Kaikki sai alkunsa keskellä olevasta isosta ruusutarrasta.
Honda Shadow 600cc vm.-94 on ollut Eija Heleniuksella jo seitsemän kesää.
– Kun ostin tämän pyörän, niin se oli ihan perusmuodossaan. Ensimmäisenä laitoin tankkiin tuon ison ruusutarran ja siitä se lähti. Joka vuosi pyörään on löytynyt jotain uutta. Kun kiertää kirppiksiä ja katsoo kaikkea vähän toisesta näkövinkkelistä, niin sieltä löytyy aina jotain minkä voi lisätä pyörään, aloitti Eija Helenius.
Äidin puutarha.
Kun alkaa oikein katsomaan, niin yksityiskohtia löytyy joka puolelta.
– Tämä ei ole varmaan ikinä valmis. Aina kun löydän jotakin kivaa, niin pyydän miestäni laittamaan sen kiinni. Tämä on sellainen ilopilleri. En ole koskaan nähnyt, että ihmiset olisivat naama väärinpäin, kun näkevät pyöräni. Kertaakaan ei ole pysähdytty niin, etteikö joku olisi tullut ihailemaan ja ottamaan kuvia. Tästä pyörästä on varmasti valtava määrä kuvia sosiaalisessa mediassa ympäri maailmaa. Kerran kun ajettiin Rauman keskustassa, niin turisti hyppäsi kadulla eteeni, saadakseen kuvan pyörästäni, muisteli Helenius.
Toisenlainen Tuhkimotarina.
Onko tällä pyörällä nimi?
– Ei ole nimeä. Jos jollekin sitä kuvailen, niin se on Pyörä tai Ruusu. Joskus päivitin, että Vanhat Ruusut ulkoilee, eli olisiko se sitten se, päätteli Eija Helenius.
Kirpputoreilta löydettyä.
"Vanhan Ruusun" vieressä oli aivan toisenlaisella teemalla tuunattu Suzuki Intruder 1500cc vm.-99. Mistä idea näihin pääkalloihin?
Matti Hannulan pyörässä on pitkälti toistasataa pääkalloa.
– Olen ajanut moottoripyörillä 48 vuotta ja aina olen pyöriini jotakin tehnyt. Tämän pyörän kohdalla se lähti yhdestä pääkallosta. Aikaisemmissa pyörissä niitä ei ole ollut. Sitten ostin yhdestä kaupan loppuunmyynnistä kaikki jäljellä olleet pääkallot ja loput on löytyneet kirpputoreilta tai kun olen nähnyt jonkun kiinnostavan, niin tilannut netistä. Tällä hetkellä tässä pyörässä on varmaan pitkälle toistasataa pääkalloa, Matti Hannula avaa.
Etuvartiosto
Mitkä ovat mielestänne parhaimmat kohdat pyörissänne?
– Parasta näissä pyörissä on, että kun ihmiset näkevät nämä pyörät, kaikki ovat aina hyväntuulisia vaikka eivät välttämättä itse harrastaisi moottoripyörilyä tai edes tykkäisi moottoripyöristä, pohti Hannula.
Laukunvartijat
– Kerran Porissa noin 90 vuotias mummo odotti pääsyä kadun yli. Pysähdyin suojatien eteen ja se mummo oikein peukutti mennessään rollaattorilla meidän ohitse, Eija Helenius kertoi.
Mittaristoa
Pääkallot ovat tukevasti paikoillaan, mutta kuinka paljon Eija pyörästä irtoilee koristeita?
– Laitan kaiken niin hyvin kiinni, että pysyvät. Ajan yleensä Eija perässä, ja joskus joku yksittäinen ruusu on irronnut, mutta ei mitään suurempaa, vakuutti Matti Hannula.
Kaiken varalta.
Ajatteko paljon?
– Meillä on koira, joten pitkiä matkoja ei voida tehdä. Ainoastaa päiväajeluita, mutta aina kun jonnekin kotoa Kokemäeltä lähdetään, niin se on aina vähintään se sata kilometriä, selitti Eija Helenius.
– Vuodessa tulee ajettua kuitenkin sellaiset 10 000 kilometriä, lisäsi Matti Hannula.
Parasta näissä pyörissä on, että ne saa kaikki hyvälle tuulelle, vakuuttivat Eija Helenius ja Matti Hannula.
"Tämähän näyttää ihan hautausmaalta", huikkasi joku paikallinen kulkiessaan Matti Hannulan pyörän ohi.
– Niin, kaverit vitsailivat kerran, että Matilla on hautaustoimisto ja minulla kukkakauppa, naurahti Eija Helenius.
Xtiä Rääkissä emäntänsä kanssa päiväkävelyllä ollut Ruusu-koira pääsi hetkeksi Ruusu-pyörän kuskiksi.
Pyörät kiinnostivat alueella kävijöitä loppuun asti.