Suomalaiset valtasivat podiumin huikeassa seisovan mailin kisassa Söderhamnissa

Voiton seisovan mailin kokonaiskisassa nappasi suomalainen lajilegeda Mika Syren luokassa 6B. Hänen puolen mailin kohdalle mitattu nopeutensa oli 334,57 km/h ja mailin loppunopeus 393,01 km/h. Kakkoseksi ajoi nouseva tähti Mikko Vainio, nopeudet vastaavasti 340,26 km/h ja 388,76 km/h. Kolmas oli Ari Klemettinen, nopeudet 315,78 km/h ja 372,67 km/h. Syren ajoi Suzuki Hayabusalla, Vainio Suzuki GSX 1300r Turbolla ja Klemettinen tunnetulla Anarchbusallaan.

– Kisa meni käsikirjoituksen mukaan. Meidän lisäksemme muutkin suomalaiset pärjäsivät. Tuomas Hirvonen oli neljäs, Niko Numminen seitsemäs ja Juha Koskela yhdeksäs, kertoo pitkän linjan moottoripää Ari "Parta" Klemettinen.

Mistä mailin kiihdytyskisassa on kysymys?

– Seisovan mailin kisalla ei ole suoranaisesti mitään tekemistä kiihdytyskisan kanssa, vaan siinä skabataan nopeuksista puolen mailin ja mailin kohdalla. Kyse on "äijälajista", siitä, kenellä pää ja koneet kestävät vauhtia.

– Suomessa on pitkähkö historia mailin ajoista. Se sai alkunsa jo, kun Suzuki Hayabusat tulivat myyntiin 1999. Yli 300 huippunopeudet eivät vielä riittäneet kaikille, vaan pyöriä alettiin virittää ja tietenkin vähän ajan päästä myös turbottaa. Epävirallisia mailin ajoja lentokentillä taisi olla jo 2005. Itse tulin mukaan 2013. Mailia on ajettu Joensuussa, Lappeenrannassa, Pudasjärvellä, Jämsän Hallissa ja myöskin Kauhavan lentokentällä.

– Lappeenrannan viimeisessä tapahtumassa 2019 eräs autonkuljettaja menetti ajoneuvonsa hallinnan ja menehtyi. Tämän jälkeen mm. Trafi ja vakuutusyhtiöt ajoivat vuosia muutoksia liikennevakuutuslakiin ja tapahtumien vastuukysymyksiin. Tämän vuoksi Suomessa on ollut vaikeahkoa järjestää mailin kisoja. Toinen ongelma on nykyisin muissakin tapahtumissa vaivaava vapaaehtoisten toimitsijoiden puute.

– Käymme sen vuoksi kilpailemassa Ruotsissa, sillä sieltä saa sellaiset viralliset tulokset, jotka kelpaavat jenkkien pitkille listoille, Klemettinen huokaa. – Syren ja Koskela ovat käyneet kisaamassa myös Elvigtonin kentällä Englannissa vapaastihengittävillä ja ahdetuilla Hayabusillaan.

Eikö Suomessa enää pystytä lainkaan järjestämään seisovan mailin kisoja?

– Jämsän Hallissa pystyy vielä Hallin perinneyhdistyksen puitteissa järjestämään ajoja jäsenistölle, mutta saattaa olla, ettei sitäkään enää ensi vuonna järjestetä.

– Aikanaan meillä oli Suomessa viisikin tapahtumaa kaudessa, mutta nykyisin virallisia nolla ja kerran vuodessa pääsemme Ruotsiin oikeaan kilpailuun. Se aiheuttaa sen, että harva enää ryhtyy rakentamaan pyörää mailille. Tämä vaatii kuitenkin omanlaisensa pyörän. Kiihdytyspyörä ei kelpaa sellaisenaan kisaan, jossa ajetaan loppunopeutta, ja kennot, joista nopeus mitataan, ovat mailin päässä.

– Nämä pyörät eivät lähde viivalta, kuten kiihdytyspyörät, huomattavasti pidempien välitysten takia. Kiihdytyspyörissä käytetään myös paljolti ns. slider-tyyppistä kytkintä, joka luistaa varttimaililla liki koko matkan. Seisovan mailin pyörissä kytkin on käytännössä yhtä puuta vaihteiston kanssa lähdön jälkeen, vaihdot toteutetaan shifterillä joka tekee sytytyskatkon vaihtohetkellä antaen seuraavan vaihteen vaihtua ilman kytkimenkäyttöä. Ja myös aerodynamiikkaan joutuu pakostakin kiinnittämään huomiota pyörissä.

– Lajin suosiota ei lisää sekään, että Suomessa se on ihmisiltä piilossa, kuten muutkin extreme-lajit. Hallin tapahtumakin on yksityistilaisuus.

Mikä itseäsi kiinnostaa lajissa?

– Vauhti. 360 km tunnissa on eräänlainen kääntöpiste. Silloin vauhtia on niin paljon, että sekunnissa pyörä kulkee 100 metrin matkan. Kaikki, mikä menee siitä yli, viehättää.

Onko lajilla haasteita myös Ruotsissa?

– Ruotsissa toimii Landracing.se, joka yrittää kovasti pitää käytössä Söderhamnin kenttää. Riittävän pitkiä kenttiä kun on harvassa. Lajiin tarvitaan vähintään 2,5 km pitkä kenttä, että tilaa riittää myös turvalliseen jarruttamiseen.

– Vastuupuoli on nykyään erikoinen. Ruotsissa pystytään myymään kertalisenssejä, autolle 20 euroa ja prätkälle 30 euroa. Täällä jos polkaisemme tapahtuman pystyyn, niin kattavaa kertalisenssiä ei saa, jos tapahtumajärjestäjä ei ole kattojärjestön (Suomen Moottoriliitto) alainen. Ja kilpailijat jonkun jäsenkerhon jäseniä.

– Kun ei ole lisenssiä, ei ole mitään turvaa itselle. Se on muodostunut hankalaksi asiaksi, vaikka esimerkiksi kiihdytyspuolella kadumiehenpäivillä ei viimeisen 15 vuoden aikana olekaan tapahtunut kuin pari onnettomuutta. Ruotsissa ovat saaneet aikaan yhden päivän tapahtumalisenssin, tapeltuaan kahdeksan vuoden ajan vakuutusyhtiöiden kanssa.

Ruotsinkaan moottoriliiton lisenssi ei korvaa, jos ei ole kattojärjestön alainen tapahtuma.

Klemettinen pahoittelee moottoriharrastusten kallistumista.

– Kiihdytyspuolella voi yhden sm-kisaviikonlopun kustannukset nousta jopa 1000 euroon majoituksineen ilman varsinaisia pyörän huoltokuluja.

– Kaikki kallistuu ja ruohonjuuritasolta on tosi vaikea ponnistaa, nykyään lajit vaativat jo heti alkuun sponsoreita. Hinnat ovat käytännössä yli tuplaantuneet 10 vuoden aikana. Palkat eivät. Mutta tähän yhteen kisaan vuosittain rahat vielä piisaavat, nauraa Klemettinen.

– Kyseinen Söderhamnin One Mile on Ruotsissa erittäin toimiva tapahtuma, ja rata on erittäin hyvä, vain loppupäässä on pienehköä röykkyä.

Miksi harrastaa seisovan kilometrin kisoja?

– Se on koneurheilua parhaimmillaan, eikä siinä, kuten muissa lajeissa, ajeta niinkään kilpakumppania, vaan itseään vastaan.

– Siitä vain mukaan harrastamaan lajia. Lisätietoja esim: Busanistit facebookissa tai internethaulla, asianosaisillekkin voi heittää kyssäriä, Klemettinen kehoittaa.

Ruotsalaiset järjestävät myös lentävän kilometrin ajoa jäällä talvisin. Siellä Klemettisellä on ME-listalla neljänneksi paras aika, vuonna 2017 ajettu 285 km/h. Kärkeä pitää Pavel Ratajczak 330km/h tuloksella.

Millaisia tehoja kilometrin ajossa käytettävissä pyörissä on?

– Vapaastihengittävissä yli 320 kmh kulkevissa teho on noin 240 hv ja ahdetuissa yli 360kmh kulkevissa aina jopa 700 hv asti tai ylikin. Englanti on tällähetkellä johtava maa pyörien suhteen ja tapahtumien määrässä.