Tätä asiaa ovat pohtineet monet muutkin, joten emme edes yritä väittää keksineemme mitään viisasten kiveä, vain pieniä käytännön askeleita, jotka hallitus, poliitikot ja virkamiehet voisivat ottaa hoitaakseen. Nämä saattaisivat mennä samaan koriin normien purkutalkoiden kanssa?
1. Askel taaksepäin korttiuudistuksessa
Tällä emme ota kantaa siihen, tarvitseeko aloittelevan motoristin osata aidatussa tilassa samoja temppuja prätkällä kuin Niko Säkkisen, sen sijaan, että opittaisiin ajokäyttäytymistä liikenteen seassa, vaan neliportaisen mopo-prätkäkorttisysteemin uusimista. Ennen vanhaan (emme väitä tällä kertaa, että sillon asiat olivat paremmin) mopokorttia ei edes tarvittu, vaan voit laillisesti ajaa 15-vuotiaana mopolla.
Ehkä nykyinen systeemi kirjallisineen ja ajokokeineen on parempi ja lisää kuskin turvallisuutta. Antaa sen siis olla, kunhan ajo- ja käsittelykoe ovat asiallisia.
Mutta: jos olet intohimoinen motoristinalku, ja haluat koko ajan edetä kohti isompaa moottoripyörää, joudut lisäksi ensin suorittamaan A1-kortin, sitten A2:n ja vielä paljaan A:n, jos haluat olla täysivaltainen motoristi. Se on kallis tie pakollisine teoriaopetuksineen sekä teoria- ja ajokokeineen.
A1-kortin jälkeen ei taatusti enää tarvita pakollisia teoriatunteja, joten pitäisikö pelkällä ajonäytöllä pystyä siirtymään suoraan kortista toiseen? Tarvittaisiinko sitäkään? Jos on kaksi kesää todistetusti ajanut kevarilla, pitäisikö A2-kortti saada suoraan pelkkää todistusta näyttämällä? Sama pätee tietysti A-korttiin A2:n jälkeen.
Yksinkertaistettu suoritusmetodiikka tekisi korttipolulla etenemisestä edullisempaa ja järkevämpää sekä houkuttelevampaa.
2. Onnettomuusraportoinnissa otettava motoristit erikseen huomioon
OTI eli Onnettomuustietoinstituutti julkaisee vuosittain tietoja tieliikenteessä tapahtuneista kuolinonnettomuuksista. Hyvä niin, tavattoman hyvä, se on tärkeää ja tarpeellista tietoa, joka varmasti helpottaa yhteiskunnallista suunnnittelua.
Paitsi, että onnettomuudet luokitellaan seuraaviin ryhmiin: Autoilijat, polkupyöräilijät ja jalankulkijat. Mikä on peruste tällaiselle luokittelulle? Moottoripyörät ja mopot pitäisi eriyttää omaksi ryhmäkseen, sillä ne ovat aivan erilaisia, haavoittuvia tienkäyttäjiä kuin autot, ja niiden onnettomuusdynamiikka ja onnettomuuksien syyt sekä niihin vaikuttavat tekijät ovat kaksipyöräisyydestä johtuen erilaisia.
Jos moottoripyörät ja mopot käsitellään saman luokituksen alla kuin autot, jää paljon olennaista huomaamatta esimerkiksi tarpeesta toteuttaa teiden turvarakenteita ja luiskia eri tavalla moottoripyöräilijän kuin autoilijan näkökulmasta. Ennakkovalistuksesta ja koulutuksesta puhumattakaan.
3. Moottoripyörien verotuksen alentaminen
Moottoripyörien autoverosta on puhuttu paljon. Se perustuu moottorin kuutiotilavuuteen, ja on mielivaltaisesti valitulla korkeammalla tasolla, kun taas autoissa se perustuu päästöjen määrään. Moottoripyörien kohdalla valtiovalta on vedonnut siihen, että päästötietoja ei ole saatavilla, mutta se ei ole vuosiin pitänyt paikkaansa. Tiedot ovat lukutaitoisten saatavilla.
Muistutettakoon tässä, että sähkömoottoripyöristäkin maksetaan 9 % autoveroa, kun se täyssähköautojen osalta on 0 %.
Autoverotuksen epäoikeudenmukaisuuksien korjaaminen pudottaisi moottoripyörien hintaa, ja lisäisi niitten kiinnostavuutta realistisina vaihtoehtoina myös nuorille.
4. Moottoripyörien katsastuksesta
Moottoripyörien katsastusta on ajettu kuin kärmestä pyssyyn eri tahoilla, ja vaikuttaa siltä, että se on tulossa. Tutkimusten ja selvitysten mukaan mp-katsastuksista saatava hyöty on erittäin pieni, ja sitä epäilläänkin keski-eurooppalaisten isojen katsastusalan yritysten lobbaustyön tulokseksi.
Liikenneturvallisuuden ja moottoripyörien kunnon turvaamiseksi paras tai vähiten rassaava ratkaisu moottoripyörien katsastuksen ratkaisemiseksi voisi olla mp-huollon yhteydessä tapahtuva katsastaminen, jossa samalla kirjattaisiin kilometrit ylös. Säännöllisen, hyvin tehdyn huollon merkitystä moottoripyörän kunnolle kukaan tuskin kieltää?
Katsastus tuonee kuitenkin lisää kustannuksia jo ennestään kalliiseen moottoripyörän ylläpitoon. Täytyy muistaa, että moottoripyörät ovat Suomessa kalliimpia kuin muualla. Tämä johtuu osittain kalliimmasta verotuksesta, mutta myös siitä, että uusien pyörien myyntimäärät ovat pieniä. Vuotuisella 3000-4000 uuden pyörän myynnillä on vaikea pitää yllä kunnon verkostoja ja vastata eri mallien ja merkkien kuluista kannattavasti niin, etteikö se tuntuisi pyörien hinnoissa. Siten myynnin esteiden alentaminen ja myytyjen pyörien määrän kasvaminen voisivat jollain aikavälillä vaikuttaa myös pyörien hintaa alentavasti.
5. Tienpito
Teitten kunto on puhuttanut motoristeja jo vuosia, eikä aiheetta. Sellaiset teräväreunaiset syvät montut, joita routimisen jäljiltä on nähty, voivat rikkoa myös prätkän vanteen, kaatumisriskeistä puhumattakaan.
Toisaalta kaksipyöräisellä on helpompi väistää monttuja, mutta ei voi ajatella, että ajamisen jännitys haettaisiin routamonttujen väistelystä. Teiden pitäisi olla sellaisessa kunnossa, että ajaminen on turvallista – myös moottoripyörällä, ja ajamisen ilo löytyisi aivan muusta.
Eli eipä haittaisi, vaikka teitten päällysteisiin ja sorateiden kuntoon kiinnitettäisiin lisää huomiota aivan yleisen liikenneturvallisuuden nimissä.
Mutta tärkeämpi asia lienee siinä, että teiden kaiteiden pitäisi olla rakennettu niin, etteivät ne muodosta moottoripyöräilijän pilkkomislaitetta, kuten nykyään. Motoristiturvallinen rakenne voi olla kalliimpi, mutta mikä on ihmishengen turhan menetyksen hinta?
Sama koskee luiskia, joiden ei saisi olla jyrkkiä ja joiden pitäisi olla samalla riittävän leveitä – parantamisen varaa on niissäkin.
Ja muistaa pitää myös pinnoitteiden paikkaukset, joiden materiaali ei aina ole motoristiturvallista. Toivottavasti sadeliukkaitten materiaalien käyttö on jo menneisyyttä.
Jouluntoivotus
Näillä terveisillä poliittisille päättäjille toivotamme lukijoillemme maagisen hyvää joulua ja entistä moottoripyöräilyparempaa ja turvallisempaa uutta vuotta!
Motouutisten toimitus ja avustajat