Niin yliampuvan liioitteleva kuin Yamaha VMax onkin se on täyttänyt paikkansa alkuperäisenä todellisena muskelipyöränä vuodesta 1985 lähtien, jolloin se esiteltiin. Harva moottoripyörämalli on aidosti ollut näin pitkään valmistuksessa, ja isoja päivityksiä on tullut harvakseen.
Ikä ja se, että pyörän moottori ei täytä Euro 5 -päästönormin vaatimuksia aiheuttivat valmistuksen päättymisen vuoteen 2020.
Kun pyörä esiteltiin 1985, niin sen tunnusomaisimmat piirteet tulivat kerralla selviksi. Leveä takarengas, massiivinen V4-moottori sekä rento ajoasento ja kuminpolttoa ja raakaa kiihtyvyyttä varten rakennettu kokonaisuus. Vaikka se uusittiin kokonaan 2009 peruskaava pysyi samana.
Hyvät jarrut ja säädettävä jousitus tekivät pyörästä myös ajettavan, mutta ensisijaisesti se oli – totta kai – asvaltinrypistäjäksi tarkoitettu.
Yamaha VMax Infrared
Ulkonäölle tyypillisiä olivat myös ilmanoton ram-air-putket, jotka mahdollistivat sen, että vuosimallin 2009 uusitulla 1679 cm3 V4-moottorilla varustetun pyörän takarenkaalle iski 200 hevosen voima. Moottorin maksimivääntö on 166,8 Nm.
Malli peittosi aikanaan Harley-Davidsonin V-Rodin ja valmisti samalla tietä Ducatin Diavelille ja erityisesti XDiavelille.
77,5 senttimetrin istuinmataluus mahdollisti sen, että tuhti 310 kilogramman paino oli pienemmänkin henkilön hallittavissa.
Asiasta kertoi Motorcyclist.
Mikäkö kuvaisi pyörää parhaiten? Hanaa, ja sitten suoraa tietä eteenpäin taakse vilkuilematta.
Moottoripyöräyhteisö kaipaa äärimmäisiä pyöriä, ja VMax oli yksi sellaisia. Joten kyllä, jäämme kaipaamaan.
Mallin faneilla on kuitenkin pientä toivoa: EU noteerasi koronaviruspandemian moottoripyöräalalle aiheuttamat ongelmat, ja myönsi vuoden jatkoaikaa Euro 4 -mallien myymiselle, eli vuoden 2021 loppuun. Mallilla olisi siis armonaikaa vielä vuosi, mutta varmaa tietoa Yamahan suhtautumisesta siihen ei ole.
Teksti Erkki Mäki, kuvat Yamaha.
Yamaha VMAX Carbon 2015