Kirsi Kainulainen loukkaantui harjoituksissa – ajoi sisulla Alpe Adria -sarjan Kroatian osakilpailut | Motoristit

Ratamoottoripyöräilijä Kirsi Kainulaisen osallistui viime viikonloppuna Kroatiassa ajettuun Alpe Adria -sarjan osakilpailuihin. Kisaviikonloppu oli jälleen keskeytyä, ennen kuin ehti alkaakaan, sillä torstaina ajetuissa harjoituksissa Kainulainen kaatui kovassa vauhdissa ajettuaan pomppuun, joka löi pyörän keulan alta. Jalkapöydän murtuma ja haljennut lapa, lisättynä muihin ruhjeisiin, olisi varmaan saanut monen jo jättämään kisat ajamatta, mutta kuten niin usein aikaisemminkin, Kainulainen puri hampaat yhteen, pisti kypärän päähän ja ajoi molemmat osakilpailut.

Tavoitimme Kirsi Kainulaisen myöhään sunnuntai-iltana, hänen ajaessa Kroatiasta Itävaltaan.

– Oli vaikea viikonloppu. Treenit lähtivät hyvin käyntiin ja vauhti oli hyvällä tasolla. Harjoituksissa ajetuilla kierrosajoilla olisi tänään (sunnuntaina) oltu korkealla, mutta nyt se ei toteutunut. Pyörä olisi ollut valmis kovaan ajoon, koska viime vuodelta oli hyvät säädöt muistissa, ja ne toimivat tänäkin vuonna. Eiliseen lauantain kilpailuun verrattuna, ajoinkin tänään kovempaa. Lauantaina vain päätin ajaa turvallisesti kroppaani kuunnellen tasaisia kierrosaikoja, ja nousin 14:ltä sijalta 12:ksi.

– Koetin tänään puskea muutaman kierroksen, että olisin pysynyt edellä ajaneen ryhmän takana ja kyennyt taistelemaan edes vähän paremmista sijoituksista. Mutta kolmen kierroksen jälkeen kipu lavassa oli niin kova, että oli vain yksinkertaisesti löysättävä. Hetken aikaa mietin, mitä tehdä. Ajanko maaliin vai tulenko mahdollisesti pois. Takana, kolmen sekunnin päässä ollut ryhmä, pääsi ajamaan ihan iholle.

– Sitten päätin ajaa taas pari kierrosta kovempaa ja sain sekunnin raon takana ajaviin. Lopulta tein ratkaisun, että ajoin aina yhden kierroksen reippaammin ja yhden kierroksen "huilasin", siten eivät päässeet ne muutamat kuskit tulemaan takaa ohi. Se oli sellainen "järkevä ajo", että pysyy turvallisesti pystyssä ja kipu siedettävällä tasolla. Tuloksena 10. sija.

– Sikäli jäi vähän hampaankoloon tuosta Kroatian viikonlopusta, kun torstai enteili vauhdillisesti niin hyvää. Ajoin heti samoja ja jopa nopeampia kierrosaikoja, kuin viime vuonna itse kisassa. Eli siinä mielessä olisi varmaan tullut ihan jees viikonloppu, jos tätä loukkaantumista ei olisi sattunut.

– Moni varmaan ajattelee, että mitä järkeä on tuolla tavalla kiusata itseään ja vielä loukkaantuneena riskeerata lisää ajamalla kilpaa? Mutta pointtina on se, että olen lähtenyt tänne kaukaa ja tullut ajamaan kilpaa. Jos olisin ollut kotikulmilla, niin mikä siinä olisi ollut ajella illansuussa kotiin ja mennä omaan punkkaan nuolemaan haavojaan. Mutta kun ollaan vieraalla maaperällä ja olet keskiviikkona juuri saanut leirin pystyyn ja heti torstaina tapahtuu se, että olet valmis lähtemään kotiin.

– Monta kertaa viikonlopun aikana sai koota itsensä ja pistää asioita tärkeysjärjestykseen. Oli pakottava tarve nousta pyörän selkään ja kokeilla mihin rahkeet riittää. Nyt ne riittivät näihin lopputuloksiin. Koronatilanteen takia radalla ei ollut ruuhkaa, ei läheskään täyttä riviä, mutta onpahan nyt ainakin ajettu ne muutamat pisteet kotiin, mitä on pystynyt ajamaan. Joskus on asioita, mitä järjellä ei voi selittää.

– Lapaluussa on siisti halkeama, ei irtopaloja, joten ainakaan toistaiseksi se ei vaadi mitään operaatiota. Jalkapöydän murtuma ei myöskään vaadi operaatiota, sieltäkään ei ole lähtenyt paloja irti. Jalkapöydän pitäisi olla jo kolmessa viikossa aika hyvä. Jalkaan ei pystytty laittamaan edes väliaikaista kipsiä, koska kipsi jalassa ei pysty painamaan kaasua. Kotiinpäin on lähdettävä, ja kun ei ole ketään vänkäriä kaverina, niin on itse ajettava tämäkin reissu. Sille ei nyt mahda mitään.

– Vielä on halua jatkaa kausi loppuun, vaikka se näin vaikeasti näyttää sujuvan. Italian osakilpailu on varmuudella peruttu. Päätöskilpailu ajetaan todennäköisesti Kroatiassa tai Slovakia Ringillä. Eikä ole näiden vammojenkaan osalta tiedossa, kuinka kauan kestää palautua. Tietysti sitä kauemmin menee, mitä kauemmin tässä heiluu. Lepo ja kuntouttava liikunta ovat aina parhaat lääkkeet. Olen ollut yhteydessä fysioterapeuttiini ja lähetän hänelle mahdollisimman pian kuvat näistä vammoistani. Jalan kanssa pärjään, mutta tuo lapa/olkapää tarvitsee kuntoutusta. Suomessa menen uudestaan röntgeniin, niin saadaan katsottua, miten kaikki on lähtenyt paranemaan ja ettei ole jäänyt mitään virheasentoja.

Ratamoottoripyöräilijä Kirsi Kainulaisen tulevaisuuden suunnitelmat selkiintyvät syksyn mittaan.

– Tulevaisuuden kannalta jatko on vieläkin täysin auki, mutta jotakin tulen vielä testaamaan. Tulevat testit ratkaisevat, mihin vaakani kallistuu. Annanko olla, vai lähdenkö vielä kerran yrittämään jotakin muuta kautta.

– Kuten olen monta kertaa aikaisemminkin sanonut, niin ajamisen palo on vieläkin kova, mutta tähän kaikkeen muuhun olen väsynyt. Mutta onhan meillä kotonakin hienoja ratoja ja voihan sitä vaikka ajella omaksi iloksi Suomessakin. Eli ei tämä ajaminen kuitenkaan kokonaan siihen lopu, teki niin tai näin. Mutta syksyn mittaan tämän vuoden puolella varmaan teen päätöksen, miten tästä jatketaan.

Iso kiitos yhteistyökumppaneille, jotka ovat tukeneet tätä reissuamistani ja Hessulle (Hessel Vd Glind) iso kiitos hyvästä mekaanikon työstä.

– Täältä minä olen pikkuhiljaa kotiin päin tulossa, Kirsi Kainulainen päättää.