MotoGP:ssä Bridgestone on toiminut voitokkaasti jo vuodesta 2002. Rengasmerkillä ajettiin ensimmäinen paalupaikka 2002, ensimmäinen podium 2003 ja ensimmäinen voitto 2004. Menestys vain kasvoi vuosina 2005-2006 ja ensimmäinen maailmanmestaruus tuli 2007 (Ducati / Casey Stoner), toinen 2008 (Yamaha / Valentino Rossi) ja seuraavaksi Bridgestone valittiinkin MotoGP:n ensimmäiseksi viralliseksi rengastoimittajaksi. Tämä kausi kesti 2009-2015.
Tie moottoripyörävalmistajaksi
Yhtiön perusti Shojiro Ishibashi Kurumen kaupungissa Japanissa 1931. Yrityksen nimi kuulostaa kovin länsimaiselta, mutta se on suora käännös perustajan sukunimestä. Japanin ”ishi” tarkoittaa kiveä (englanniksi ”stone”) ja ”bashi” siltaa (engl. ”bridge”). Pienellä tvistillä siis Bridgestone. Tuskin haittasi markkinointia länsimaissa. (Toinen hieman samantyyppinen firman nimi oli Harvey Firestonen 1900 USA:ssa perustama Firestone, tuon yhtiön Bridgestone osti 1988)
Bridgestone jatkoi 1930 alkanutta Nihon Tahi Companyn rengasdivisioonan tuotantoa omana yhtiönään 1931, täyteen vauhtiin renkaiden valmistus pääsi 1934, edellisenä vuonna valmistuneessa uudessa tehtaassa. Seuraavana vuonna tuotevalikomaan tuli golfpallot, pääkonttori muutti Tokioon 1937 ja nimikin vaihtui 1942. Sodan aikana Nippon Tire Co. Ltd kuulosti paremmalta, varsinkin kun suurin osa tuotannosta meni armeijalle, mutta palautui taas Bridgestoneksi 1951.
Kuten moni moottoripyörätehdas, myös Bridgestone aloitti polkupyörien valmistuksesta 1946. Yhtiö perusti erillisen tytäryhtiön, Bridgestone Cycle Companyn 1949, ja näihin polkupyöriin sopivia apumoottoreita myytiin erikseen vuodesta 1950. Moottorit toimitti nykyiseen Nissan-konerniin kuuluva Fuji Seimitsu Jogyo.
Vuonna 1952 Bridgestone valmisti ensimmäisen polkupyörän, jossa apumottori oli jo valmiina, mallin nimi oli ”BS21 Bambi”, moottori oli takapyörän yläpuolelle asennettu ja kooltaan 26cc.
Myöhemmin valikoimaa kasvatettiin 38cc ja 49cc koneisiin.
Ensimmäinen moottoripyörä valmistui 1958. ”BS Champion” oli kaksitahtinen, ilmajäähdytteinen 50cc, pellistä prässätyssä rungossa. Heti alusta asti yhtiö oli sopinut ”neljän suuren” (Honda, Suzuki, Yamaha ja Kawasaki) ettei kilpailisi niiden kanssa kotimaassa Japanissa, joten suurin osa pyöristä myytiin Amerikkaan, jossa maahantuoja oli vuodesta 1963 Rockford Motors. Sopimuksen taustalla oli se, että Bridgestone toimitti muille japanilaismerkeille renkaat. Britannian markkinoille yhtiö pääsi 1968.
Amerikanvientiä
Rockford Motors oli USA:n Illinoisissa toimiva yhtiö, jonka alkusanat lausuttiin 1954. Silloin perustettiin Rockford Sewing Machine Company joka toi Japanista ompelukoneita. Eräällä työmatkalla yhtiön toimitusjohtaja/omistaja Lewis C. "Lew" Emery huomasi skoottereiden olevan todella suosittuja Japanissa ja sopi jälleenmyynnistä USA:ssa Montgomery Ward-ketjun kanssa. Siten 1956 perustettiin Mitsubishin ”Silver Pidgeon”-tuotelinjan tuontiyhtiöksi Rockford Scooter, Inc. Sopimus oli voimassa vuoteen 1962 ja skoottereita myytiin sekä jälleenmyyjän ”Riverside” -merkillä että Rockfordin nimellä.
Japanilaisten tuotteiden maine USA:ssa ei ollut kovin kaksinen, siksi tuo uudelleenbrändäys. Skottereiden kysynnän hiipuessa Rockford halusi tuotevalikoimaansa myös ns ”step-through” rungolla olevan pyörän (eli ”mopon”) ja solmi 1963 sopimuksen Bridgestonen skoottereiden ja moottoripyörien tuonnista yksinoikeudella. Jälleenmyyjän vaatimuksesta ensimmäiset tuotteet piti myydä ”Surf Rider” -nimellä. Käytännössä vain valmistajan logot vaihdettiin toisiin ja oman jälleenmyyjäverkoston kautta myydyissä oli Rockfordin oma logo ja tuotemerkkinä ”Rockford”. (Rockford myi myös muiden valmistamia skoottereita, esim ”Rockford P80”.)
1960-luvun alussa Japanin moottoripyöräteollisuus eli huonoja aikoja, mutta Bridgestonen vahva rengastuotanto kannatteli yhtiötä todella hyvin, joten se palkkasi entisiltä kilpailijoiltaan (Lilac ja Tohatsu) suunnittelijoita, kun näiden yhtiöiden oma mp-tuotanto oli päättynyt. Tuloksena oli uusi tuotelinja, ensimmäiseksi esitelty 90cc ”BS-90” vuonna 1965. Seuraavaksi tuotantoon tulivat ”BS-50” ja ”BS-175” myös jo 1965 ja suurin malli ”BS-350” vuonna 1967.
Kaikissa oli alun perin Tohatsulla kehitetty 2-tahtinen, teknisesti edistyksellinen moottori.
Kisamenestystä
Bridgestone oli valmistanut japanilaisille yksityistalleille pienen määrä virityssarjoja BS-50 ja BS-90 malleihin 1965 ja noussut näiden luokkien menestyneimmäksi merkiksi paikalliskisoissa. Vuoden 1965 lopulla Rockford halusi mukaan USA:n kilpailutoimintaan ja saikin 1966 Bridgestonelta BS-90 ja BS-175 -malleista ”SR”-sarjan, joka perustui vastaaviin katupyöriin. Kansainvälisesti paras saavutus oli 175cc-luokan voitto Daytonassa heti 1966.
Tehtaan oma kilpailuosasto oli 1966 Euroopassa esittelemässä kalustoaan ja osallistui Assenissa Hollannin GP-kisaan. 50cc-luokassa Isao Morishita oli 6. ja Jack Findlay 8. (Honda vei sijat 1-2, Suzuki sijat 3-5 ja 7).
Vuoden 1966 lopussa kilpailuosasto kuitenkin lakkautettiin.
Edistynyt teknologia tietää aina korkeita kustannuksia, varsinkin jos tuotantovolyymit ovat pieniä. Englannissa Bridgestone 350GTR oli samalla hintatasolla kuin 650cc Triumph Bonneville, joten myynti ei noussut kovin suureksi. Samaan aikaan edellä mainitut ”neljä suurta” helpottivat Bridgestonen päätöksentekoa kertomalla että yhtiö voisi joko keskittyä moottoripyöriin tai renkaisiin, mutta ei molempiin.
Bridgestonen moottoripyörätuotanto päätettiin lopettaa 1970, varastossa olleet valmiit moottoripyörät ja varaosat myytiin Rockford Motorsille Amerikkaan. Osa pyöristä oli jopa maalaamattomia, joten viimeistely tehtiin USA:ssa. Pyöriä myytiin vuoteen 1975 asti, ainakin mallinimillä Rockford "Chibi", "Taka" ja "Tora".
Aiheesta aiemmin:
Bridgestone Battlax Adventure Trail AT41: seikkailu mielessä maanteille
Jarno-Petteri Parviainen MM-vauhdissa Bridgestone Handy Race -kilpailussa
Bridgestone Battlecross 31X: uusi motocross-rengas vaikeaan maastoon
Blacksevenistä Bridgestonen mp-renkaiden jakelija vuodenvaihteesta lähtien