Kävimme lauantaina Hailuotoajossa paikan päällä, ja silloin koko viikonlopuksi oli tullut 350 motoristia ja päivämutkinkin oli paikalla pyörähtänyt sen päälle jo 150 henkilöä.
Perjantaina stagelle oli noussut Koop Arponen Flute of Shame bandeineen sekä Ratapölökky. Ymmärrettävästä syystä väki oli vielä hieman palautumassa eilisestä, mutta vähitellen innokkaat kokoontumisajolaiset kömpivät esiin mökeistään ja teltoistaan. Osa väestä oli toki jo ehtinyt karata kaupungille, kun Nallikarin leirintäalue sijaitsee miltei Oulun keskustassa.
Kokoontumisajon ilmoittautumispisteessä matkalaisia otti vastaan mm. Oulu MC:n rahastonhoitaja Kaisu Rahko. Hän iloitsi siitä, miten sitoutuneesti talkooväki työskentelee vapaaehtoisesti, palkkiotta tapahtuman eteen. Kaikkineen kyse on monien osalta puolentoista viikon rupeamasta.
– Ensin valmistelemme tapahtumaa viikon, ja sitten itse tapahtuman jälkeen tulee vielä tavaroiden purkaminen ja setviminen. Itse viikonloppu meneekin sitten itsekullakin parin tunnin unilla per yö, sen verran kiireistä tämän on, Rahko nauraa.
Vähän edempänä portilla veräjänvahtivuorossa olleet Vaalassa asuva Martti Kilpeläinen ja oululainen Jaana Kaketti ottivat tulijat vastaan myhäillen. Kilpeläinen oli vasta toista kertaa mukana Hailuotoajossa, kun taas Kaketti on ollut mukana jo vuodesta 1999 lähtien.
– Olen jo viisi vuotta ollut Oulu MC:n jäsen, mutta kesässä on paljon tapahtumia, ja pitää vain tehdä valintoja. Halusin tutustua paremmin kerhon väkeen, joten päätin tulla tänne mukaan. Tällä tavalla tutustuu paljon paremmin porukoihin kuin vain kerhoilloissa istumalla, Kilpeläinen pohtii.
Hän ajaa Harley-Davidson Ultra Classicilla, Kaketti puolestaan Kawasaki Z1000:lla.
– Aina olen ollut täällä mukana tekemässä jotain pientä, Kaketti nauraa.
Veräjänvartiointivuorot ovat kyllä ihan kiitettävän mittaisia, Kakettikin oli ehtinyt seistä paikalla ja 7 tuntia putkeen, Kilpeläinen oli selvinnyt 4 tunnin vuorolla.
MC Oulun puheenjohtaja Keijo Koivikko esitteli kokoontumisalueen aluetta ja järjestelyjä tyyväisenä miehenä.
– Ensimmäiset palaverit kokoontumisajon järjestämiseksi pidetään jo helmikuussa. Toisaalta meillä on hyvä, kokenut porukka järjestämässä tätä. Se näkyy talkoissakin siinä, että ihmiset tietävät valmiiksi, mitä tehdä. Silloin kaikki sujuu jouhevasti. Käytännössä olemme aloittaneet työt pari viikkoa ennen kokoontumisajoa, Koivikko kertoo.
Juhlateltan kasaamiseen oli käytetty yksistään parikymmentä tuntia, ja homma oli aloitettu edellisenä sunnuntaina. 500 m2 juhlateltta esiintymislavoineen ja pöytineen olikin mielenkiintoinen paikka. Erityismaininnan ansaitsee massiivinen puinen baaritiski.
– Baaritiski on erään porukkaamme kuuluvan puusepän valmistama, ja se on tehty 9 metriä pitkästä puutavarasta. Lisäksi se on koottu puutapeilla, jolloin se voidaan viikonlopun jälkeen purkaa ja kasata taas tarvittaessa.
Talkooporukassa on kaikkiaan noin 60 kerholaista ja lisäksi näiden sukulaisia ja tuttavia baarissa ja grillissä.
Oulu MC on kouluttanut systemaattisesti väkeään. Noin 20 on saanut järjestyksenvalvojan koulutuksen ja moni on myös käynyt ensiapukurssin.
– Näin isossa tapahtumassa meillä on 15 luvan saanut järjestyksenvalvojaa
Itsekin bassoa kolmessa eri kokoonpanossa soittava Koivikko on ollut mukana Oulu MC:n toiminnassa jo vuodesta 1985 lähtien. Päävastuu järjestelyistä on ollut hänellä jo 10 vuoden ajan.
– Tai sitten olen hoitanut musiikkipuolta sekä pystytys- ja purkuporukkaa.
Kysymykseen mikä saa miehen jatkamaan ja kokoontumisajon menestymään, vastaus tulee nopeasti.
– Täällä on niin hyvä fiilis kaikilla. Palautteen mukaan se saa ihmiset tulemaan tänne uudestaan ja uudestaan. Ja meillä on panostettu ruokaan aina paljon, se on iso osa viihtyvyyttä. Lisäksi meillä kuulemma kaikki toimii joustavasti, eikä koskaan tuputeta mitään, Koivikko myhäilee.
– Meillä on myös kovatasoinen ohjelma. Esimerkiksi nyt vaikka Koop Arponen bändeineen, joka teki eilen illalla tosi hyvän keikan täällä. Ja lisäksi on tämä ammattilaisista ja puoliammattilaisista koottu Il presidente Grand Slam sekä paikallinen Ratapölökky-bändi. Il presidente on kymmenen hengen kokoonpano, jossa on puhaltimien lisäksi mukana myös viulu ja se on kasattu pelkästään tätä tapahtumaa varten.
– Monelle tämä on myös vähän sellainen kokoontumisajokauden luonteva päätös, kun tämä osuu tänne elokuun viimeiseen viikonloppuun.
Koivikko ajaa vuosimallin 1988 Honda Shadowilla.
Hailuotoajo kerää myös kaukaisempi vieraita. Aina 820 kilometrin päästä Vesisaaresta eli Vadsøstä Varangerin niemimaalta on jo vuodesta 1995 lähtien tullut lähetystö sikäläisiä motoristeja. Jututtamamme Glenn on ehtinyt olla mukana vuodesta 2006, jolloin sai ajokortin.
– Tänne pitää palata vuosittain uudestaan, kun täällä on niin mahtavia ihmisiä. Suomalaiset ovat mukavia ja ystävällisiä. Rock'n Roll!
Häntä ei ilmeisesti - kuten muitakaan yhdeksää matkassa olevaa vesisaarelaista - haittaa tietoisuus siitä, että aina välillä Saariselän korkeudella saattaa kotiinpalatessa sataa lunta.
Hyväfiiliksinen kokoontumisajo siis. Ja vähitellen elämä alkoi taas ralliväelle maistua.
Oheinen juttu julkistettiin Motouutiset.fi-moottoripyörälehdessä alun perin 31.8.2014. Ja Hailuotoajohan on edelleen voimissaan ja järjestetty tänäkin kesänä.