiseen pienenee?

– Perimmäinen keino on noudattaa yhdessä liikenteeseen sovittuja pelisääntöjä: ei kaahaa, kiilaa, tai tee törkyohituksia, vaan näyttää aikeensa ajoissa eikä tunge väleihin. Tämä riittää poistamaan suuren osan aggressioista. Ei myöskään saa pienimmässäkään määrin lähteä kouluttamaan muita tai näyttämään kansainvälisiä käsimerkkejä, jo senkään takia, ettei voi koskaan tietää, millainen tyyppi on vastassa. Pelkkä keskisormen näyttö voi laukaista järjettömät reaktiot, jos viestin vastaanottaja ei olekaan täysipäinen, tai piripää tai vain yksinkertaisesti tyyppi, jonka pinna on niin kireällä, että pienikin aihe voi riittää naksauttamaan kamelin selän, Hatakka varoittaa.

Yleinen sellainen asia, mikä aiheuttaa turhautumista tai ärtymystä liikenteessä on kun omat tavoitteet eivät toteudu: tulee este tai koetaan, että joku loukkaa omia oikeuksia. Silloin ärsyynnytään ja tälle on erilaisia altistavia tekijöitä.

– Mutta kun ajattelemme ihmisen tunteisiin ja toimintaan liittyviä riskejä aiheuttavia tekijöitä liikenteessä, tieraivo ei ole ykkösasia, Hatakka muistuttaa. – Muun tyyppisissä harkintaan liittyvissä asioissa ihmisten harkintakyky ei valitettavasti ole sillä tasolla, kuin turvallisen liikkumisen kannalta pitäisi olla. Halu näyttää tai hakea nautintoa nopealla ajamisella tai kiihdyttämisellä, tai se, että lähdetään kisaamaan jonkin kanssa. Kyse on toisen tyyppisestä harkinnan pettämisestä.

Myös moottoripyöräpuolella tehdään erilaisia temppuja ja kikkaillaan liikenteessä. Jo pelkästään se, että kokeillaan uutta tai kaverin pyörää aiheuttaa riskejä.

Autoilijoiden suhtautuminen moottoripyöriin ja tieraivo

Hatakan mielessä moottoripyöräilyn imagossa ei ole mitään vikaa.

– Voimakas säännöistä ja liikenteen rytmistä poikkeaminen voi ärsyttää. Samoin hyvin lähellä toisen perässä ajaminen, oli kyse sitten autolla tai moottoripyörällä toisen takana roikkumisesta. Edelleen on motoristeja, jotka kuvittelevat, että moottoripyörä pysähtyy nopeammin kuin auto.

– Liikennevirrassa muiden mukana ajava ei ärsytä. Toista on, jos kiihdyttelee ja ohittelee, melut nousevat ja riskit kasvavat, Hatakka pohtii. Hän uskoo, että yleisesti ottaen moottoripyöräilyyn ja moottoripyöriin suhtaudutaan liikentessä neutraalisti.

Hatakka ei itse ole kiinnostunut moottoripyörällä ajamisesta, ja sille löytyy hyvä peruste.

– Olen tutkinut niin paljon moottoripyöräonnettomuuksia, nähnyt kaikenlaista sekä lukenut valtaosa tutkintalautakuntien raporteista, että tiedän, että mitä vain voi sattua.

Eli kunhan kevät taas saa, niin muistetaanpa olla varovaisia taas Tien päällä, ja välttää liikennevirrasta poikkeavaa toimintaa.