Petteri Orvon hallituksen liikenneministeriön erikoisasiantuntija Ville Oinonen-Perkkaa valotti tämänaamuisessa Valtioneuvoston tiedotustilaisuudessa nyt toteutettavan uudistuksen taustoja.

– Vuoden 2018 ajokorttilainsäädännöstä vallitsee laaja parlamentaarinen käsitys siitä, että se oli epäonnistunut. Suomalaiset moottoripyöräilijät eivät lopultakaan saavuttaneet sitä kansainvälistä stunt-kisoissa menestymisen tasoa, mitä uudistuksella tavoiteltiin, joten otamme nyt askeleen taaksepäin ja kokeilemme, niin sanoakseni, toista ajorataa, erityisvustaja Oinonen-Perkkaa lohkaisi.

Uudistuksen pohjana on tunnuslause "Paluu onnelliselle 1900-luvulle".

– Yhtenäiskulttuurin aikaan mopopojat olivat mopopoikia ja mopotytöt mopotyttöjä. Moottorikulkineen käyttö kuului jokahenkilön oikeuksiin, eikä edes mopokortista oltu kuultu sihaustakaan, eristysavustaja Oinonen-Perkkaa maalasi.

– Aivan tähän käytäntöön emme toki palaa. Meiltä on toivottu mopo- ja moottoripyöräkorttijärjestelmän yksinkertaistamista. Parhaimmillaan suomalainen mp-korttijärjestelmä oli ehkä silloin, kun mopokortin suorittamisen jälkeen tarvittiin vain yksi mp-korttitaso ja se oli sillä selvä. Oikein hyvällä tsägällä täys-A:n sai henkilöautokortin kylkiäisenä, ja niin vain on nekin ikäluokat ajelleet prätkällä kuin ei mitään. Tärkeintä on mopoilu. Kun baanaa kevään ensimmäisestä kuivasta asvaltista helmikuusta alkaen marraskuun märille, mutta vielä sulille keleille mopolla nilkat paljaina ja perse jäässä, niin oppii ajamisesta kaiken tarvittavan, innostui erkkerivastaava Oinonen-Perkkaa.

"Muistuuko tässä nyt erityisavustajan oma nuoruus mieleen", kuului kysymys toimittajajoukosta.

– Me virkamiehethän emme koskaan ole varsinaisesti olleet lapsia, poliitikot vielä vähemmän, mutta tärkeintä on, että meillä on käytettävissämme asiantuntijoiden visiot. Niitä tutkailemme ja kuuntelemme herkällä korvalla, erivastusavustaja Oinonen-Perkkaa kertoi. 

Uusi ajokorttilainsäädäntö perustuu Parlamentaarisen liikennekomitean työhön, jossa mukana olivat puolueiden ja Liikenneministeriön edustajien lisäksi asiantuntijat VTT:ltä, Liikenneopettajien liitosta, viisi moottoripyöräpoliisia, eri motoristijärjestöjen edustajia, kolme liikenteeseen ja liikennepsykologiaan perehtynyttä professoria ja yksi mopoilija.

– Mutta tämä porukkahan lyttäsi täysin nykyisen mp-korttilainsäädännön, joten emmehän me heidän mietintöään voineet käyttää. Sen sijaan luotimme Liikenneministeriön erikois- ja yleisiin asiantuntijoihin ja heidän kahden lisäksi mukana oli Traficomin nimeämä henkilö, sekä kaksi hallituksen politrukkia, valotti uusien Mp-korttivaatimusten taustoja irtosavustaja Oinonen-Perkkaa.

Kun olette tässä hehkuttanut uusien mp-korttivaatimusten yksinkertaistamista, niin millaiset ne näin pähkinänkuoressa sitten ovat?

– Uudet mopo- ja mp-korttivaatimukset ovat todella yksinkertaiset, ja kortista toiseen siirrytään kevyen portaattomasti, mikä varmasti ilahduttaa moottoroiduilla kaksipyöräisillä ajamisesta haaveilevia.

Ensinnäkin tulee tietysti polkupyöräkortti. Sen saa kevyellä koulussa suoritettavalla korttikokeella omakseen ja se suoritetaan ala-asteen ensimmäisellä tai toisella luokalla. Ennen kortin suorittamista polkupyörällä ei saa ajaa julkisilla kevyen tai raskaan liikenteen väylillä.

Polkupyöräkortin suorittaminen maksaa 25 euroa. Sillä rahalla paikataan samalla koulujärjestelmältä leikattuja varoja.

15-vuotiaana voi sitten suorittaa normaaliin tapaan mopokortin. Sen suoritusjärjestelmä on kaksiportainen. Ensin suoritetaan ehdollinen kortti kirjallisine ja ajotaitokokeineen, ja toisessa vaiheessa, aikaisintaan kolmen kuukauden kuluttua voi sitten suorittaa varsinaisen mopokortin, kunhan pystyy osoittamaan, että on ajanut sinä aikana mopolla vähintään 1500 kilometriä.

Moottoripyöräkortista tulee sitten joustavasti neliportainen. Ensin ajetaan kevarikortti. Se on mahdollista 16-vuotiaasta, kuten nytkin. Ensimmäisen varsinaisen moottoripyöräkortin suorittamiseen yltää, kun on suorittanut ns. välikortin 17-vuotiaana. Se ei muuta mitään, mutta sillä varmistetaan kokelaan ajotaito kolmipäiväisellä ajokokeella, ja sen läpäistyään voi sitten 18-vuotiaana suorittaa A2-kortin. Apropos, olin unohtaa: täytyy myös pystyä osoittamaan, että on ajanut kevarilla vähintään 5000 kilometriä, erikoisestiavustava Oinonen-Perkkaa kuvaa.

– Täys-A-kortin, jolla voi ajaa mitä tahansa moottoripyörää saa sitten ilman erillisiä ajotaito- ja kirjallisia kokeita, kunhan täyttää 20 ja pystyy osoittamaan ajaneensa erilaisilla kaksipyöräisillä moottoriajoneuvoilla vähintään 20 000 kilometriä, joista vähintään 3000 kilometriä ulkomailla. Ja Ruotsia ei tässä yhteydessä lasketa ulkomaaksi. Eikä Viroa. Muuten A-kortin saamista joutuu odottamaan 24-vuotiaaksi ja suorittamaan kirjallisen tentin ja ajokokeen. Olemme erityisen ylpeitä, siitä, miten uudistus helpottaa täys-A:n saamista sekä korttikokelaiden ajotaidon kehittymistä.

Mutta tuohan tekee prätkäkortin hankkimisen entistä hankalammaksi korttijärjestelmän yksinkertaistamisen sijaan?

– Korttijärjestelmä on ä ä r e t t ö m ä n yksinkertainen. Tärkeintä on prätkäkortista kiinnostuneiden ajotaidon parantaminen. 

Tuohan nostaa myös kortin hankkimiskustannuksia entisestään, kun kortin hankkimisesta tuleekin moniportaisempaa ja kokeita tulee lisää. Lisäksi on ikään kuin pakko ajaa entistä enemmän?

– Niin, eikös lisääkin, ilahtui einessavustaja Oinonen-Perkkaa. – Mutta liikenneturvallisuus paranee, ja budjettivaje pienenee.

– Ja onneksi tämä on Aprilliä, eikös olekin?

Edit 9.4. klo 7.00: Lisätty jutun viimeinen rivi.