Toisen maailmansodan aikana sellaiset valmistajat kuin BSA, BMW, Harley-Davidson, NSU, Triumph, Zündapp ja todennäköisesti moni muukin valmisti sotakäyttöön tarkoitettuja moottoripyöriä. Yksi valmistaja oli hieman erilainen.
Welbike kehitettiin Englannissa toisen maailmansodan taistelukenttiä varten mahdollistamaan erityisesti laskuvarjojoukkojen nopeamman etenemisen maan pinnalla. Koska tarkoitus oli pudottaa se koneesta yhdessä joukkojen kanssa, niin pyörän piti olla tietenkin mahdollisimman kompakti ja kevyt sekä mahtua standardoituun konttiin, jota käytettiin pudotettaessa varuste- tai muonatäydennyksiä maassa oleville joukoille.
Laatikon pituus oli alle 180 senttimetriä ja leveys noin 45 senttimetriä. Tässä syy siihen, miksi pyörä näyttää siltä, miltä se näyttää. Voisi sanoa, että tilanpuute ratkaisi muotoilun.
Pyörän prototyyppi kehitettiin Asema IX nimellä tunnetussa brittiläisten erikoisjoukkojen tukikohdassa Welvynissä. Sijaintipaikan nimestä johtuen pyörän nimi oli Welbike, useimmissa Station IX:n kehittämissä luomuksissa oli etuliitteenä "Wel". Esimerkiksi vaikkapa Welgun-konepistooli.
Kaikki puolitoista hevosvoimaa
Pyörässä käytettiin 1,5 hevosvoiman Villiers Junior DeLuxe 98cm3 kaksitahtimoottoria, koska sen sylinteri oli sijoitettu horisontaalisesti. Tietysti myös koko ja paino olivat äärimmäisen merkittäviä. Pyörässä ei ollut jousitusta eikä etujarrua, ja ohjaustanko ja istuin olivat kokoonpainuvia, jotta pyörä mahtuisi konttiin. Kun koko ja design oltiin saatu määriteltyä, valmistettiin prototyyppi, joka sitten koepudotettiin lentokoneesta kontissa, jotta voitiin olla varmoja, että laite toimisi myös taistelukentällä.
Tulos oli 35 kilon painoinen prototyyppi, jossa oli 3,7 litraa vetävä polttoainetankki, teräsputkirunko ja yksi vaihde. Lopullinen kehitystyö ja valmistusvelvoite annettiin brittiläiselle moottoripyörävalmistaja Excelsiorille (eri kuin jenkki-Excelsior). Vuosina 1942 ja 1943 niitä valmistettiin kaikkiaan 3641 kappaletta kolmena eri kehitysversiona. Plus tietysti proto- ja testikappaleet.
Welbikejä käytettiin sodan aikana Operation Market Gardenissa ja Operation Overlordissa, mutta ei kovinkaan menestyksekkäästi. Ongelmia oli monenlaisia. Welbike oli suunniteltu nopeasti käyttöönotettavaksi pudotuksen jälkeen. Se oli käyttövalmis 15 sekunnissa sen jälkeen kun se oli otettu pois kontista, mutta ongelmana oli se, että kontit ja sotilaat laskeutuivat varsin kauas toisistaan, mikä saattoi sotilaat haavoittuvaan asemaan.
Suurempi haaste oli se, että Welbikessä oli pienet pyörät, heikosti tehoa ja olematon maavara, mitkä eivät olleet eduksi hankalammissa maasto-olosuhteissa.
Welbike. Tästä kuvasta selviää hyvin, miten pienikokoinen ja matala Welbike oli. Kuva Wikimedia Commons / luutnantti Spender, Englannin sotatoimiston virallinen kuvaaja.
Vanteet keräsivät mutaa ja vaikka huippunopeudeksi luvattiin 45 km/h, voi vain kuvitella, millaista sellaista vauhtia olisi ajaa jousittamattomalla pyörällä taistelukenttäolosuhteissa. Kerrotaan, että vain murto-osa pyöristä päätyi taistelukentälle asti, ja useimmat niistä hylättiin saman tien.
Samaan aikaan teknologian kehittyminen mahdollisti entistä suurempien ja tehokkaampien moottoripyörien, kuten Royal Enfield Flying Flean, pudottamisen joukkojen mukana.
Tämän myötä armeija päätti, että Welbiket siirrettiin lentokentille kuljetuskäyttöön, missä rajallinen suorituskyky ja lyhyt ajomatka eivät merkinneet niin paljon.
Pyörästä puuttui tilan ja painon säästämiseksi myös käynnistyspoljin, joten ne käynnistettiin lykkäämällä. Lisäksi koska polttoainetankki sijaitsi pyörässä samalla korkeudella kaasuttimen kanssa, kuski joutui ajoittain käyttämään käsipumppua polttoaineen kulun varmistamiseksi.
Welbiken pieni koko saattoi myös olla melkoinen haaste isokokoisemmille kuljettajille.
Sekä Welbikejä että niiden replikoita on edelleen olemassa maailmalla, ja myös varaosia on saatavilla.
Welbike UK on yksi mahdollinen kohde esimerkiksi osia tarvitsevalle. Lähteet Auto Car India ja Wikipedia.