Ratamoottoripyöräilijä Kirsi Kainulainen sen kuin paransi menoaan kisaviikonloppuna Mostissa: "Nyt on Suzuki säädöissä"

Kirsi Kainulainen on ehtinyt urallaan kiertää useilla Euroopan moottoriradoilla, mutta Mostin rata oli uusi tuttavuus ja perjantain harjoitukset ajettiin sadekelillä, mikä lisäsi haasteita omaksua rata.

– Tykkäsin Mostin radasta todella paljon. Kun perjantaina kävelin radan ympäri niin ajattelin, että tämä varmaan sopii minulle ja niinhän se sopikin. Perjantain ensimmäiset treenit ajettiin puolihullussa kelissä ja toinen kaatosateessa niin en oikein päässyt yhtään sinuiksi, sen suhteen että minkälaiset säädöt pyörässä pitäisi olla, mitä linjaa ajetaan, joten aika-ajo meni siinä ihmetellessä.

En tiedä mistä johtuu, mutta jännitän aina aika-ajoissa. En saa samaa rentoutta omaan tekemiseeni, mitä varsinaisessa kilpailutilanteessa. Siinä on iso työ itselläni, että saan lähtöpaikan vähintään kolmanteen riviin, siten pystytään taistelemaan siellä viiden sakissa. Tosin nyt oli selvästi parempaa tekemistä aika-ajojenkin osalta. Vaikka aikaa oli vain 25 min, mulle uudella radalla, niin minun nopein kierros ... töppäsin oikein huolella parissa kohtaa, mutta näin sektoriajoista, että mihin aika olisi riittänyt ilman niitä virheitä, mutta uuteen yritykseen ei ollut enää ajoaikaa jäljellä. Sijoitukseni oli P16, mutta en ollut lainkaan huolissani. Tiesin, että kun otan hyvän lähdön, niin tulee onnistunut kisa.

– Tähän viikonloppuun tehtiin radikaali muutos geometrian suhteen. Minulla on ollut kääntyvyysongelmaa, eli hitaissa kurveissa en tahdo saada pyörää kääntymään puolelta toiselle tarpeeksi nopeasti tai kun pyörä on saatu teknisiin mutkiin hyvin kääntyväksi, niin sitten se on ollut huono jarruttaa. Nyt pyörä muutettiin todella paljon korkeammaksi, että varpaan kärjet vain hipsi maahan starttiruudukossa, mutta nyt saatiin parannettua kääntyvyyttä ja löydettiin myös hyvä kompromissi, että se oli hyvä jarruttaakkin. Eli säätöjenkin suhteen päästiin hienosti eteenpäin. Nyt se on todella täydellinen pyörä. Siitä iso kiitos mekaanikolleni Hessulle.

– Lauantaina onnistuin todella hyvin startissa. Ampaisin siitä 16:sta lähtöruudusta vissiin kolmanneksi. Mostin radalla on on sellainen "ysikymppi-kurvi", jossa täydestä vauhdista jarrutetaan ihan nolliin niin ajattelin, että ajan vielä vähän matkaa kaasu pohjassa, ennen jarrua kun huomasin, että nyt pitää ihan oikeasti jarruttaa. Niin sitten olikin jo perä ilmassa ja kun muut oli menossa oikealle, niin minä olin menossa vielä suoraan. Siinä tipuin muutaman sijan taaksepäin, josta pystyin taistelemaan tuloslistalla ylös siihen seitsemänteen sijaan asti. Siihen sijaan olin lauantaina todella tyytyväinen.

– Lauantain kisan ja perjantain aika-ajojen perusteella laskettu kierrosaikojen keskiarvon perusteella pääsin starttaamaan sunnuntain kisaan lähempää, eli seitsemännestä lähtöruudusta. Se oli hyvä paikka lähteä sunnuntain kisaan.

– Tämä sunnuntaipäivän kisa oli vähän sellainen kuin olin itse kaavaillut. Aamun lämmittelykierroksilla haeskelin vielä viimeisiä säätöjä välitysten suhteen, tutkin tiedonkeruuta ja kävin läpi fiiliksiä. Vielä aamun jälkeen oli kahden vaiheilla pitäisikö ajaa sillä lyhyemmällä, millä eilenkin ja kuitenkin päädyin, että laitan pidemmän välityksen ja ratkaisu oli oikea. Olen aina ollut hyvä starttaamaan, että jos siinä kaikki menee hyvin, niin tiesin että vaikka kärjen vauhtiin en pysty vastaamaan, niin kolmen sakkiin olisi mahdollista ajaa. Ensimmäisen kierroksen jälkeen olin toisena. Kisan puolessa välissä kolmonen ja nelonen tulivat ohi.

Sektoriajoissa olin heitä nopeampi, mutta kolmossektorilla ja parissa nopeassa ratkaisevassa paikassa olin selkeästi heitä hitaampi. Näin he saivat aina vetäistyä rakoa ja vastaavasti ykkös- ja kakkossektorilla sain uudestaan ajettua heitä kiinni ja viimeisellä sektorilla sain myös vähän kiinni. Jossakin vaiheessa ehkä ahnehdin pikkuisen, kun näin missä sain kiinni niin ajattelin, että pystyn ajamaan vähän nopeammin siinä kolmossektorillakin. Niin tuli tehtyä pari isompaa virhettä ja rako pääsi venähtämään niin isoksi, ettei ollut enää mitään saumaa ajaa heitä kiinni, ilman että he tekisivät virheen, joten jatkoin vain tasaisenvarmasti, reippaasti ja kovaa koko ajan. Seurasin näyttötaulusta, että ero takana tuleviin pysyy samana. Ajoin oman kisani siinä viidentenä. Kaiken kaikkiaan todella mahtava viikonloppu ja koko tämän 600:lla ajamani urani paras kohokohta.

Viimeinen OW-Cup:in kisa on kahden viikon päästä. Sen jälkeen on ryhdistäydyttävä ja päästävä tekemään töitä oikein tosissaan. Kalusto jää, ainakin toistaiseksi, Eurooppaan. Kunhan saa vähän laskuja maksettua, niin katsotaan sitten käynkö hakemassa pyörän Suomeen vai jätänkö sen suosiolla Hessun luo odottamaan ensi kautta.

Haluan jatkaa tätä Alpe Adria -sarjaa vielä ensi vuonna. Kerta kiellon päälle. Kun huomaa että kehitystä tapahtuu ja tuo Suzuki osoittautui kohdallani niin hyväksi valinnaksi, niin on kovasti nälkää ja palava halu jatkaa. Hessukin on lupautunut jatkamaan ensikaudella mekaanikkonani, niin miksipä. Lähtökohtaisesti on helpompi kun on tuttu pyörä ja tuttu mekaanikko.

Tietysti iso juttu on tässä, että saadaan hoidettua auton katsastus. Suomen puolelta sanottiin, että auton voi katsastaa ulkomailla. Sen takia ei tarvitse autoa rekisteröidä muun maan kilpiin. Ahosen Sepolle, kenen auto tämä on, niin iso kiitos. Mahtava juttu, että lainaa omaa autoaan tämmöiselle Euroopan-turneelle. Tuosta noin vaan, ilman mitään korvausta, antaa pyöräyttää melkein 30 000 mittariin.

Hessulle ja kaikille ihmisille, jotka ovat jaksaneet minua tukea tavalla tai toisella, iso kiitos tästä kaudesta. Ilman tukea tämä ei olisi ollut mahdollista. Minulle jää se pieni, vähin osuus että mitä pystyn kisassa antamaan. Toivottavasti tämä onnistuminen palkitsee myös tukijoitani, kiitti vielä Kirsi Kainulainen ja jatkoi matkaa Saksan puolelle.

Aiheesta aiemmin:

Kirsi Kainulainen #31 nousi hienosti podiumille OW-Cupin Ranskan osakilpailussa

Kirsi Kainulainen: Road Racing kausi 2019 alkaa treenimatkalla Valenciaan