Flat track: Kirsi Kainulainen innoissaan uuden lajin kokeilusta

Olimme hyvissä ajoin ennen sovittua aikaa Seinäjoen Speedway-radalla.

– Jääratakisojen yhteydessä on useaan kertaan ollut puhetta, että pitäisi päästä ja tulla kokeilemaan flat trackiä. Nyt kun koronaviruksen takia itselläni on kisahommat menneet uusiksi, niin ehdotin tätä viikonloppua ja näin järjestyikin mahdollisuus tutustua lajiin. Kiitos tästä Maralle, joka antoi pyöränsä lainaan, kertoi Kirsi Kainulainen odotellessa.

Sovittuna aikana Mäki-Jouppila kaarsikin varikkoalueelle. Tankkaus, ketjujen rasvaus ja iskunvaimentimien säätö. Pyörä oli nopeasti ajokunnossa, jonka jälkeen Kainulainen pääsi radalle. Ensimmäisten testikierrosten jälkeen Kainulainen kurvasi varikolle.

– Olo on ihan sama kun 3,5 vuotiaana pääsin ensimmäistä kertaa hyppäämään mopon selkään, Kainulainen hehkutti silmät loistaen.

– Ensikertalaiseksi näyttää todella hyvältä, kehui Mäki-Jouppila Niklas Pöytälaakson lähtiessä vuorostaan radalle.

– Olen katsonut YouTube-videoita, mutta näin paikan päällä katsoen ymmärtää paremmin, miten kurviin pitää tulla, totesi Kainulainen seuratessaan tiukasti Pöytälaakson ajoa.

– Kurviin mennään kallistamalla pyörää ja kääntämällä etupyörää auraukseen. Siten pyörä saadaan kääntymään nopeammin ja jouhevammin. Lisäksi asiaan vaikuttaa se, miten nopeasti uskaltaa tulla kurviin, kuinka paljon uskaltaa pyörää kallistaa ja miten syvälle uskaltaa auraamaan, selvensi Mäki-Jouppila.

Sadekuuro huuhtelee radan pintaa ja ajo-olosuhteet vaihtelevat eri puolilla rataa. Iskareita säädetään useampaan kertaan.

– Pyörä on todella hyvä mutta huomaa, että se on tehty minua painavamman kuskin käyttöön. On mielenkiintoista huomata, miten nopeasti sain kiinni siitä miten iskarit käyttäytyvät ja mitä mahdollisia muutoksia tulisi tehdä, mutta alkuun riittää täysin, että saa kierroksia alle ja tuntuman siitä, miten pito käyttäytyy vaikkapa vaihtelevan radan pinnan mukaan ja muuttamalla ajotapoja linjojen suhteen. Oivalluksia tulee, kun ajattelee tekemistään ja saamiaan ohjeita.

Sääennustuksen sadekuurot kastelivat välillä radan pintaa, mutta tuuli piti huolen siitä, että rata pysyi ajettavassa kunnossa.

Koleasta ajokelistä huolimatta Kainulaisella riitti virtaa palata radalle yhä uudestaan ja uudestaan. Meidän lähtiessämme varikolle saapui flat track- ja jääratamaestro Mikko Koskinen, joten loppupäivästä Kainulaisella oli sparrauskaveri radalla.

Tavoitimme vielä myöhemmin Kainulaisen puhelimitse ja kysyimme fiiliksiä päivästä.

– Kaiken kaikkiaan oli hieno päivä. Itseänikin aina hämmästyttää, miten kaikkien näiden ajovuosien jälkeen aina uudet jutut kaksipyöräisillä jaksavat innostaa. Syttyy ajamisen palo ja ilon kautta tekeminen. Flat track on todella mukava laji, joka palvelee täysin esimerkiksi jäärataharjoittelua. Kun on ajanut näin paljon, niin uudessa lajissa pystyy nopeasti oivaltamaan lajille ominaisia asioita.

Päivän aikana menee harppausaskelin eteenpäin. Toistaiseksi ei ole mitään jatkosuunnitelmia tämän lajin suhteen, mutta jos tulee mahdollisuuksia päästä uudelleen ajamaan, niin ei minua tarvitse kahta kertaa houkutella. Olen todella kiitollinen tällaisista tilaisuuksista ja ystävistä, jotka näin höölisti antavat oman pyöränsä käyttööni. Eli iso kiitos Mara Mäki-Jouppilalle pyörän lainasta ja neuvoista, sekä Niklas Pöytälaaksolle, Jipolle ja Mikko Koskiselle, joilta myös sain paljon apua ja opastusta, kiittää Kirsi Kainulainen.