Niki Tuuli, Kirsi Kainulainen ja Ulla Kulju kisaturisteina Imatranajossa

LeMansissa toisen vammaisten MM-ratamoottoripyöräilyn naistensarjan mestaruuden pokkaamassa käynyt Ulla Kulju joutui ratamoottoripyöräilystä "pakkolomalle", kaaduttuaan toukokuussa Alastarolla. Peukalo kävi pois paikoiltaan vaurioittaen tyvinivelen nivelsiteitä.

Kuljun mekaanikkona toimiva Marko Rättö kilpaili Imatralla Super Bike-sarjassa jonka ajoa Ulla Kulju tuli Imatralle jännittämään. Samalla hän toi yleisön nähtäville oman pyöränsä ja tuli tapaamaan fanejaan.

Millä mielin nyt täällä Imatralla?

– Kiva olla ensimmäistä kertaa Imatranajoissa. Hienoa, että katuratakisat on saatu Suomeen. Tämä on tärkeä tapahtuma moottoripyöräurheilulle. On myös hauskaa huomata, kuinka paljon jännittää toisen puolesta, aloittaa Ulla Kulju.

– Tämä on tällaista pakkolomaa, kun peukalon takia en pysty ajamaan. Kesäkuussa kokeilin Alastarossa, mutta ei se kestänyt. Ajamaan tällä kädellä kyllä pystyi, mutta jarruttaminen on ongelma. Alastaron "Las Vegasissa" meinas tulla itku. Kemoran kilpailu jää väliin ja vielä funtsitaan tullaanko Alastarolle, vai ajanko vain elokuussa Mugellon ja syyskuussa Magnicourin MM-osakilpailut, Kulju pohtii.

– LeMansissa oli teknisiä ongelmia. Tehot katosivat täysin ja köröttelin kaikkien perässä ollen viimeinen. Vähän suutuin, kun tuntui niin tyhmältä käydä hakemassa naisten sarjan voittopalkinto. Pyysin FIM:lta, että naisten sarja "jäädytettäisiin" ja saisin ajaa tästä lähtien miesten sarjassa ainakin niin kauan, kun ei ole muita naiskuskeja. Haluan voittaa palkintoni kilpailemalla, eikä vain siitä hyvästä, että ilmaannun paikalle. Vastausta pyyntööni ei ole vielä tullut.

– Sain sellaisen peukalotuen, joka mahtuu hanskan sisään ja nyt Imatran jälkeen otetaan kevyttä treeniä ja testataan, miten peukku kestää, kertoo vielä Ulla Kulju lopuksi.

Kirsi Kainulainen on kilpaillut tämän kauden hollantilaisen Oosterveen´s Racing Teamin riveissä OW-Cup -sarjassa. Kahtena edellisenä vuonna Kirsi nähtiin Imatranajoissa radalla Pekka Päivärinnan purkkiorjana. Nyt kun sivuvaunuluokkaa ei Imatralla järjestetty, niin miltä tuntuu olla Imatralla ihan tavallisena kisakatsojana?

– Tekisi mieli tuonne ajamaan. Edellisen kerran olen ajanut soololla Piritan katuradalla joskus 2000-luvun alussa. Katurata on niin erilainen normaaliin rataan verrattuna. Se on epätasainen, siihen ei ole rakennettu ajettavia kurveja ja tien profiili on kuin lehmän selkä, se kun viettää aina ojaan päin. Mutta kiva olla katsomassa kisoja ja samalla tapaamassa kavereita. Kun itse olen kilpailemassa, niin olen mielelläni vain omissa oloissani, keskittyen itse kilpailuun. Minusta saa helposti hyvin epäsosiaalisen kuvan. Kerrankin on aikaa oikeasti nähdä ja jutella. Olen tavannut kavereita vuosien takaa, iloitsee Kirsi Kainulainen.

Miten oma ajokautesi on mennut tähän asti?

– Tähän mennessä oma ajokausi on mennyt hyvin. Pääsin heti ylempään A-luokkaan ajamaan. Sarjan tasosta kertoo sekin, että samassa sarjassa ajaa villin kortin MM-kuskeja. Itseltäni odotan, että pääsen "kympinsakkiin". Askel askeleelta sinne olen menossa. Oosterveen´s Racing Team on pieni, mutta paras mahdollinen tiimi siitä porukasta. Jokainen tekee "talkoilla" ja kaikilla on halu oppia lisää.

– Keskiviikkona lähden Asseniin. Viikonlopun kisa ajetaan endurance-joukkuekilpailuna. Joukkueessa on kolme kilpailijaa eli lisäkseni tallikaverini Manuel Wienen ja kolmantena Jamie Van Sikkelerus. Jokainen ajaa omilla pyörillään. Lähtö tapahtuu niin sanottuna LeMans-lähtönä, eli kuskit juoksevat pyörilleen ja joukkueena ajetaan yhteensä 501 kilometriä. Laskin, että kun jokainen ajaa noin puoli tuntia, niin siitä tulee tarvittava kilometrimäärä täyteen.

Tämän tyyppiset kilpailut ovat todella suosittuja. Tässä ei tuijoteta ratakierrosennätyksiä, vaan keskiarvoltaan nopea kuski palvelee joukkuetta parhaiten pitkällä juoksulla. Tämä on ensimmäinen kerta, kun pääsen ajamaan endurance-kilpailua. Olisi mielenkiintoista osallistua joskus 24 tuntia kestävään endurance-kilpailuun. Heinäkuussa sarja jatkuu tavalliseen malliin, kertoo Kirsi Kainulainen ja palaa ystäviensä pariin.

Niki Tuuli aloitti tämän kauden Supersportin MM-sarjassa ja pääsi yllättäen Moto2-luokkaan SIC Racing tiimin vahvistukseksi. Kuun vaihteessa Assenin aika-ajoissa Tuuli kaatui ja loukkasi kätensä, jonka takia hän on tällä hetkellä sairaslomalla. Kaikesta huolimatta mies jaksaa hymyillä ja pitää yllä positiivista asennetta. Miten tiivistäisit tämän kauden tähän asti?

– Tarkoitus oli ajaa Supersporttia Hondan tiimissä. Kausi lähti käyntiin ihan hyvin, vaikka olikin paljon opeteltavaa, kun pyörämerkki vaihtui Yamahasta Hondaan. Sitten sainkin mahdollisuuden ajaa melkein koko kauden Moto2-luokassa. Se oli unelmieni täyttymys. Se on maailman kovatasoisin sarja. Siihen nähden, että hyppäsin sinne kylmiltään, niin olen ajamiseeni ihan tyytyväinen. Tavoitteena on ajaa niin hyvää tulosta, että pääsen ajamaan vuodenkin päästä, tiivistää Niki Tuuli.

Loukkasit Assenissa kätesi, miten sen laita?

– Yksi sormi amputoitiin, ei sen pahempaa. Nyt olen antanut sormen parantua rauhassa. Viikon päästä yritän lähteä ajamaan. Katsotaan sitten miten menee.

Nuoresta asti ratamoottoripyöräily on vienyt suurimman osan ajastasi. Ehditkö milloinkaan viettää normaalia nuoren miehen elämää?

– Se on valintakysymys. Kun jotakin tekee tosissaan, niin se vaatii omat ratkaisunsa. Kiitos ratamoottoripyöräilyn, pääsin jo nuorena reissaamaan paljon. Toki aika menee vieläkin pääosin treenatessa ja kisatessa, mutta jää välillä vapaa-aikaakin. Kaikkea pikkuisen, vakuuttaa Niki Tuuli.

Eilen torstaina tuli Niki Tuulille helpottava tieto, että tehdyn lääkärintarkastuksen jälkeen hän sai ajoluvan viikonloppun Saksan GP-kisaan.

Lauantain aika-ajot oli saatu päätökseen ja radalla valmistauduttiin ensimmäiseen kisastarttiin. Radan tuntumassa Imatranajon kilpailun sihteeri Juha Suikkari on tarkkailemassa tapahtumien etenemistä. Miten Imatranajot ovat sujuneet tähän mennessä?

– Näyttää todella hyvältä. Ennustettua sadetta ei tullutkaan ja kilpailijat ovat ilmeisen tyytyväisiä. Ainakaan vielä ei ole tullut mitään valituksia, kertoo Juha Suikkari hymyillen.

Miksi tänä vuonna jätettiin sivuvaunuluokka kokonaan pois?

– Kisapäällekkäisyyksien vuoksi. Sivuvaunujen MM-sarja jatkuu tänä viikonloppuna Unkarissa, joten Tim Reeves ja Pekka Päivärinta eivät päässeet tulemaan. Kun kotimaisia kuskeja on viime vuotista vähemmän, niin ihan kilpailijoiden vähyyden takia, päätettiin tällä kertaa jättää sivuvaunuluokka pois. Katsotaan tilannetta uudelleen ensi vuonna, Juha Suikkari lupasi.