1. Ihmiset ovat erilaisia

Tässä voisi olla oikeastaan kohdat a ja b, sillä paitsi että olemme eri pituisia, myös kehojemme mittasuhteet vaihtelevat. Joku voi olla 150 cm pitkä, toinen yli 200 cm.Tai jos otetaan kaksi 180 cm pituista henkilöä vierekkäin, niin siinä missä toinen on vastustamattoman persjalkainen ja pitkäselkäinen, toisella taas on jalat kuin heinäseipäät ja selkää tuskin nimeksikään. Yhtä levottomia muuttujia ovat myös massaan, leveyteen / kapeuteen ja lihaskuntoon sekä notkeuteen ja ajoasentotottumuksiin liittyvät asiat.

Toisilta nimittäin esimerkiksi polvet suussa ajaminen näyttää sujuvan luontevasti siinä, missä toinen hädintuskin saa jalkaa nousemaan sen verran, että pääsee pyörän selkään.

Myönnämme auliisti, että suunnittelijoiden tehtävä on haastava, mutta vaikuttaa siltä, että nykypyörät on valtaosaltaan suunniteltu henkilöille, joiden pituus on 170,5 cm, ja kehon mittasuhteet suoraan tohtori Jekyllin kasaankursimilta zombipoloisilta.

Tässä mp-valmistajat voisivat surutta ottaa mallia autonvalmistajista. Autolla kuin autolla pitänee pystyä ajamaan ainakin 160-190-senttisten henkilöiden vaivatta. Tämänsuuruinen säätövara voisi moottoripyörissäkin riittää ensi alkuun.

2. Istuinsuunnittelu on asia erikseen

Istuimen muotoilu ja kovuus / pehmeys ovat kriittisiä asioita. Harva istuin tuntuu vielä 300 kilometrin jälkeenkin mukavalta, mutta niitäkin on. Pahimmillaan takalisto on kipeä jo tunnin ajon jälkeen.

Kannattaisiko surutta kopioida hyväksihavaittuja malleja? Niinhän sitä mainosalallakin sanotaan, että vain tyhmä jättää kopioimatta. Ennenvanhaan oopperatalojen äänentoisto-ominaisuudet kopioitiin niistä saleista, joissa ne toimivat, mutta surullisenkuuluisia esimerkkejä täydellisestä akustisesta osaamattomuudesta löytyy koto-Suomestakin.

Myös takalistoja ja perstuntumia on erilaisia. Tähän saattavat vaikuttaa myös massaan liittyvät asiat. Yksi varsin mielenkiintoinen tekijä on istuinpinnan liukkaus. Liukas istuimen päällymateriaali teettää koko ajan ylimääräistä työtä, että kuljettaja pysyisi optimaalisen miellyttävässä asennossa. Kyytiläinen puolestaan luisuu joka kiihdytyksessä ja jarrutuksessa erikseen. Jos vielä erehtyy käsittelemään esimerkiksi silikonilla istuinpäällisen, kuten joskus tiedämme tapahtuneen, kuskikin saa roikkua kiihdytyksissä ohjaustangossa tosissaan.

3. Paistovaikutuksista luopuminen

On hienoa, että pyörässäsi on iso, tehokas moottori ja pakoputket, jotka hohkaavat lämpöä silloin, kun sitä tarvitaan, eli kevään kylmillä keleillä. 30 asteen helteellä kaupungin liikenneruuhkissa jonotettaessa kypärä päässä ja ajoteryleenit yllä (=lue nahka- tai goretex-asu) on vaikeampi vilpittömästi nauttia siitä, että moottorin lämpö sulattaa reidet ja uhkaa jopa suvun jatkamiseen liittyvien elimistön osien hyvinvointia. Pakoputki puolestaan tuntuu ikävästi nilkan tai pohkeen alueella ja kyytiläinen kiemurtelee samasta syystä kuin ankerias rasiassa.

Emme tiedä, pystyykö näihin asioihin vaikuttamaan pyörän moottorin jäähdytysjärjestelmien sekä erityisesti moottorista hohkaavan kuuman ilmamassan paremmalla suuntaamisella ja  järkevämmällä suunnittelulla, mutta toivomme sitä todella. Sen tiedämme, että toisilla pyörillä ajaessa nämä asiat eivät haittaa niin paljon.

4. Äänimerkki

Nuhaisen trumeptin töräys vaiko sellainen äänisignaali, että autoilijankin paatunut korva sen kuulee stereoitten jytkeen takaa?

Moottoripyörien äänimerkit ovat polkupyörille suunnatulla tasolla. Jos kerran joutuu tilanteeseen, jossa edelläsi oleva bussi alkaa yhtäkkiä peruuttaa taaksepäin näkemättä sinua, etkä pääse mitenkään pois alta, olosi on aika anea. Äänimerkin painaminen ei auta, koska et oikein itsekään kuule sitä bussin jylyn alta.

Nykyelektroniikalla luulisimme saatavan aikaan töräyttimen, joka vaikuttaa naapuriautoiijoiden kuuloluihin kuin hauen saalistusisku kiiskeen. Piip-piip kuulostaa aivan erilaiselta kuin BA-BOOM-OUUU.

5. Mittaristo ja sen ergonomia

On tietysti hienoa, että kehitys kulkee kohti digitaalista mittarivarustusta noitten mukavien ja selkeitten analogisten härpättimien tieltä. Kun kerran tekniikka on niin edistynyttä, niin miksi ei sitten uhrata muutamaa euroa lisää mittariston suunnitteluun ja toteutukseen. Olisi kiva, että kovassa auringonpaisteessakin mittaristosta löytäisi heti ajossa tarvitsemansa tiedon tarvitsematta tillittää minuuttitolkulla siristetyin silmin.

Katseen pitäminen ajaessa muualla kuin tiessä kovin pitkiä aikoja kerrallaan kasvattaa riskejä huomattavasti. 

6. Helppoa datanhallintaa

Ajotietokoneen selaaminen muistuttaa monessa tapauksessa enemmän ominaisuuksienarvontalaitteen kuin modernin tietokoneen käyttöä. Eikö kaikki pyörän ajotietokoneen hallintaan liittyvä voitaisi rakentaa käyttöominaisuuksilta hieman yksinkertaisemmaksi ja siten, ettei juohevaan näppäilyyn tarvita tietotekniikkainsinöörin lupakirjaa? Monissa tapauksissa myös pari painonappia lisää saattaisi yksinkertaistaa käyttöprosessia.

7. Matkustajan jalkatapit ja kauhukahvat

Kyytiläisen on tietysti varminta pitää kiinni kuljettajasta. Eikä pelkästään tämän jenkkakakahvoista, vaan käsivarret kannattaa laittaa kunnolla kuskin ympärille. Takalaukussa oleva selkänoja helpottaa oloa edelleen, mutta laukkuja ei ole kaikissa pyörissä.

Myös matkustajan kahvat voisi kerralla tehdä oikein, sillä jos väsyy edelliseen asentoon, voi kokeilla kiinnipitämistä takaosan kahvoista. Varsin usein ne vain muotoilultaan ovat turhan taaksepäin johtavat, ja vielä päistään avoimet, jolloin kyytiläisen on vaikea säilyttää otteensa kunnon kiihdytyksissä.

Matkustajan jalkatapit ovat oma juttunsa. Varsin usein ne asettavat takapenkkiläisen samanlaiseen asentoon, jota gynekologit käyttävät tutkimuksissaan. Tai sitten jalkaterien pitäisi alkaa miltei suoraan lonkkanivelistä. Ehkäpä tappeja voisi laskea hieman alemmas ja viedä samalla eteenpäin? Moottoripyörän päällä tapahtuvaan synnytykseen edellinen asento voisi ehkä olla luonteva?

8. Virran ulosotto

Tänä päivänä elektronisten pyörän mukana kuljetettavien lisälaitteiden määrä kasvaa hurjaa vauhtia. On navigaattoria, älypuhelinta, toimintakameraa ja kypäräpuhelinta, joita pitäisi pystyä ainakin joskus lataamaan ajon aikana. Monen elämää helpottaisi, jos moottoripyörissä olisi valmiiksi selkeä ulkopuolisille laitteille tarkoitettu virran ulosotto joko sivukatteiden alla, josta se on helppo vetää mihin pyörässä sitten itse haluaakin. Tai mikä vielä parempaa: sekä sää- että tärinäsuojattu tupakansytytinliitäntä ja lisäksi ainakin yksi usb-virtaliitäntä.

9. Taustapeilit

Sellaisiakin pyöriä on nähty, joissa on hyvät sivupeilit. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että peileistä näkee sujuvasti ja liikennettä vaarantamatta taaksepäin riittävän laajasti ja selkeästi sekä ylös että alas että vielä molemmille puolille.

Toistamme varmaan itseämme, mutta voisivatko muutkin valmistajat ottaa näistä oppia? Sen ei pitäisi ainakaan tehdä operaatio hyvistä sivupeileistä sen kalliimpaa. Päinvastoin, laadukkaitten ratkaisujen kopiointi voisi säästää t&k-kuluissa, joita voisi sitten suunnata johonkin muuhun akuutimpaan kohtaan.

10. Kulmaventtiilit vakioksi

Huoltoasemien autokäyttöön tarkoitetut renkaitten täyttöön tarkoitetut paineilmalaitteet ovat yleensä hankalia käyttää moottoripyörissä, joissa edessä tuplajarrulevyt ja takana se yksi levy ja toisella puolen joko ketju ja ratas tai kardaanin vaatima tila. Ne tekevät renkaitten täyttämisestä tuskaisan operaation. Varsinkin kylmällä, jolloin motoristi muutenkin on paksuissa pukeissaan kankea kuin kuu-ukko.

Elämä helpottuisi ratkaisevasti, jos ensiasennusventtiileinä olisi kulmamalliset sivulta täytettävät venttiilit, joita moni sitten renkaanvaihdon yhteydessä asentaa / asennuttaa pyöriinsä.

Tässä tärkeimmät kymmenen. Mitä itsellesi tulee lisäksi mieleen? Kerro meillekin. Myös CycleWorldissä on kirjoitettu tästä aiheesta.