Poliisiammattikorkeakoulu järjestää poliisien ajoharjoittelun Lopen kunnan alueella sijaitsevalla Räyskälän lentokentällä, minne PolAMK:in käyttöön valmistui Räyskälä-säätiön teettämänä uusi asvalttipäällysteinen ajoharjoittelurata viime syksynä.
Poliisien mp-koulutuksesta vastaa ylikonstaapeli Kimmo Järvinen, joka varmaan on tuttu nimi kaikille poliisien mp-koulutusta vähänkään seuranneelle. Järvinen on toiminut poliisien mp-kouluttajana jo vuodesta 94 lähtien, joten hänellä on hyvä kuva asiasta.
Ylikonstaapeli Kimmo Järvinen vastaa mp-poliisien koulutuksesta Suomessa.
Vierailimme Räyskälässä toukokuun toisena päivänä, jolloin ilma oli vielä varhaiskeväisen ankea. Lämpötila taisi parhaimmillaan olla noin plus 9 astetta, jos sitäkään. Kolea tuuli ei tehnyt radan varrella seisoskelua mukavaksi, mutta ajoasuissa tarkeni treenien ansiosta varmasti.
Mp-poliisien kaksipäiväiselle ruosteenpoistokurssille osallistui tuona päivänä kaikkiaan 21 poliisia kolmessa ryhmässä. Osa Lapista tulleista ilmestyi paikalle hieman myöhässä teoriatuntien jälkeen ja ajoharjoittelun jo alettua, mutta epäilemättä he ehtivät harjoitella aivan tarpeeksi kesää ajatellen.
Ensimmäisen päivän rakenne oli sellainen, että aamupäivä oli varattu teorialle ja iltapäivä sitten ajamiselle.
Radalla
PolAMKin ylikonstaapeli Petri Marttila ja ryhmä ohjeistettavana.
Asvalttipäällysteinen rata oli jaettu kahteen osaan. Toisella ensimmäinen ryhmä treenasi taitoajoa ja käsittelyä ja toinen ryhmä virkisti osaamistaan jarruttamisessa, väistämisessä ja asvaltilla-ajossa.
– Taitoajoa ja pyörän käsittelyä harjoittelemme 500-kuutioisilla Hondilla, jotka ovat sopivan pieniä ja ketteriä siihen. Ajaminen tapahtuu pääasiassa ykkösvaihteella, joten vauhti ei paljoa päätä huimaa, Järvinen toteaa.
– Lantio pitää saada heti mukaan, muuten tulee tiukkaa, Petri Marttila kehottaa.
– Tämä taitoajorata on sama kuin mp-poliisikoulutuksen loppukokeen taitorata. Juoksette ensin pyörälle, kiihdytätte ja teette pienessä autotallissa käännöksen, ohjeistaa vanhempi konstaapeli Jani Koikkalainen. – Kello käy, joten antaa mennä!
Matkaan lähti ensimmäisenä "öljyttylantioinen" Sami Olli, joka selvisi alkukankeudesta huolimatta hyvin tehtävästä.
Kääntyyhän se, kun lantio liikkuu. Sami Ollin taidonnäyte.
Kieltämättä sivullista hirvitti katsoa, kun miehet pantiin kylmiltään talven jäljiltä taitoajoradalle, jossa autotallien mitat ja muutkaan osaamista vaativat asiat eivät olleet helpoimmasta päästä. Hidasajotaito oli kunniassa täälläkin, ja osalta treenaajista se näytti sujuvan kuin syntymälahjana. Mp-poliisit eivät pääse poliisipyörän selkään ennen kuin keväinen ruosteenestokurssi on takanapäin.
- Kakkosryhmä harjoittelee radalla-ajamisen perustaitoja 800-kuutioisilla Yamahoilla vedetysti. Radalle ei siis mennä vain ajelemaan, Järvinen valistaa.
Seuraavalla etapilla treenattiin ajolinjoja ja jarrutuksia.
Kolmas ryhmä puolestaan ajoi maastoajoon sopivilla pyörillä offroad-radalla, joka sijaitsee asvalttiradan vieressä.
– Aiemmin rata-ajo on tehty kiitoradoilla tai rullausteillä, ja se on tietysti ollut hankalampaa, koska meidän piti aina tuoda paikalle varoitusmerkit siitä, että rata ei ole lentokäytössä, Kimmo Järvinen kertoo.
Ajolinjatreeniä
– Nyt olosuhteet ovat ideaalit. Asvaltoitu rata on huippukuntoinen, se ei ole tarkoitettu kisaamiseen vaan ajotaitojen opettelemiseen. Samoin offroad-rata on tässä vieressä 50 metrin päässä. Vaikka treenaamme kolmessa ryhmässä, paikkojen vaihtamiseen ei mene nimeksikään aikaa.
Räyskälässä on ideaalit ajoharjoitteluolosuhteet. Mitä nyt suomalainen sää ei aina näytä parasta puoltaan.
Moottoripyöräpoliisi on ammattimies
Kaikkiaan moottoripyöräpoliisien kertauskursseille osallistuu joka kevät noin 280 henkilöä. Kouluttajina toimii neljä PolAMK:in täysipäiväistä kouluttajaa, lisäksi käytettävissä on 12 oto-kouluttajaa. Esimerkiksi tällä kertauskurssilla oli kentällä yhtäaikaa viisi kouluttajaa.
– Moottoripyöräpoliisiksi pääsee siten, että on ensinnäkin töissä sellaisella poliisilaitoksella, jolla on tarve moottoripyöräpoliisille. Mp-poliiseja koulutetaan tarpeen mukaan, ja esivalinta kursseille tapahtuu itse laitoksilla. Seuraavassa vaiheessa ratkaisevat sitten teoriaosaaminen sekä fyysiset ja ajotaidolliset ominaisuudet, että on niihin riittävät esivalmiudet, Järvinen pohtii.
Näillä maastopyörillä on menty ja mennään ihan tosissaan.
– Moottoripyöräpoliisi on ammattimies: hänellä pitää olla sekä asenne että ajotaito kohdallaan. Moottoripyöräpoliisin seitsemän viikon peruskoulutusjaksosta noin puolitoista viikkoa ajetaan ykkösvaihteella. Hitaasti ajamalla oppii ajamaan, ei vauhdin kautta, Järvinen korostaa.
– Jotain ammattitaidosta kertonee se, että viimeksi moottoripyöräpoliisi on kuollut mp-onnettomuudessa vuonna 1967. Vuodessa ajamme kuitenkin 50 000 tuntia ja miljoona kilometriä.
Seuraavaksi offroad-radalle. Neuvoja antamassa vanhempi konstaapeli Mika Koskenlaakso.
Uusi rata, uudet tuulet
Kouluttajille uusi rata on ollut hieno lahja monella tapaa.
– Uusi rata on meidän itsemme suunnittelema paikan päällä, Järvinen kertoo. – Meidän kannaltamme se on todella mielenkiintoinen, sillä uusi rata tarkoittaa myös uusia mutkia, joten jouduimme miettimään harjoitukset uusiksi.
Nestehukkaa tulee treeneissä kylmälläkin kelillä.
Teetämme samat harjoitukset, joita käytämme kehittämään kurssilaisia, ensin kouluttajille. On hienoa, että pääsemme miettimään asiat uudelleen emmekä pidä mitään itsestäänselvänä.
Myös kurssilaisille korostamme sitä, että koulutuspäivien teemana on oman itsen haastaminen. Aina voi oppia jotain lisää, vaikka olisi ajanut miten paljon tahansa.
Offroad-radalla.
Koulutus kehittyy monella tapaa muutenkin. Esimerkiksi pyörien tekniset ominaisuudet muuttuvat. Työntökäynnistyksestä ei ole hyötyä, jos käytössä on nykyaikainen luistokytkimellä varustettu moottoripyörä, sen tilalle täytyy ottaa tietenkin jotain muuta opiskeltavaa, Järvinen kuvaa. – Toinen esimerkki ovat nämä uudet Kawasakit, joissa on kuusiakseliset inertiatunnistimet.
Lisää harjoituksia
Päiväkahvin jälkeen ajamisen luonne ja tehtävät muuttuvat. Yksi ryhmä treenaa ajolinjoja vedetysti ja ajaa radalla sivullisesta katsoen melkoista vauhtia. Itse asiassa aamuinen ykkösryhmä on jaettu kahtia, ja vetäjiä on kaksi, joten kaikki näkevät kouluttajan käyttämät ajolinjat.
Kimmo Järvinen briiffaa ryhmälle rata-ajon.
– Jos tuntuu siltä, että mennään kovaa ja pyörä on ajautumassa ulos, kallistakaa lisää, kehottaa letkaa vetämään lähtevä Järvinen. – Ajamme sellaisia hallittuja nopeuksia, että turvavaraa on varmasti, ja tiukempi kallistaminen on mahdollista.
Järvisen puheissa välähtääkin usein sana turvavara, joten otetaanpa siitä kiinni.
Radalla ajetaan kaarteita ohjatusti. Silloin selviävät ajolinjat parhaiten. Kärjessä ylikonstaapeli Kimmo Järvinen.
– Kyse on asiasta, jota pitäisi aina olla, myös siviiliajamisessa. Me harjoittelemme täällä ajamista niin, että esimerkiksi jarrutusharjoituksissa emme rynkytä abs-jarruja, vaan pyrimme pysähtymään hallitusti siten, että pysähtyminen on tehokasta, mutta että sitä ei tehdä abs:iä vasten. Absit jäävät ikäänkuin turvavaraksi yllättäviä ja tukalia tilanteita varten. Sama turvavaran ajatus koskee kaarreajoa jne. Aina pitää olla varaa, reserviä, johon turvautua tai jota vasten toimia, jos jotain yllättävää sattuu.
Radalla letkassa.
Taitoajoon käytetyt 500-kuutioiset katu-Hondat on puolestaan iltapäivällä valjastettu ajoon alueen hiekkateillä, metsässä ja pehmeällä rantahiekalla. Tämä harjoitus tuo tuntumaa ajamiseen ja näyttää, että moni asia on tavallisella katupyörälläkin mahdollista.
– Aktiivista ajamista on mp-poliisien kertauskurssilla nykyään ensimmäisenä päivänä kahtena ajojaksona yhteensä 5 h ja 15 minuuttia ja toisena päivänä 4 h 15 minuuttia. Aiemmin ajojaksoja oli kolme, jolloin päivät olivat todella pitkiä ja harjoittelijat uupuneita illalla. Se kasvatti loukkaantumisriskiä huomattavasti, joten siirryimme kahden jakson systeemiin.
Välibriiffi.
Mp-poliisin tulevaisuus
Vaikka ylikonstaapeli Kimmo Järvisen pesti onkin Poliisiammattikorkeakoulussa, hän "tekee välillä myös käytännön duunia".
– Se tekee todella hyvää. Voin samalla kun teen poliisin töitä pohtia, mitä asioita niistä pitäisi tuoda koulutukseen. Itselläni onkin hieno tilanne. Vastaan koulutuksista ja samalla olen mukana työryhmissä, joissa varusteita ja laitteita kehitetään. Olen tavallaan linkkinä siinä välissä edistämässä, että koulutus, käytännöt ja materiaalipuoli kehittyisivät samaan suuntaan.
Takaisin radalle!
– Meillä on asiat muutenkin suhteellisen hyvin. Meillä on pieni porukka, jolla on kalusto, varusteet ja koulutus erittäin hyvässä mallissa ja teemme monipuolisesti töitä.
Liikkuva poliisi loi aikanaan hienot puitteet, joita PolAMK jatkaa, hieno jatkumo, Järvinen selventää.
Katupyörillä pehmeässä rantahiekassa.
– Tietysti pohdituttaa se, mikä on moottoripyöräpoliisin tulevaisuus. Joissakin maissa resurssejamme vähennetään, joissakin lisätään. Vahvuuksiamme ovat mm. se, että yhden miehen partio pystyy hoitamaan monenlaisia tehtäviä, vaikka liikennevalvonta onkin niistä suurin.
– Ennaltaestävyys on tärkein roolimme. Mp-poliisin roolin merkitys liikenteessä ja muutenkin on suuri. Kansan keskuudessa moottoripyöräpoliiseilla on myös hyvä maine. Monen asian pystyy hoitamaan luonnikkaammin mp-poliisin roolissa. Myönteinen suhtautuminen on varmaan jollain tapaa vuosien saatossa hyvin ansaittu. Toimintamme on myös hyvin avointa ja näkyvää, Kimmo Järvinen päättää.
Sekin sujuu, kun osaa!
Lukijalle jää tietysti kielen päälle kysymys siitä, miten mp-poliisit selvisivät ajoharjoittelusta? Pääasiassa hyvin, jotkut vaan olivat vielä parempia kuin toiset, mutta näkee, että kaikilla on pohjalla kova koulutus ja kokemus.
Ja seuraavana päivänä oli luvassa mm. rytyytystä omalla motocross-montulla muutaman sadan metrin päässä kentän alueella.
Kaksi mp-poliisia harjoittelemassa
– Tästä se lähtee, tuumaa oululainen ylikonstaapeli Jari Myllymäki.
Oululainen ylikonstaapeli Jari Myllymäki oli yhtenä muiden joukossa lähdössä ensimmäiseen ajoharjoitukseen Räyskälässä. Hänen allaan oli ensi kierroksella offroad-pyörä.
– Tässä on eri tyyppistä tehoa kuin katupyörällä ajossa, ja mukavaa ajoa muutenkin. Lähtee kroppa mukaan ja saa lämmön päälle, Jari Myllymäki kertoo.
Miten moottoripyöräpoliisin asenne poikkeaa normaalista motoristista tien päällä?
– Olemme jatkuvassa valmiudessa. Katsomme koko ajan myös taustat ja seuraamme hyviä kääntöpaikkoja. Siviilimotoristilla ei normaalisti ole tarvetta kääntyä pienessä tilassa. Meillä taas pitää olla koko ajan valmius tuleviin tehtäviin, pysäytystilanteisiin ja vastaaviin.
Millä tuntemuksilla matkassa ja aiotko hypätä pitkälle offroad-radalla?
– Saimme tänne viime syksynä asvalttiradan, joka on kaikille uusi. Aiemmin olemme ajaneet kiitoradan pohjalla, nyt rata on irrallaan kaikesta muusta ja meidän käytössämme, mikä on tietysti hieno asia.
- Ei sitä ehdi hyppäämään hakeutua. Hyppyjen pituus kasvaa vähän vauhdin kasvaessa, mutta lämmittelyähän tämä on, joskin hypyt ovat tietenkin maastoajon yksi osa-alue.
– Kylmiltään meinasi ruveta vähän jännittämään, vitsaili seinäjokinen vanhempi konstaapeli Sami Olli alun taitoajorataa.
Seinäjoella toimiva vanhempi konstaapeli Sami Olli saa ehkä vähän tasoitusta siitä, että harrastaa talvisin jäärata-ajoa.
– Kiva oli tuo taitoajorata, mutta koko ajan siinä piti tehdä tosissaan hommia. Lantio pitää saada mukaan heti alusta, muuten tulee ongelmia loppupäässä, Olli huokaisee.
– Onhan se vähän sellaista, että kun kylmiltään heti joutuu tuollaiseen, niin alkaahan se jännittämään, Olli väittää ja hymyilee päälle.
Mies arvostaa jääratapuolella sitä, että kaikki auttavat, pyörien säätöihin ja ajamiseen on tarjolla vinkkejä niitä haluaville.
– Joskus vähän liiankin kanssa, Olli myhäilee.