Yleensä kokoontumisajoihin on edes pienet opasteet, missä kulloinenkin tapahtuma järjestetään. Tällä kertaa opasteita oli turha etsiä, koska niitä ei ollut. Saavuttuamme Merikarvia Campingin alueelle mikään ei paljastanut, että sieltä saattaisi löytyä ainuttakaan motoristia. Campingin vastaanotosta saimme vihjeen, mistä asianomaisia löytyisi.
Meille vakuuteltiin, että etualalla oleva Kawasaki KZ1300 on Suomen komein.
Tapasimme muutamia kokoontumisajoon tulleita ja saimme pikaesittelyn tapahtumasta. Nälkä kuitenkin ahdisteli, ja oli päivällisaika, joten siirryimme terassille syömään. Hämmästelimme paikallista palvelua, kun kerholaisille oli varattu tilauksesta huolimatta liian vähän ruokaa ja osa porukasta joutui tulemaan pelkällä salaatilla toimeen.
Ruokailun jälkeen saimme tiivistetyn yhteenvedon kerhon historiasta. Mukana keskustelussa olivat muun muassa kerhon presidentti Matti Korhonen, Jari Niilerpalo ja entinen puuhamies Hannu Silvennoinen, jotka kaikki ovat perustajajäseniä sekä nykyinen puuhamies Tuomo Alajoki.
– Kawasaki-kerho sai alkunsa 1993, vanhojen ysisatasten ja tonnisten Z-Kawasakien ympärille perustetusta Z1-Owners Club Finland -kerhosta. Sitä piiriä pyöriteltiin kymmenisen vuotta, kunnes piirit kävivät pieneksi ja ilmeni tarvetta laajentaa, joten 2004 perustettiin Classic Kawasaki Club Finland. Periaatteessa kaikki yli 15 vuotta vanhat Kawasakin omistajat voivat liittyä kerhoon, mutta ei sekään niin tarkkaa ole, aloitti Jari Niilerpalo.
Ryhmäkuvassa Jari Niilerpalo (vas.), Matti Korhonen ja Tuomo Alajoki.
Mistä ajatus kerhon perustamisesta alkujaan lähti?
– Kävin 1992 ensimmäisen kerran Norjassa Z1-rallissa ja siitä lähti kipinä perustaa Suomeen oma Z1-kerho. Tarvitsin apua latolöytönä hankkimani vm.-78 Kawasaki Z1000R:n rakentamiseen ja korjaamiseen. Apuun löytyi Matti (Korhonen), joka oli tuolloin Hannu "Hanski" Jokisella töissä. Huomasimme, että asumme aika lähekkäin, joten päätimme pistää kerhon pystyyn, jatkoi Niilerpalo.
– CKCF:ssa on rekisteröityneitä jäseniä noin 350 ja saman verran on niitä, jotka pyörivät sivustoilla. Jäseniä löytyy Pohjois-Suomesta asti, mutta suurin osa on kuitenkin Etelä-Suomesta, joten kokoonnumme vuosittain eri paikoissa pääsääntöisesti Keski-Suomen alapuolella. Ensimmäinen kokoontuminen oli Mietoisissa 1994. Suuri kunnia näistä järjestelyistä kuuluu Hannu Silvennoiselle, jonka paikan peri nykyään puuhamiehenä toimiva Tuomo Alajoki. Vuosittaisen Classic Bike Weekendin lisäksi meillä on viikkokokoontuminen Haltialassa ja Makkaralenkit 2-3 kertaa kesässä.
Hannu Silvennoinen toimi vuosia Kawa Clubin puuhamiehenä.
– Jäsenistö on vuosien varrella vaihtunut, vanhaa lähtenyt ja uutta tullut tilalle. Harrastajakunta ukkoutuu, keski-ikä alkaa olla 50 ja kuoleman väliltä. Varsinkin kun painetusta kerholehdestä siirryttiin nettiin, niin vanhempia harrastajia tippui pois. Mutta uusi sukupolvi on kasvamassa, joten toivoa kuitenkin on.
– Kolmasosa jäsenistä vain ajelee ja loput myös rakentaa ja entisöi pyöriä. Osalla harrastus lähtee ihan lapasesta. Suurimmalla osalla on tallissaan enemmän kuin yksi pyörä. Kun on uhrannut aikaa, rahaa ja kyyneleitä pyörän rakentamiseen, niin siitä harvoin saa omiaan pois, joten se pidetään itsellä.
– Vuosien saatossa myös maahantuojien suhtautuminen harrastajia kohtaan on lämmennyt. Ne ymmärsivät, että harrastajat tarvitsevat osia, joita aikanaan tilattiin Hollannista. Nyt käyttöosia löytyy hyllystä jopa maakunnistakin ja yli 100 €:n tilaukset tulevat rahditta.
Lisäksi meille kerrottiin, että Kawasakeista on kirjoitettu kolmen kirjan trilogia ja että itse kirjailija oli myös Classic Bike Weekendillä.
Jurvan kynäilijä Antero Viitala.
– Vähävaraisen nuoren miehen elämä oli virikkeetöntä Etelä-Pohjanmaalla. 14 vuoden vanhana iski himo omaan moottoripyörään. Kuten niin usein, oma väki vastusti ja vasta 19 vuotiaana sain ensimmäisen moottoripyöräni. Oltiin nuoria, elettiin huomiselle ja otettiin menetetty aika takaisin.
Kawasaki 750. Leskentekijä. Pyörä, josta puuttuu kaikki mukavuus.
– 1992 toteutui suuri nuoruuden haave. Ostin Kawasaki 750. Sitä oli kuolematon ja tarinat "leskentekijästä" kuulosti tarpeeksi rajuilta. Elinaikaa olisi korkeintaan 5-10 vuotta. Pyörässä viehättää vieläkin sen kammottavuus, siitä puuttuu kaikki mukavuus. Aina liikutaan epämukavuusalueella.
Kawa-trilokia on tilattavissa kustantajalta tai suoraan kirjailijalta, jolloin kirjat saa signeerattuna.
– Tästä, Kawasaki 750:stä löytyy tarkemmin juttua trilokian (pohjanmaalla ei lausuta g-kirjainta) kolmannessa osassa: Ilman muuta Kawalla -kirjasta. Ennen pyöriä oli kaikkiaan seitsämän, mutta nykyään tämän lisäksi vain neljä: Yamaha RD125 cc vm.-74. Se olisi pitänyt saada kun olin 17 vuoden herkässä iässä. H-D SXT 125 cc vm.-76, Yamaha TW125 cc vm.-00, syysretkille ja vielä Yamaha XJR 1300 vm.-01, kertoili Jurvan kynäilijäksi itseään tituleeraava Antero Viitala leppoisasti.
J.K. eli Jouni Kaskiharju on Kawasakki-sivuston perustaja ja toinen ylläpitäjistä.
Classic Kawasaki Clubilla on omat nettisivut. Clubilaisilta ei peritä varsinaista jäsenmaksua, ainoastaan 10 euron rekisteröitymismaksu. Lisää tietoa kerhosta löytyy osoitteesta www.kawazi.net
Classic Bike Weekendissä keskitytään pyörien ihailuun ja rentoon yhdessäoloon.
Vuosia maskottina mukana kulkenut Kawa-sika on nähnyt monta paikkakuntaa.
On se komea kuskin paikaltakin. Kawasaki Voyager.
Kawa.
Kawa-kokoontumisessa kuuluukin tietysti olla Kawoja.
Classic-Kawoja.