Mitä kuuluu?
– Olen vain koittanut tehdä töitä ja suunnitella uutta kautta. Ensi kaudella ajan omalla pyörällä. Vanha pyörä on myynnissä ja näillä näkymin se lähtee ensi viikolla uudelle omistajalle. Siitä saan käsirahan seuraavan pyörän hankintaan, Kirsi Kainulainen kertoo.
Eli vaikka pyörä ja ajovarusteesikin ovat myynnissä, niin et suinkaan aio lopettaa kilpailemista?
– En! Jouduin ostamaan uuden ajopuvun viimeiseen kisaan, kun kaaduttuani edellinen pukuni meni ajokelvottomaan kuntoon. Pikaisesti ostamani puku on hieman liian pieni. Päälle se kyllä menee hyvin, mutta ajessa se on hieman liian kireä, joten laitoin sen nyt myyntiin.
Joko tiedät, missä ajat ensi kaudella?
– Se missä sarjassa ajan, on vielä auki. Periaatteessa OW-cup kiinnostaa, jos ensi kaudeksi ottavat uusia ratoja käyttöön. Nythän suurin osa kisoista ajetaan Assenin radalla. Jos OW-cup sarja pysyy entisenlaisena, niin mahdollisesti rakennan itselleni, aikataulut ja rahatilanteen huomioon ottaen, maksimissaan 10 kisaviikonloppua sisältävän kisakalenterin kiertäen OW-cup, IDM- ja Alpe Adrian-sarjan kisoja. Mahdollisuuksien mukaan ajan myös muutaman kilpailun kotimaassa. Kaikki on vielä auki, mutta kovasti olen suunnitellut. Asiat ei valitettavasti tapahdu vain sormia napsauttamalla.
Viime kaudella ajoit Oosterveen Racing Tiimissä, kuljit kisapaikalle lentäen niin sanotusti "valmiiseen pöytään". Eli tulevalla kaudella kierrät autoillen itse paikanpäälle. Eikö se ole aika raskasta yksinään?
– Omalla tavallaan, mutta olen tottunut siihen ja jos haluaa jotakin, niin on tehtävä kaikkensa.
Toimitko itse myös omana mekaanikkonasi?
– Viime kaudella mekaanikkonani toiminut Hessel Vd Glind on alustavasti lupautunut mukaan. Vaikka itsekin pystyn, tykkään ja usein haluankin huoltaa pyöräni, niin on hyvä, missä ikinä ajankaan, että on joku edes keräämässä romut radalta, jos sattuu jotain.
Kuva: Kirsi ja mekaanikko Hessel Vd Glind Kuvateksti: Kirsi Kainulainen ja mekaanikko Hessel Vd Glind
Mitä jäi käteen kuluneelta kaudelta?
– Viime kausi oli opettavainen ihan jokaisella osa-alueella jopa ihan henkilökohtaisessa elämässä. Koko kauden reissasin yksin ristiin rastiin. Tuli todistettua, että on ihan sama minne minut tiputetaan, niin aina pärjään. Urheilullisesti opin paljon sekä hyvässä että huonossa, mutta hetkeäkään en kadu. Tehty, mikä tehty. Kaikki on hyvänä oppina tulevaisuutta ajatellen. Kuskina kehityin paljon. Pieniä tärkeitä asioita, joiden avulla ajaminen meni koko ajan eteenpäin. Oman tekemisen ohella esimerkiksi tiedonkeruun alueella kausi toi varmaan parhaimpia asioita, joita opin.
Olet jo vuosia kiertänyt Euroopan kisaratoja. Kuinka hyvin sinut tunnetaan ulkomailla. Onko tullut paljon faneja?
– Euroopassa minut tiedetään paljon paremmin, kuin Suomessa. Siellä fanikulttuuri on ihan mahdoton. Varikolla ihmettelin, että mitä ihmiset oikein tungeksivat ja hämmästyin, kunnes tajusin että "ai tulivat minua varten". Henk (Mannes) kysyikin minulta, että "Tajuatko kuinka suosittu ja kuuluisa olet täällä Euroopassa. Miksi et hyödynnä tätä suosiotasi?"
Vastasin, että en tajua, ei ole aikaa miettiä moisia asioita. Olen tullut ajamaan kilpaa. Minä olen minä, enkä ole aina välttämättä halukas juttelemaan ihmisten kanssa. Kilpailun jälkeen on kyllä sitten aikaa jutella. Kun keskityn kisaan, niin olen omissa maailmoissani, naama peruslukemilla. Näytän kuulemma totiselta, vakavalta, jopa vihaiselta. Olen selittänyt, että se kuuluu meidän kulttuuriin. Yksi tiimimme jäsen oli katsonut dokumentin Suomesta ja suomalaisuudesta. Sen katsottuaan hänelle oli auennut tämä asia. Meistä ei tiedä ollaanko iloisia vai vakavia, naaman ilme on aina sama.
Euroopasta tulee lähes päivittäin fanipostia ja kannustusviestejä. Valitettavasti en ehdi kaikille vastaamaan, mutta lasten lähettämiin viesteihin olen koittanut löytää aikaa. Esimerkiksi yksi hollantilainen tyttö on valmistamassa kouluesitelmää minusta. Hän on kerännyt kuvia ja näillä näkymin pyörän, millä viime kaudella ajoin, menee sinne näytille. Lähetin hänelle vanhat polvislaiderini. Kuulemma hän nukkuu ne slaiderit tyynynsä alla. Tuntuu hyvältä ja arvostan tätä kaikkea todella paljon. Mutta välillä mietin, että osaanko ottaa ihmiset tasapuolisesti huomioon. En halua olla kenellekään ilkeä.
Kisakaudella selkäsi alkoi jälleen oireilla ja puhuit mahdollisesta leikkauksesta?
– Selkäleikkaus on sovittu tehtäväksi 20.11, mutta menen ensin juttelemaan kirurgin kanssa, jonka jälkeen katsotaan leikataanko vai ei. Selkä tuntuu nyt paljon paremmalta. Jos kysymyksessä olisi ensimmäinen tai toinen leikkaus, niin en miettisi, mutta jokaisen leikkauksen jälkeen kuntoutuminen on aina vain tiukemmassa. Vaikka olenkin vasta vähän yli 30-vuotias, niin ei tässä nuorruta. Katsotaan miten menee. Ja kun yksityisyrittäjänä jäät kotiin höhhöilemään, niin se on iso lovi lompakossa.
Olet rakennusalan ammattilainen. Se on rankkaa hommaa.
– Aivan, teen kaikkea runkovaiheesta luovutukseen. Maalaus, kittaus, lekahommia...kaikkea. Viimeiset kaksi viikkoa olen tehnyt timanttiporausta. Vaikka se onkin kokonaisvaltaista cross fittiä, niin siitä huolimatta täytyy käydä treenaamassa lihaksia, mitä rakennushommissa ei tule harjoitettua. Ihan joka ilta ei treenaamaan jaksa lähteä. Iän myötä palautuminen hidastuu ja on ihan hyvä pitää välillä välipäiviä treenaamisessakin.
Vieläkö jääradalla ajaminen kiinnostaa? Nähdäänkö sinua tänä talvena kisoissa?
– Ihan varmasti kiinnostaa jos vain aikataulut ja terveys antavat periksi, niin ihan varmasti nähdään. Mikon (Huttunen) kanssa on ollut alustavasti puhetta, että voisin ajaa hänen pyörällään.
Muutama viikko sitten postasit Facebook-sivuillasi, että tulevaa kauttasi voi tukea ostamalla avaimenperän ja tarran 20 euron yhteishintaan. Vieläkö näitä on jäljellä?
– Ensimmäinen erä on jo myyty loppuun, mutta teetin lisää, joten vielä niitä saa laittamalla yksityisviestiä minulle facebookin kautta. Kiitos vielä kerran kaikille, ketkä ovat olleet tukemassa ja tsemppaamassa minua. Kaikkien tuki on todella tärkeää. Arvostan sitä kovasti.