Suomessa surmanajolla on pitkät perinteet aina 20-luvulta alkaen. Tunnetuimpana surmanajajana varmaankin muistetaan Onni Suuronen, joka kiersi ympäri Suomea vuodesta 1948. 1970 mukaan surmanajotynnyriin mukaan tuli myös Onni Suurosen poika Kalevi Suuronen. Onni Suurosella lienee surmanajon maailmanennätys vanhimpana ihmisenä ajetusta surmanajosta 72 vuoden ikäisenä.
Surmanajajiksi ei ole koskaan ollut tunkua varmaankin lajin vaarallisuuden ja vaativuuden tähden. Tällä hetkellä lajin ylvästä taitoa pääsee ihailemaan suomalaisessa Cage Riders Show:ssa, joka viikonlopuksi rantautui Seinäjoen Bike Show:hun. Cage Riders on käytännössä pitkän enduro-, bomber- ja stunt-uran tehnyt kaksikko Pasi "Hepe" Heikkilä ja Sasja Laajoki, jotka perjantaina pystyttivät massiivisen 6 metriä halkaisijaltaan ja 3000 kiloa painavan esiintymisareenansa. Tavoitimme heidät rakennustyön ollessa loppumetreillä ja he ehtivät pikaisesti vaihtaa muutaman sanan kanssamme.
– Ajatus surmanajajaksi ryhtymisestä syntyi, kun surmanajajana toiminut ja mukanamme olevan surmanajopallon rakentaja Mikko Leivo päätti lopettaa 18 vuotta kestäneen ammattiuransa. Mikko kysyi minulta, jos haluaisin ostaa häneltä pallon ja jatkaa surmanajoperinnettä, Pasi Heikkilä kertoo. Mukaan piti saada joku toinen ja kaveriksi Cage Ridersseihin löytyi Sasja.
Sasja oli valmistelemassa tulevaa stunt-uraansa, kun hänen valmentajansa Onni Puurunen yhtäkkiä ehdottikin surmanajajaksi ryhtymistä. Entuudestaan miehet eivät toisiaan tunteneet.
– Tiesin ja olin nähnyt Pasin stunt-kilpailuissa, niin että sillä tavoin tunsin hänet, Sasja kertoo.
– Stunttaus vaatii kovaa treeniä ja kurinalaista toimintaa, joten luotin siihen, että Sasjalla on asenne ja työmoraali kohdallaan, Pasi toteaa pikayhteistyön synnystä.
Työmoraalin ja -motivaation täytyykin olla korkea. Laji on haastavuudessaan ja vaarallisuudessaan sitä luokkaa, että harjoitella täytyy koko ajan. Fyysisen ja psyykkisen puolen tulee myös olla kunnossa, sillä virheisiin ei yksinkertaisesti ole varaa. Kaikki tapahtuu sadasosasekunneissa. Täytyy hahmottaa missä ja mitenpäin pallossa ollaan ja kun mukana on toinenkin ajaja, niin hänenkin sijaintinsa pitää olla tarkkaan tiedossa. Fysiikkaa pidetään yllä treenaamalla monipuolisesti ja lihashuoltoa unohtamatta.
Näissä hommissa työpäivälle tulee mittaa. Paikalle Seinäjoen areenalle miehet olivat tulleet jo aamulla ennen yhdeksää. Takana oli ajo kohteeseen ja saman tien alkanut pallon pystytys. Sen Pasi ja Sasja hoitavat keskenään. Aikaa tähän menee kaiken kaikkiaan noin 10 tuntia.
– Joskus on mietietty apuvoimien käyttöä, mutta uskaltaakseemme mennä ajamaan 60 km/h 5G:n voiman painaessa kehoa, niin meidän täytyy tietää, että kaikki pultit on varmasti kiristetty kunnolla. Joten kokoamme vastaisuudessakin pallon ihan itse, Pasi hymyilee.
Kun pallo on saatu koottua, niin miehet käyvät vielä koeajamassa pallon, että kaikki toimii kuten pitää. Ennen jokaista esitystä suoritetaan myös koeajo. Sillä tarkastetaan, että oma fysiikka toimii.
Fysiikan ja pallon kunnon lisäksi itse moottoripyörä on kovilla. Pyörässä on erikoisvahva jousitus. Pultteja ja niiden kireyttä tarkkaillaan jatkuvasti. Lisäksi runkoon ja takahaarukkaan tulee helposti halkeamia, jotka on korjattava välittömästi. Myös pyörien pinnat katkeilevat usein.
Kysymykseen, ovatko he koskaan joutuneet perumaan syystä tai toisesta, vastaus on ei.
– Tosin pari kertaa on ollu lähellä, Pasi aloittaa. – Kerran hartialihas oli kunnolla jumissa ja esti normaalin verenkierron. Koeajon aikana päässä tuntui tosi oudolta, sellaiselta, etten voinut ajaa. En hahmottanut, missä kohtaa pallossa olin.. Onneksi paikalla sattui olemaan Sasjan ystävä, joka on sairaanhoidon ammattilainen. Hän antoi vahvan Buranan, hieroi jumissa ollutta lihasta, ja puolen tunnin päästä olo oli normaali ja esitys voitiin viedä kunnialla läpi.
Toinen läheltäpititilanne oli Levin avajaisissa. Olimme sopineet, että laskettelurinteen lumitykit sammutetaan illalla, mutta kun aamulla aamiaisen jälkeen katsottiin ulos, niin lumitykit suoltivat lunta rinteisiin täydellä teholla. Siitä leviävä kosteus yhdessä pakkasen kanssa, jäädyttivät kehikon pinnan luistinradaksi, joten ajaminen oli aivan mahdoton ajatus.
– Pallon sisäänajoramppikin oli niin liukas, etten päässyt edes siitä ylös, Sasja kertoo. – Lumitykit saatiin sammutettua ja kaikin mahdollisin keinoin yritimme harjata kehikkoa ja lämmittää moottoripyörän renkaita kaasupolttimella, että oltaisiin saatu pitoa renkaisiin. Samaan aikaan aloimme kuumeisesti miettiä, mitä voimme tehdä, jos emme voisi ajaa surmanajoa. Rakensimme jo tuliseiniä ja mietimme kaikkia variaatioita (pojathan ovat ammattilaisia myös stunt-ajajina), millä korvata itse surmanajo. Puoli tuntia ennen aiottua alotusaikaa Pasi tarkasti pallon sisukset. Jääpinta oli onneksi sulanut ja renkaat pitivät. Näin tämäkin show saatiin vietyä läpi sovitusti.
Levi on Pasille hyvinkin tuttu paikka. Talvisaikaan, kun surmanajossa on hiljaisempaa, hän tienaa elantoaan Levirally Centerissä, Sasja puolestaan toimii hitsarina.
Nyt on kevät ja keikkakalenteri alkaa täyttyä, toki tilaa vielä lisävarauksillekkin löytyy. Kuten täällä Seinäjoella, surmanajopallo voidaan rakentaa sisälle, mutta Cage Riders:it ovat hieno lisä mihin tahansa ulko- tai sisätapahtumaan. Videoklipeistä ei saa puoliakaan siitä tunteesta ja vaaran läsnäolosta, mitä paikapäältä koettuna CageRider:sin Show antaa katsojalleen. Lisäinfoa löytyy heidän omilta sivuiltaan.
Tänä viikonloppuna henkeäsalpaavan show voi nähdä sekä lauantaina että sunnuntaina kello: 11.00, 13.00 ja 15.00
Suosittelemme lämpimästi. Jo plekkä testiajo perjantaina sai hiukset pystyyn moneen kertaan, siksi hurja meno show'ssa on.
Toimituksen huom: Pahoittelemme kuvateksteissä näkyvää skandiongelmaa. Jos klikkaat kuvaa, tekstin ääkköset näkyvät kuitenkin aivan oikein. Korjaamme ongelman, kunhan syy löytyy.