Esimerkkiä motoristeiksi aikoville naisille: Anna Kärnä hankki ajokortin vasta yli kolmikymppisenä

Anna Kärnä ei ollut ajanut edes mopollakaan koskaan, mutta hänen ollessaan töissä Pyhäsalmen kaivoksella, aika autonajokortin suorittamiselle oli kypsä.

– Työkaveri tosiaan kehotti suorittamaan samalla kertaa mp-kortin, koska ei uskonut, että enää uskaltaisin vanhempana, Anna myhäilee. – En sentään samalla kertaa suorittanut sitä, vaan vasta seuraavana kesänä, vuonna 2010.

– Olihan minulla pitkään sellainen kutina, että haluan moottoripyörän, vaikka tiesin, että se on kallis harrastus. Mutta en oikein uskonut, että itse pystyisin ajamaan moottoripyörällä, kun en edes koskaan ollut ollut moottoripyörän kyydissäkään. Minulla ei ollut asiasta minkäänlaista aikaisempaa kokemusta.

– Työkaverini lainasi minulle sitten kiinalaista kevariskootteria, että voin vähän kokeilla ja hankkia ajotuntumaa samaan aikaan kun kävin autokoulutunteja.

Minulla oli lainattu kypärä, joka oli niin suuri, että se heilui päässä. Onneksi Pyhäsalmella oli niin rauhallinen liikenne, ettei se haitannut. Ajoin hiljaista vauhtia skootterilla, eikä minulla tietenkään ollut mitään oikeita ajovarusteita, vaan vain farkut ja jokin toppatakki tai vastaava päällä, Anna muistelee.

Moottoripyöräkortin suorittaminen oli haasteellista

– Kortin suorittaminen oli haasteellista, koska minulla ei ollut aiempaa kokemusta ja olin silloin jo 34-vuotias. Oppiminen vaati muutamia lisätunteja autokoulussa. Ja silloin oli tietenkin juuri se kesä, kun katsastusinsinöörit menivät lakkoon. Kortin saaminen onnistui toisella kerralla, mutta lakon vuoksi vasta syksyllä.

Autokouluopetuksesta Anna Kärnä koki saaneensa paljon hyötyä.

– Koen, että autokouluopetuksesta oli paljon hyötyä. Se antoi hyvät perustaidot. Esimerkiksi hidasajo on mennyt todella hyvin selkäytimeen autokoulutuntien ansiosta. Voin suositella niitä muillekin. Vaikka olisikin saanut mp-kortin lahjana, muttei koskaan ole ajanut moottoripyörällä, niin kynnystä ajamiseen voi madaltaa ottamalla muutaman ajotunnin autokoulussa. Se on oikein hyvä vaihtoehto, Anna Kärnä vakuuttaa.

Pyörän saaminen venyi

– Halusin pyörää tietenkin heti, kun olin saanut ajoluvan. Oli kuitenkin jo syksymyöhä, ja olin alkanut seurustella ex-miehen kanssa jonka kanssa asiat eivät sujuneetkaan oikein hyvin. Kinusin häneltä syksyn ja talven pyörää, ja lopulta sain keväällä satapiikin Aprilian, jolla pääsin ensi kerran kokeilemaan yksin ajamista. Pyörä oli minulla muutaman kuukauden, ja alkuun se aina sammui risteyksiin.

Sitten eksäni totesi, että nyt tulee isompi pyörä. Hänen mielestään ainoa oikea vaihtoehto oli Suzuki GSXR-750R. Ajoin sillä kolmen vuoden ajan aina vuorollani ja opettelin ajamaan. Näin kaupungilla liikkuessani samanlaisia sinivalkoisia Suzukeja, ja mietin, että sellainen olisi nätin värinen.

Pihaamme tulikin 1000-kuutioinen Suzukin GSX-R, joka oli paljon helpompi ajettava kuin 750-kuutioinen.

Koska olen pitkä, ja jalat yltävät maahan hyvin, niin tonnisessa on pidempi akseliväli ja koko pyörä on isompi. Se on pitkälle ihmiselle helpommin hallittavissa ja lähtee nätisti matkaan pienellä kaasulla. Minulla ei ole ollut mitään ongelmia sen kanssa, vaan se tuntui tuhat kertaa paremmalta kuin 750-kuutoinen, Anna selventää.

Teho pelottaa turhaan

Hän myös ihmettelee ihmisten ennakkoluuloja tehokkaita pyöriä kohtaan.

– Jotkut naiset pelkäävät pyöriä, joissa on paljon tehoa, samoin miehet kommentoivat, että voi nousta keula pystyyn. Kun pyörän laittaa käyntiin, niin sillä voi ajaa juuri niin hiljaa tai kovaa kuin itse haluaa.

Silloin kun sain kortin, ajoin omasta mielestäni aika paljon. Tavoitteena oli saada ajokokemusta ja oppia käsittelemään pyörää. En ole kuitenkaan koskaan laskenut kilometrejä, vaan aina ajanut fiiliksen mukaan; milloin on ollut kiva lähteä matkaan, tai missä on kiva paikka lähteä käymään.

Tykkään siitä, että on kiva lähteä. Tavallaan ei tarvitse ajatella mitään, vaan voin keskittyä ajamiseen ja liikenteen seuraamiseen. On kivaa kun ajaa yksin naisena, se on edelleen outoa joillekin miehille. Heistä on outoa, että nainen on yksin tien päällä isolla pyörällä. Vastaavasti jotkut naisetkin voivat tulla juttelemaan tervehtimään, että "hei, sinä oletkin naismotoristi", Anna iloitsee.

– Ja pienet asiat moottoripyöräillessä ovat kivoja. Joku pikkupoika tervehtii tienristeyksessä, tai kun ajat yksin huoltikselle, ja siellä onkin 50 motoristia ajamassa viikkoajoa. Ei voi koskaan tietää, mitä matkan varrella tulee näkemään.

Ruosteenpoistokurssi on hyvä, toistuva tapa

– Olen käynyt kortin saatuani säännöllisesti ruosteenpoistokursseilla. Aiemmin olen ollut Oulussa tutun EAK-kouluttajan Matti Träskelinin koulutuksissa monena vuonna peräkkäin. Olen ollut itse asiassa joka vuosi kursseilla, viime keväänä olin Vaasassa Nice Ridersien järjestämällä kurssilla.

Kun kuulin tästä Kauhavan koulutuksesta, halusin ehdottomasti tänne mukaan. Kaksi päivää on sopivan pitkä aika. Siinä tulee paljon uutta ja myös oppii uutta, huomaa oman kehittymisensä ja oivaltaa, että näin kannattaa tehdä. Aiemmat EAK:it, joihin olen osallistunut, ovat olleet päivän mittaisia.

Olin kerran Vetelissä Kemoralla sellaisella kurssilla, jossa pystyi ajamaan myös radalla ja harjoittelemaan rata-ajoa. Kun vähän aikaa harjoittelin, huomasin yllättävän pian, että kallistusrajat löytyivät ja jalkatapit alkoivat raapia asvalttia. Ajo meni aina vain paremmin, mitä enemmän harjoittelin. En ole kuitenkaan käynyt radalla sen jälkeen, minulle ei jäänyt sellaista kuumetta.

On eri juttu tietää, että pyörällä pääsee lujaa. Tiellä liikkuu kuitenkin muitakin ihmisiä, joten jos haluaa ajaa lujaa, on mentävä radalle, Anna pohtii.

Kauhavan koulutus kattava

– Koulutus oli täällä todella kattava. Tuli niin paljon kaikkea uutta, kun vielä käsiteltiin ajovarusteitakin. Kaikki ryhmäharjoittelu, kuten kahdeksikko olivat tosi hyviä, kun ei tehty pelkästään yksilösuorituksia, vaan ajettiin ryhmässä.

– Koin työntöohjauksen harjoittelun tärkeimmäksi, siinä oppii sen, että pitää vatsalihakset tukena, ja kädet rentona. Sitten vain työnnetään tangosta, että pyörä kääntyy. Kun minullakin on sporttipyörä, niin se kääntyy ja ohjautuu helposti, joten työntäminen pitää opetella tietoisesti. Sporttipyörä on liiankin helppo hallita, kun se kallistuu niin helposti.

Tekeminen vaatii paljon toistoja ja paljon harjoittelua. On paljon vaikeampi päästä eroon sellaisesta tavasta, jonka on oppinut tekemään väärin kuin mitä on oppia tekemään oikein.

Myös kaarreajon ajolinjavalintojen oppiminen oli tosi hyvä juttu. Kun mutka on oikealle, ollaan keskiviivan tuntumassa, ja kun vasemmalle, ollaan ajokaistan oikeassa reunassa. Kyse on siitä, miten tulee nähdyksi, ja miten itse näkee mahdollisimman kauas, Anna Kärnä sanoo.

– Ajamisesta tulee harjoittelun myötä paljon mukavampaa ja luontevampaa. Alkuun pitää pohtia tietoisesti, että näin pitää tehdä. Vaatii paljon toistoja, että hyvät käytännöt muuttuvat automaatioksi.

– MPEAK on jokavuotinen perinne. Ja jos minulla on pyörä edelleen ensi vuonna, niin ilman muuta osallistun lähimpään EAK:iin. Talvi on niin pitkä aika olla ajamatta.

Liikenteen huolenaiheet

Vaikka Anna Kärnä kouluttautuukin vuosittain MPEAK:eilla, niin liikenteessä ajaminen ei suinkaan ole ongelmatonta.

– Monet autoilijat tulevat roikkumaan lähelle taakse ajaessani, kun noudatan EAK:eissa oppimaani, eli ajan nopeusrajoitusten mukaan. On suunnattoman ärsyttävää, että kun itse ajaa nopeusrajoitusten mukaan, niin autoilijan mielestä ajaa liian hiljaa.

Liikenteessä on monenlaisia autonkuljettajia, osa heistä ajaa ilman ajokorttia, joten siellä voi tapahtua mitä vain. Vaikka itse noudatat liikennesääntöjä, kannattaa muistaa katsella peilejä, ettei joudu päälleajetuksi, Anna kehottaa.

– Ja omaa ajotaitoa voi aina harjoitella jokapäiväisessä ajossakin. Ja lisäksi voi käydä treenaamassa esimerkiksi autokoulun tai katsastusaseman ajoharjoitteluradalla tai kaupan parkkipaikalla tai muualla, missä vähänkään on tyhjää asvalttia. Kääntymistä ja hidasajoa sekä pujottelua voi treenata aina lisää. Ja kun riittävästi treenaa, niin saa rohkeutta kääntää pyörän tiellä ympäri tarvitsematta etsiä linjautopysäkkiä kääntymistilan varmistamiseksi. Pyörähän kääntyy, kun opettelee työntäohjauksen ja opettelee käyttämään katsetta. Pyörä menee sinne, minne katsot, Anna Kärnä muistuttaa.

Aiheesta aiemmin: Rotary MPEAK Kauhavalla: hyvä muistutus siitä, miten tärkeä on jokakeväinen ruosteenpoisto