Taajama on vaativa ympäristö motoristille eikä; vähiten vajavaisen havainnointijärjestelmämme vuoksi.
Taajama-, eli kaupunkiliikenne on vaativa ympäristö motoristille. Kontaktit muiden kulkijoiden kanssa ovat jatkuvana uhkana ja toisaalta moottoripyörän ketteryys houkuttelee ajamaan pienistä väleistä, joista autoilla ei sovita menemään.
Lähdetään heti aluksi siitä, ettei oteta liikoja vapauksia ajamisen suhteen. Eihän sellaisia lakikaan salli.
Esimerkiksi liikennevalojonossa ei mennä autojonojen välistä eturiviin. Emme ole Italiassa, eikä suomalainen autoilija ole tottunut tarkkailemaan jonojen välissä ajavaa moottoripyörää.
Ei motoristikaan pitäisi siitä, että autolla joku kiilaisi viereesi kun odotat valojen vaihtumista.
Suomessa ajoneuvojonon välistä ei kannata kiilata joukon kärkeen, koska ainakaan vielä se ei ole vallitsevaa kulttuuria.
Lähtökohtaisesti pyrimme pitämään ympärillämme tilaa, eli ajamme kaistan keskellä. Tällöin voimme käyttää koko kaistan leveyden ajolinjamme niin vaatiessa, esimerkiksi esteitä ajoradalla väistettäessä. Kun olemme keskellä kaistaa, ei autoilijoille tule niin helposti halua ohittaa meitä, ainakaan liian läheltä.
Kauempaakin lähestyvä autoilija huomaa helpommin motoristin, jolla on tilaa ympärillään. Ajomme on paljon rauhallisempaa, kun emme aja aivan toisen perässä, pätee myös autolla ajossa.
Jarrutuksissa motoristin on tarkkailtava tienpintaa, ettei yllättävä liukkaus esim hiekan muodossa lukitse etupyörää ja kaada koko komeutta. Tienpinnan tarkkailu edellyttää riittävää turvaväliä edellä ajavaan. Eli älä roiku toisen perässä! Nyrkkisääntö: puolet nopeusmittarin näyttämästä metreinä turvavälinä taajamanopeuksissa, eli jos nopeutta on 50 km/h, niin väliä on oltava 25 metriä.
Jos takanasi roikkuu esimerkiksi kuorma-auto kovin lähellä, älä tee äkkijarrutuksia. Ts. pidä vielä tarkemmin huoli etumaastosta, ettei tarvita äkillisiä hidastuksia.
Henkilöauto ja moottoripyörä pysähtyvät suunnilleen samojen fysiikan lakien mukaan. Raskas kalusto eli kuorma-autot ja bussit tarvitsevat pitemmän matkan pysähtymiseen. Osin paineilmajarrujen viiveen takia, mutta pääosin renkaiden huonomman pidon vuoksi.
Ei ole vaikeaa.
Opettele hidasajo kunnolla
Hyvä hidasajon hallinta vapauttaa kuljettajan kapasiteettia liikenteen seurantaan sen sijaan, että pyörän käsittely vie kaiken keskittymiskyvyn.
Isoissa risteyksissä edetään usein hitaasti ja kuljettajan huomion tulee olla liikennetilanteen etenemisessä, eikä pyörän hallinnassa. Kun osaat edetä hidasajoa hyvin, vapautat tarkkaavaisuutesi seuraamaan tilanteen etenemistä ja huomaat vaarallisemmat asiat paremmin.
On huomattava, että motolla ajaessa olemme paljon turvattomampia kuin autolla liikkuessa, siksi säädä ajotietokoneesi eli päänuppisi motoasentoon.
Tarkkailulistalla on myös kevytliikenne, eli jalankulkijat ja pyöräilijät.
Kevyen liikenteen ongelmana on usein puutteellinen sääntöjen tuntemus, ja toisaalta niistä piittaamattomuuskin.
Pyri tarkkailemaan mahdollisesti eteesi loikkivia jalankulkijoita. Monilla kulkijoilla on mielestään erivapauksia suojateiden ja punaisten valojen noudattamisen suhteen, opettele tunnistamaan tyypit. Erityisryhmät kuten pienet lapset, voivat yksinkertaisesti unohtaa ympäristönsä ja leikkiessään ajautua vääriin paikkoihin.
Useimmiten ympäristöstä voidaan arvata lasten läsnäolo. Omakotialueet, koulut, tarhat – sellaisten läheisyydessä on useimmiten 40 km/h rajoitusalue tai jopa 30 km/h rajoitus.
Valaistusolosuhteiden aiheuttamat haasteet ovat toisenlaisia kuin maanteillä.
Varoitus arviointivirheestä:
Ei haittaa, vaikka ajankin 40 km/h kolmenkympin alueella?
Juu, ei muuten, mutta kun jarrutusmatka on tuplat! 40 km/h nopeudella jarrutusmatka on 6 metriä, 30km/h jarrutusmatka on 3 metriä.
Vaan kun 40 km/h nopeudella puuttuu tilasta se kolme metriä!
Terveisin
Mikko Paaso