Tuuna Körkkö on Nuorgamissa työskentelevä hoitaja, joka ajaa Ruotsi-Suomi-Norja väliä lähes viikoittain. Kilometrejä kertyy huima määrä teillä, jotka ovat paikoin hyvin kapeita, mutkaisia ja mäkisiä, näkyvyys on heikko ja ajo-olosuhteet vaihtelevat todella paljon. Vilkkaan rekkaliikenteen lisäksi tieosuuksilla on paljon poroja sekä hirviä.
Aina Suomen puolella Tuuna laittaa Porokello sovelluksen valmiuteen. Siitä on tullut osa ajorutiinia jo muutaman vuoden ajan. – Se tuo minulle lisäturvaa, vaikka valppaana saa silti olla. Tuuna kertoo.
Porokolari erämaassa
Talvella Tuuna ajoi porokolarin. Kolari tapahtui Pokantiellä, keskellä lapin erämaata. Porokello ei voinut hälyttää, koska alueella ei ollut kenttää.
Tuunalla oli onnea. Pakkanen ei ollut kova ja kävelymatkan päästä löytyi puhelimeen verkkoa. Sieltä pystyi soittamaan apua. Hätäkeskus antoi hyvät ohjeet ruhon siirtämiseksi. Onneksi auto vielä toimi ja hän pääsi ajaen pois erämaasta. Jälkeenpäin miettien tilanteessa oli kaikki elementit, että olisi voinut käydä todella huonosti.
Porokello pelasti
Seuraavana keväänä Tuuna ajoi jälleen tottuneesti kohti Pohjois-Ruotsia Nuorgamista. Matkaa oli taittunut jo reilusti ja Kaamanen lähestyi. Väsymys painoi. Tuuna oli lähtenyt yövuoron jälkeen vähillä unilla matkaan.
- Porokello varoitteli tasaisesti. Poroja on alueella paljon. Erään varoituksen jälkeen tiellä oli tokka poroja. Ne näin jo kaukaa, kertoo Tuuna.
– Ajattelin, että ne oli siinä, kun sain uuden varoituksen pienen hetken kuluttua. Hiljensin reilusti vauhtia. Onneksi näin tein, sillä tielle nousi valkoinen poro, jota en ollut huomannut lainkaan. Poron väritys oli niin hyvin maastoutunut keväiseen vähälumiseen maastoon, että kolari olisi varma, jos vauhti ei olisi ollut niin alhainen.
Tilanne oli samanlainen kuin talvella kolarin sattuessa. Tällä kertaa Porokello pelasti. Kolari jäi ajamatta.
Suhtautuminen ajamiseen on muuttunut
Porokolari ja sen jälkeinen vaaratilanne ovat muuttaneet Tuunan suhtautumista ajamiseen. Varovaisuus on eri tavalla läsnä. Porokolarin jälkeen tunne on kamala. Etenkin kun on yksin keskellä erämaata, auto on pahasti vaurioitunut, puhelimessa ei ole verkkoa ja poronruho makaa maassa.
Kolarin jälkeen Tuuna pyysi anteeksi porolta, eihän ollut viattoman eläimen vika, ettei sitä ehtinyt nähdä ajoissa. Myös läheltä piti tilanne pysäyttää ja säikyttää.
- Porokello pelasti minut kolarilta, se voi pelastaa myös sinut. Siksi toivon, että mahdollisimman moni lataa Porokellon käyttöönsä. Se on ilmainen lisäturva liikenteeseen. Tuuna toivoo.
Tulevasta lauantaista 29.6. alkaen Tuuna ja kaikki muutkin Porokellon käyttäjät voivat varoittaa myös itse tiellä liikkuvista poroista ja pelastaa kanssa autoilijat porokolareilta.
Aiheesta aiemmin:
Porokellon varoitusominaisuus laajenee: nyt sinäkin voit varoittaa poroista tiellä