Seitsemän uutta henkilöä nimettiin AMA:n Hall of Fameen perjantaina tunnustuksekse heidän saavutuksistaan ja panoksistaan moottoripyöräilyn eteen, kerrotaan PRNewswiren julkistamassa tiedotteessa.
Uudet nimitetyt ovat kilpa-ajopyörien virittämisessä kyntensä näyttänyt innovaattori Byron Hines, motocross-pioneeri Pierre Karsmakers, tunnustettu moottoripyörien keräilijä Tom White, samalla myös entinen kilpa-ajaja ja White Brothers Cycle Specialtiesin perustaja, George Baber, Barber Vintage Motorsports museon ja the Motorsports Parkin perustaja, kansallisen tason off-road-mestari Scott Summers, AMA motocross-mestari ja nykyään Supercross-/motocross-tiimin johtaja Mike LaRocco sekä legendaarinen virittäjä, moottorinrakentaja sekä tiiminomistaja Rob Muzzy.
Lisäksi Hall of Famen harvalukuisempaan Legendojen joukkoon nostettiin William "Willie G." Davidson, Harley-Davidsonin perustajan William A. Davidsonin pojanpoika. Willie G. on vastuussa monista innovatiivisista moottoripyörädeigneista ja sai aikaan uuden nousun ikonisen yrityksen polulla.
Nimityksen yhteydessä kunkin uuden jäsenen aikaansaannoksia esiteltiin lyhyen videokronikan avulla. Lopuksi jokaiselle jaettiin Hall of Fame -sormus.
Pierre Karsmakers
Pierre Karsmakers oli ensimmäisistä eurooppalaisista motocross-mestareista, joka toi osaamistaan Amerikkaan. Hän oli voittanut 3 kansallisen tason mestaruutta kotimaassaan Hollannissa, ja tuli Yhdysvaltoihin saadakseen isomman yleisön ja japanilaisten mp-valmistajien huomion.
Yamahalla ajaen mies voitti 500-kuutioisten USA:n mestaruuden 1973. Hän voitti myös epävirallisen AMA:n Supercross -mestaruuden 1974. Hän vetäytyi kilpa-ajoista 1979.
Byron Hines
Byron Hines on eräs menestyksekkäimmistä moottorinrakentajista mp-kilpa-ajoissa. Moottorien virittäjänä hän on saavuttanut voittoja sekä 70-, 80-, 90- että 2000-luvulla. Hän on voittanut sekä drag racingissa että road racingissä niinkin erilaisilla merkeillä kuin Yamaha, Ducati ja Harley-Davidson.
Hänen menestyksensä virittäjänä sai alkunsa 1970-luvulla, kun hän yhdisti voimansa drag racer -kuljettaja - ja myös Hall of Famelainen - Terry Vancen kanssa. Pari voitti Drag-race-mestaruuksia 1980-luvulle asti. Samalla he siirsivät osaamistaan menestyksekkääseen tarvikevalmistajaan Vance & Hinesiin.
1980-luvulla yritys siiryi myös road racingiin, ja siitä tuli yksi AMA:n menestyksekkäimmistä Pro SuperBike -tiimeistä. Se voitti yksittäisiä kisoja yhtä lailla kuin luokkamestaruuksia vielä 1990-luvullakin kuljettaja David Sadowskin kanssa. Hänen meriitteihinsä kuuluu 23 NHRA:n drag racing -mertaruutta, 130 kansallisen kisan voittoa sekä mm. huippunopeusennätyksiä.
90-luvun loppupuollella he siirtyivät Ducatiin ja saivat lisää menestystä Anthony Gobertin ja Ben Bostromin johdolla. Nykyään he kilpailevat ja sponsoroivat AMA Pro Racing Vance & Hines Harley-Davidson -kisasarjaa, joka on osa AMA:n Pro Road Racing -ohjelmaa.
George Barber
George Barber on eittämättä maailman tuotteliain moottoripyörien keräilijä. Hän on perustanut Barber Vintage Motorsports -museon sekä luonut Barber Motorsports Park:in Birminghamiin, Alabamaan.
Barberin varhainen kiinnostus moottoroituihin kulkuneuvoihin manifestoitui Porschen kilpureihin 1960-luvulla, kun hän kisasi niillä ja voitti 63 kisaa. Mutta hän kiinnostuis sittemmin moottoripyöristä, erityisesti siitä, miten monin eri tavoin suunnittelijat ja insinöörit ratkaisivat samoja ongelmia.
Hän aloitti moottoripyörien keräilyn ja päätti avata museon, kun kokoelma kasvoi noin 60 pyörään.
Tänään Barber Vintage Motorsports -museolla on yli 1400 moottoripyörää, joista noin 700 on jatkuvasti näytillä. Vuosittain Barber Motorsports Parkissa vierailee satojatuhansia ihmisiä. Puistossa on myös 2,38 mailin mittainen rr-rata.
Barber ei itse päässyt paikalle vastaanottamaan palkintoa.
Scott Summers
Scott Summers ajoi kilpaa Honda XR600R:illä AMA:n kansallisissa off-road-kisoissa ja voitti kaikkiaan yhdeksän mestaruutta.
Vaikka Summers huomasi, että XR600R oli painavampi verrattuna kanssakilpailijoiden paljon pienempiin kaksitahtisiin, hän huomasi, että Hondan pehmeä voimantuotto ja vääntö antoivat hänelle suoritusetua yhdessä hänen ajotyylinsä kanssa.
Summers voitti 1990, 1991 and 1992 Grand National Cross Country mestaruudet paljon pienemmillä ja paremmilla pyörillä ajanielta kilpakumppaneiltaan. Summers palasi voittokantaa 1996 ja 1997 muutaman kuivan vuoden jälkeen.
Hän voitti myös AMA:n Harescrambles -kansallisen mestaruuden 1990, 1991, 1993 ja 1995. Lisäksi hän keräsi kolme kultamitailia osallistuessaan USA:n joukkueeseen International Six Days Enduro:ssa.
AMA Motorcycle Hall of Fame -logo.
Tom White
Tom White on kilpa-ajaja, White Brothers Cycle Specialtiesin perustaja sekä elinikäinen moottoripyöräilyn ja motocrossin puolestapuhuja.
White aloitti moottoripyöräilyn 15-vuotiaana. Vähän yli 20:nä hänet rankattiin sadan parhaan yhdysvaltalaiskuljettajan joukkoon, parhaimmillaan 80:ksi. Hän perusti White Brothers Cycle Specialties:in 1975, josta tuli eräs parhaista off-road-varustevalmistajista USA:ssa. Kun White möi yhtiön vuonna 2000, sen listoilla oli yli 30 000 tuotetta.
Nykyään Whiteruokkii intohimoaan ajamalla motocrossia, työskentelemällä kisoissa kuuluttajana sekä toimimalla omistajana ja kuraattorina omistamassaan Early Years of Motocross - museossa Villa Parkissa Kaliforniassa. Siellä on näytillä yli 160 moottoripyörää sekä muuta asiaan liittyvää.
Mike LaRocco
Mike "The Rock" LaRocco kisasi 19 vuotta ammattialisena ja keräsi 228 Supercross starttia, ja voitti kansallisia mestaruuksia AMA 500 - ja 250 -motocrossissa sekä Supercrossin maailmanmestaruuden.
LaRocco aloitti ammattilaisuransa 1988 17-vuotiaana ja vetäytyi kisakentiltä 2006 ratojen vanhempana valtiomiehenä. Hän voitti Supercross-kisoja kolmella vuosikymmenellä kahdessa luokassa, 125 cm3 ja 250 cm3, mutta kertoi, että 1994 AMA 250 Motocross kansallisen mestaruuden voitto merkitsee eniten hänelle.
Hän vetäytyi radoilta ranteen murtumisen vuoksi. Vuodesta 2010 lähtien hän on johtanut GEICO Honda Supercross/Motocross Tiimiä, joka on voittanut mestaruuden joka vuosi, kun hän on ollut siinä mukana.
Rob Muzzy
Rob Muzzy on huippuvirittäjä, moottorinrakentaja ja kilpatiimin omistaja, jonka menestys venyy seitsemälle vuosikymmenelle.
Muzzy aloitti drag racingillä 1950-luvulla ja ajoi dirt trackiä noviisina Etelä-Kaliforniassa. Hän rakensi ja viritti aina itse omat kilpamoottorinsa, jotka usein olivat radan nopemmat, joten muut kuljettajat alkoivat kysellä, voisiko hän rakentaa myös heille moottoreita.
1980-luvulla Muzzy rakensi ja viritti moottoreita Kawasakin ja Hondan kisajoukkueille. Kawasakin tiimi voitti AMA:n Superbike-mestaruudet 1981, 1982 ja 1983.
1984 Muzzy siirtyi Hondan miehistöpäälliköksi tiimiin, joka voitti AMA Grand National Motocross mestaruuksia. 1985-1987 Muzzyn virittämät koneet voittivat125 cm3 AMA National Motocross -mestaruudet, Daytona 200 -ajon sekä AMA Superbike -mestaruuden.
Muzzyn voittoisaan miehistöön kuuluivat mm. Hall of Fame -kuljettajat Eddie Lawson, Ricky Graham, Scott Russell ja Doug Chandler kuten myös Ron Lechien, Miguel Duhamel, Rickey Gadson sekä lukuisia muita.
Tammikuussa 1988 Muzzy avasi jälleen oman yrityksensä tuottaen moottoreita ja pakoputkiistoja kilpa-ajajille.
1988 Muzzy alkoi tehdä yhteistyötä Kawasakin kanssa rakentaakseen kilpapyörän ja palkatakseen kuljettajan. Hän rekrytoi Russellin and Chandlerin, jotka päätyivät ensimmäiseksi ja toiseksi 1990 AMA 750cc Supersport mestaruuskisoissa. Chandler myös voitti AMA:n Superbike-mestaruuden tuona vuonna.
Kawasaki pyysi tuon jälkeen Muzzyä pyörittämään sen ensimmäistä FIM World Superbike -tiimiä. Seurauksena oli kaksi maailmanmestaruutta tiimille.
Muzzy Performance Products toimii edelleen Bendissä, Oregonissa, ja Team Muzzy ajaa edelleen kilpaa.
Hall of Fame -legenda William "Willie G." Davidson
William "Willie G." Davidson auttoi kehittämään Amerikan ehkä kestävintä moottoripyöräteemaa: V-2-moottorista kruiseria. Hänellä oli myös kriittinen rooli Yhdysvaltain suurimman mp-valmistajan uudelleensyntymisessä. Lisäksi hänen kontollaan on iso joukko innovatiivisia designejä, jotka mahdollistivat uuden aikakauden ikoniselle yritykselle.
Willie G.