Suomalainen liikennevakuutus korvaa myös vahingon aiheuttajalle koituneet omaisuusvahingot vapaaehtoisesta autovakuutuksesta eli kaskosta.

Se, mikä tekee suomalaisesta vakuutuksesta todella erityisen, on kuljettajapaikkasuoja. Termi tarkoittaa sitä, että myös onnettomuuden aiheuttajan henkilövahingot korvataan. Vastaavaa lakisääteisen turvan ulottamista syyllisen kuljettajan suojaksi ei tunneta juuri missään muualla.

Entä kun vakuutus puuttuu?

Mitä tapahtuu, jos liikenteessä rysähtää ja vakuutus puuttuu? Onnettomuuden aiheuttaja jää kokonaan ilman korvauksia, mutta syyttömiä ja sivullisia varten järjestelmään on rakennettu turvaverkko, joka on Liikennevakuutuskeskus. Se korvaa vuosittain miljoonilla euroilla vakuuttamattomien ajoneuvojen vahingoista aiheutuneita kuluja.

Tämän turvaverkon kustantavat lopulta ne, jotka siitä ovat yrittäneet livetä. Vuonna 2020 liikennevakuutuksen laiminlyöntimaksu määrättiin yli 46 000 autoilijalle. Suurin osa tapauksista tulee ilmi ajoneuvon omistusoikeuden vaihtumisen yhteydessä. Lisäksi vakuuttamattomia ajoneuvoja jää kiinni esimerkiksi poliisin liikennevalvonnan yhteydessä.

Millainen sitten olisi sopiva sanktio vakuutuksen laiminlyönnistä? Euroopassa käytännöt ovat kirjavat, ja vaihtelevat vankilatuomiosta auton takavarikointiin. Meillä tilanteesta selviää rahalla.

Vakuuttamattomuusmaksu on sanktio – mutta järjestelmä reilu

Koska vakuuttamattomuusmaksun luonne on toimia sanktiona, tulee sen olla tehokas. Sanktio ei toimi, jos pelotevaikutusta ei ole. Yleiseurooppalaisen käytännön ja Suomen lain mukaan jälkikäteen laskutettava vakuuttamattomuusmaksu on selvästi korkeampi kuin markkinahintainen vakuutus. Lisäksi maksu laskutetaan takautuvasti koko siltä ajalta, kun ajoneuvo on ollut vakuuttamattomana, olipa sillä ajeltu tai ei.

Usein vakuutus on uuden ajoneuvon ostohuumassa vain päässyt unohtumaan. Kun asian hoitaa nopeasti kuntoon, jää vakuuttamattomuusmaksu alle sadan euron, mikä vastaa pysäköintivirhemaksua tai joukkoliikenteen tarkastusmaksua.

Valitettavasti on myös niitä tapauksia, että ajoneuvo on ollut pitkään vakuuttamattomana, jolloin seurauksetkin ovat kovempia. Mutta ovatko ne kohtuuttomia?

Kohtuutonta olisi onnettomuustilanteessa kaataa vakuuttamattoman auton velvoitteet vahingon aiheuttaneen autoilijan niskaan, kuten monissa maissa tehdään. Pahimmillaan yhden henkilön vammautumisesta aiheutuvat hoito-, kuntoutus- ja työeläkekulut nousevat vuosien saatossa satoihin tuhansiin tai jopa miljooniin. Nyt nämä kulut ottaa hoitaakseen Liikennevakuutuskeskus. Se on kaikkien osallisten kannalta reilua.

Suomalainen järjestelmä on monella muullakin mittarilla reilu: Vakuutusmaksujen vastineeksi saa kattavuudeltaan erinomaisen vakuutusturvan. Syyttömiä ei jätetä pulaan. Lasku turvaverkon ylläpidosta kirjoitetaan vakuuttamattomuusmaksun muodossa niille, jotka alun perin ovat jättäneet liikennevakuutuksen ottamatta.

Vakuuttamattomat aiheuttavat korotusta vakuutusten hintoihin

Liikennevakuutuksen perimät vakuuttamattomuusmaksut eivät riitä kattamaan kaikkia vakuuttamattomista ajoneuvoista aiheutuvia kuluja. Jos keskus olisi markkinaehtoisesti toimiva vakuutusyhtiö, se olisi jo konkurssissa. Siksi turvaverkolle on rakennettu pelastusrengas, jossa liikennevakuutuksia myyvät yhtiöt rahoittavat kollektiivisesti puuttuvan osan. Käytännössä tämä näkyy korotettuina vakuutusmaksuina; vakuuttamattomien ajoneuvojen aiheuttamat kulut maksatetaan siis lopulta vakuutuksenottajien rahoilla. Se ei ole reilua.

Ja se toinen ongelma: Kaikkia ilman liikennevakuutusta ajelevia ei tavoiteta nykyisen valvonnan keinoin. Liikenteessä siis kurvailee vakuuttamattomia ajoneuvoja, jotka eivät jää nalkkiin missään käänteessä. Niiden kokonaismäärää voidaan vain arvailla, ja ne pitäisi teknologiaa hyödyntäen saada kiinni aiempaa tehokkaammin. Koska se olisi kaikkien asiansa hoitavien kannalta reilua.

Vesa Korhonen ja Antti Tuulensuu

Vesa toimii Liikennevakuutuskeskuksen perintäpäällikkönä ja Antti korvauspäällikkönä

Lisätiedot: