Kirsi Kainulainen onnistuneen Alastaron kisan jälkeen: Vuosien jälkeen pystyn jälleen nauttimaan kilvan ajamisesta

– Taas on yksi viikonloppu takana ja tästäkin viikonlopusta jäi tosi hyvät fiilikset. Aika-ajot meni aika totutusti, eli en saanut itsestäni irti sitä, mitä olisi pitänyt. Pitäisi heti lähteä tekemään omaa parasta, mutta minä vaan tarvitsen kierroksia alle syttyäkseni ja pikkuisen meni hermoiluun, kun ei ajamisesta tuntunut tulevan mitään. Väkisellä änkeämisellä sain ajettua yhden nopean kierroksen, joka hylättiin. Tänä vuonna on tullut sääntö, mitä käytetään Formula 1:ssä ja MotoGP:ssä: jos ylittää vihreän linjan, eli hyödyntää liian leveää ajolinjaa, niin kierros hylätään. En tehnyt sitä hyötymistarkoituksessa, vaan ajauduin ajolinjaltani leveäksi. Ylitys ei ollut iso, mutta säännöt ovat säännöt ja hienoa, että niistä pidetään kiinni. Aika-ajojen 15. sijalta on aika pitkä matka nousta, mutta jo onnistuneella lähdöllä pystyy petraamaan sijoituksia paljon.

– Lauantaina yhdeksäs sija, siihen pitää olla tyytyväinen. Olin vaisu alkukierroksilla, omassa tekemisessä oli ylimääräistä arkuutta, en uskaltanut lähteä tarpeeksi räväkästi kärkiryhmän mukaan. Tarvitsin muutaman kierroksen alle, että luotto omaan tekemiseen löytyi. Kärkiryhmä pääsi pikkuisen karkaamaan ja vaikka huomasin, etteivät ne aja yhtään kovempaa, niin rahkeet ei riittäneet, kun minulla oli oma letka vedettävänä, enkä saanut sitä karkoitettua.

– Omassa porukassakin tuli ohituksia edes takaisin. Muun muassa Kosken Anssin kanssa oli todella mukava kilpailu, väännettiin ihan tosissaan loppuun asti. Jäi todella hyvä maku, että pystyin kääntämään sen itselleni voitoksi ja sai loppuun asti vääntää kilpaa. Ei mennyt yksin ajeluksi, mutta kun ajaa samaa vauhtia edellä ajaneen ryhmän kanssa, niin eihän se rako sillä tavalla pienene millään, ellei joku tee radikaalia virhettä. Ajoimme omaa kilpailuamme siinä taaempana ja edempänä meni toinen ryhmä. Minulle tarjottiin parempia sijoituksia, mutta kun en pystynyt siihen vastaamaan, niin lopputulos on hyväksyttävä ja oltava siihen tyytyväinen.

Sunnuntain sääennusteet vetiset

– Sunnuntaille sääennusteet kertoivat, että kolmen aikaa yöllä pitäisi alkaa yhtenäinen vesisade, jopa ukkoskuuroja ja -myrksyjä. Yöllä alkoi satelemaan, mutta aamun valjetessa pilvipeite alkoi repeilemään ja aurinko paistoikin oikeastaan koko päivän, vaikka sateen uhka pyöri koko ajan ilmassa. Aamun lämppäriin mentiin sadekelin renkailla ja pyörään löydettiin sadekelin säädöt. Luotin itseeni, että pystyn ajamaan sateellakin eli ei haittaa, satoi tai paistoi, niin hyvä kisa oli tulossa.

– Rata kuivui, mutta kun lähdettiin varikon portilta starttiin, niin alkoikin satamaan. Minun olisi pitänyt mennä gridille suoraan, mutta tietoisella riskillä tulin ratavarikolle. Päätin, etten lähde hölmöilemään kuivan kelin renkailla, kun rata alkoi muuttumaan nihkeäksi ja visiiri kastumaan. Järjestäjiltä oli ihan oikea veto, keskeyttää lähtö ja annettiin uusi lähtöaika. Varikon portille tuli wet race -lappu, eli se tarkoitti, että millä renkailla päätätkin lähteä, niin siitä ei olisi enää paluuta. Jokainen tekee omat rengasvalintansa, mutta kisaa ei enää keskeytettäisi. Ennen starttia järjestäjä päätti antaa poikkeuksellisesti kolme tutustumiskierrosta.

– Mulla oli lämppäreissä kuivan kelin renkaat ja päätettiin tiimin kanssa, ettei lähdetä hätäilemään. En lähtenyt tutustumiskierroksille, vaan menin radalle vasta kolmannelle kierrokselle, eli pääsin lähtemään lämpimillä renkailla. Kuivan kelin renkaat oli ihan oikea rengasvalinta. Sain hyvän startin. Jonkin aikaa ajelin sijalla 10. Sitten pääsin ohittelemaan ja olin aika kauan kahdeksantena. Alkukierroksilla yritin iskeä kärkiporukan mukaan, mutta en saanut optimaalista pitoa takarenkaalle, joten meni 5-6 kierrosta, etten pystynyt iskemään, kun rengas lipsu niin paljon kurveissa.

– Koska kierroksia oli vielä jäljellä, niin päätin malttaa hetken, jos rengas kisan edetessä alkaisi lämpenemään ja sitä kautta pitämään paremmin. Niinhän se kävi ja huomasin, missä minulla on selkeästi vahvoja paikkoja, missä saavutin edellä ajanutta ryhmää. Ajoin niin tarkasti kun ikinä vain voin ne paikat ja keskityn myös heikkoihin osa-alueisiin. Pikkuhiljaa aloin saamaan rakoa kiinni ja aina vain ero edellä ajaviin kapeni. Edellä ajanut, todella tasainen ryhmä, ajoi sijoituksista 2-7.

– Sitten alkoi taas roiskimaan vettä, mitä edellä ajanut nuoriso ehkä säikähti ja toki säikähdin itsekin, kun visiiri alkoi kastua ja radan pinta alkoi muuttumaan nahkeaksi. Pito ei ollut paras mahdollinen. Päätin pitää pääni kylmänä ja mietin, että minulla on vielä kuumat renkaat, kun vain otan jokaisen jarrutuksen ja ulostulon tarkasti.

– Sain edellä ajaneen porukan kiinni ja katsoin tilaisuuteni tulleen. Lemminkäisen jarruun pääsin iskemään Lenni Klemetistä ohi ja tiesin, että kohta lähdetään viimeiselle kierrokselle. Mietin, missä lähden yrittämään Akseli Putkosesta ohi ja riittäiskö, jos hänestä pääsen ohi Las Palmasin jarruun, niin on saumat vielä Lemminkäiseen, eli ne on ne kaksi paikkaa, missä voin kokeilla.

"Voi perkele, jos keilaan tämän porukan"

– Kun lähdettiin viimeiselle kierrokselle, niin iski pikkuinen ahneus. Puhutaan "väärinpäin kallistetusta vasurista". Sain pojat hyvin kiinni ja tähtäimeen sellaisessa paikassa, että pitää ajaa helvetin paljon kovempaa, jos meinaa päästä ohi, saati edes yrittämään ohittamista. Minulla kävi joku ajatuskatko. Aloin ahnehtimaan ja yritin työntää ohi jo siihen vasuriin. Perä lähti pyörästä ilmaan ja teki jos minkälaista loikkaa. Ajattelin, että voi perkele, jos keilaan tämän porukan tästä, niin en enää ikinä ilkeä SM-varikolla naamaani näyttää, näin amatöörimäisesti ajan päin. Jotenkin sain pyörän takaisin hallintaan, enkä itseasiassa jäänyt siitä ulostulosta paljoakaan. Pojat pääsi kääntämään eteeni, mutta pääsin vielä imu- ja iskuetäisyydelle ja onnistuin Las Palmasin jarrutuksessa menemään Putkosesta ohi. Koponen oli päässyt pikkusen karkaamaan, joten paukut ei enää riittäneet ohitukseen siihen ajattelemaani Lemminkäisen jarruun.

– Ruutulipulle tulin kuudentena, mutta samaan aikaan kun ruutulippu nousi kärkikuljettajalle (Kenny Koskiselle), nousi myös punainen lippu merkiksi siitä, että kilpailu keskeytetään. Konttisen Olli oli kaatunut Las Palmasin ulostulossa ajovirheen seurauksena. Onni onnettomuudessa, ettei särkenyt itseään, vaikka kaatuikin aika rajusti. Kun kilpailu keskeytetään noin loppuvaiheessa, niin edellisen täyden kierroksen tulokset jää voimaan, jonka takia olin sijalla seitsmän tuloslistoilla, koska se oli sijoitukseni edellisellä kierroksella.

– Olen kuitenkin erittäin tyytyväinen. Alastaron kierrosaikaennätykseni meni rikki ja kehitystä on tapahtunut koko ajan. Sehän tätä hommaa ruokkii ja on tämän homman suola. Tänään huomasi, että vuosien kokemuksesta on jotakin hyötyä. Pystyin pitämään pään kylmänä, vaikka vettä alkoikin ripotella uudestaan.

– Iso kiitos tiimille loistavasta työstä ja että mahdollistavat minulle kaiken parhaan mahdollisen lähtökohdan kilpailuviikonloppuun. On hienoa huomata, että vuosien jälkeen pystyn taas nauttimaan kilvan ajamisesta. Tottakai välillä tulee huonoja hetkiä, mutta heti on ollut hymy korvissa kun on tajunnut, ettei hätä ole tämän näköinen ja huipputiimin lisäksi minulla on huippuhyvä pyörä. Aikaisemminkaan ei pyörässä ole tuloksellisesti ollut valittamista, mutta tavalla miten aikaisemmin olen tätä tehnyt, ei saatu kaikkea hyötyä pyörästä irti.

– Nyt kaikki tässä tiimissä toimii todella hienosti ja pystytään puhaltamaan yhteiseen hiileen ja aina on löydetty ratkaisu kaikelle mitä on ollut. Vaikka pyörän säätötyö ei olekaan mitään rakettitiedettä, niin tekemällä oikeita asioita, pieniä muutoksia, siitä saadaan irti isoja juttuja ja isoja ahaa-elämyksiä minullekin. Minun pitää vain pystyä tekemään oma hommani niin hyvin, kuin vain voin ja onhan se mennytkin loistavasti.

SM-mitali tavoitteena

– Edelleenkin pidän tavoitteena, että tänä vuonna saavuttaisin SM-mitalin. Tuloslistalla on ollut aika hyvin ollut hajontaa ja 100 pistettä on vieläkin jaossa, eli edelleenkin on täydet mahdollisuudet mitalille. SM-sarja jatkuu kahden viikon päästä Jurvassa Botniaringillä. En ole ajanut siellä vuosiin, eikä moni muukaan, kun rata on ollut ajokiellossa. Jurvasta olen tykänny ja toivottavasti lähtee kulkemaan. Uusi rataosuus on aina oma juttunsa. Menee aikansa, että löytää tatsin ja muistaa, miten täällä pitääkään ajaa. Eiköhän se sieltä löydy, kun on löytynyt aina ennenkin.

– Iso kiitos kaikille yhteistyökumppaneilleni! Kaikista on ollut valtava apu, ovat mahdollistaneet tämän touhuni. Iso kiitos myös ystäville, kavereille, tutuille, tuttujen tutuille ja tuntemattomille. Lämmittää mieltä nähdä tuttuja kasvoja, ystäviä vuosien takaa ja itselle ihan tuntemattomiakin...tai voi olla että joskus on nähnyt varikolla. Tuntuu uskomattomalta kun tulee viestiä, että olen tullut tänne sinua katsomaan. Moni on sanonut että pitää lähteä, jotkut pitkienkin matkojen päästä, katsomaan kisoja kun olen tullut takaisin Suomeen ajamaan. Se on jotakin niin uskomatonta ja se lämmittää mieltä. Hengessä mukana oleminen ja eläminen on niin vahvaa.

– Kaikkia tarvitaan, eli kiitos jokaiselle tätä kautta, kun kaikkia en pysty henkilökohtaisesti kiittämään. Jos haluaa tulla juttelemaan, niin aina voi tulla paikan päällä tervehtimään ja moikkaamaan. Itse en osaa hakeutua fanien luokse, kun en oikein ymmärrä, kuinka paljon minulla on ihmisiä ympärilläni. Ei johdu ylpeydestä, jos en osaa tervehtiä vaan siitä, että en osaa ajatella että yleisössä on ihmisiä jotka ovat katsomassa minua. Oikein paljon kiitoksia ihan jokaiselle. Yksin en olisi pystynyt tähän ja tässä on hyvät asetelmat vielä kahteen viimeiseen kilpailuviikonloppuun