Turvavälin muistaminen.
Moottoripyörällä ajetaan kovin monenlaisilla teillä, ja kovin monenlaisilla asenteilla.
Yksi moottoripyöräilyn suurimpia viehätyksiä on kallistuksen kokeminen mutkaisilla teillä.
Näitä nautintoja etsiessään kuljettaja on monesti itse suurin riski itselleen. Näin silloinkin kun on kyseessä erittäin kokenut motoristi, tai oikeastaan juuri siksi.
Selväkielisesti = tietyistä suistumisonnettomuuksista ei tulla koskaan pääsemään eroon. Tietyn tyylinen ajonautiskelu kuuluu motorismiin ja aina välillä taidot loppuvat kesken. Turvallisin tapa nauttia vauhdin hurmasta ja pyörän hallinnan rajojen etsimisestä, on ajaa ohjattuna harjoitteluna moottoriradoilla. Yleisillä teillä nautiskelussa pitää olla enemmän varmuusmarginaalia yllättävien tilanteiden varalle.
Tottakai mutka-ajamista tulee harjoitella, ettei sorruta aivan yksinkertaisiin virheisiin. Noin yleisesti ottaen, jos noudatat nopeusrajoituksia ja olosuhteet ovat hyvät, on suistuminen melko mahdotonta. Toisin sanoen nopeusrajoitukset uudemmilla teillä ovat niin tiukat, ettei mitään hirmuisia kallistuksia juurikaan tarvita. Vanhat tiet, perusnopeusrajoituksineen (80kmh), ovat eri asia.
Mihin hävisi turvaväli? Vertaa edelliseen kuvaan ja mieti.
Kaikki ei aina ole sitä miltä näyttää
Eräs tyypillinen muiden tielläliikkujien harhauttaja on motoristilta päälle unohtunut vilkku. Monikaan autoilija ei ymmärrä miten helposti vilkku unohtuu motoristilta, ja sen seurauksena auto lähtee motoristin eteen.
Asiaa edesauttaa moottoripyörän nopeuden vaikea arviointi. Autossa valot ovat etäällä toisistaan. Kaukana olevan auton valot ovat lähellä toisiaan, lähemmäs tullessa valot erkanevat toisistaan.
Valo?
Moottoripyörässä on tyypillisesti vain yksi valo. On peräti vaikeaa arvioida milloin se on niin lähellä, ettei eteen enää kannata mennä.
Valo!
Pitkien valojen käyttö moottoripyörässä tekee etäisyyden arvioinnista vaikeaa ja vilkku hukkuu näkyvistä.
Toisin sanoen: ei anneta väärää informaatiota autoille ja suhtaudutaan muutenkin epäillen asioihin.
Pitkät valot moottoripyörässä peittävät vilkun ja vaikeuttavat muutenkin hankalaa vastaan tulevan moottoripyörän etäisyyden arvioimista.
Toinen asia ovat maantieristeykseen samaan aikaan sattuvat isommat autot, pakut, bussit ja kuorkit. Näiden katveessa voi olla eteesi tuleva pienempi ajoneuvo. Tästä syystä yritä ajoittaa ohitukset muualle kuin risteyksien viereisille kaistoille.
Risteyksissä uusien henkilöautojen paksut a-pilarit piilottavat motoristin helposti taakseen.
Muista, että edessäsi ajavat isommat ajoneuvot saattavat peittää sinut näkyvistä.
Varmistu toisten ajoneuvojen nopeudesta ja aikeista, etteivät tule eteesi, ja jos epäilyttää – väistä itse.
Risteyksissä varmistu siitä, että sinut on nähty. Tämä tarkoittaa sitä, että risteävältä tieltä tulevan nopeus on niin alhainen, ettei hän ole tulossa eteesi.
Usein vastaan tulevassa jonossa auto lähtee ohitukseen ja vasta myöhemmin huomaa vastaan tulevan motoristin. Työntöohjauksella väistö pientareelle on paras pelastautumiskeino.
Autojen paksut kattopilarit ovat näköeste. Jos katveeseen sopii bussi, niin varmasti myös motoristi.
Sateen sattuessa tiemerkinnöissä käytetty materiaali muuttuu hyvin liukkaaksi eikä visiirinpyyhinpesinkään toimi kovin hyvin. Eli riskit kasvavat paljon enemmän kuin autoillessa.
Sateella ajettaessa riskit kasvavat.
Kannattaa pitää etäisyyttä jos vaikka kuormasta putoaa jotain.
Kannattaa pitää etäisyyttä siltä varalta, että kuormasta putoo jotain.
Tonne kun ajat niin tekee kipeetä. Valppautta!
Turvallisia kilometrejä!
Mikko Paaso