Mikä saa lähtemään tähän vaativaan kisarumbaan matkaan?
– Ulkopuolisia on vaikea saada ymmärtämään, miksi lähtee tämmöistä hullun hommaa tekemään. Tämähän vie paljon rahaa, ihan henkilökohtaisellakin tasolla, ajasta puhumattakaan. Alun perin kun 2016 järjestettiin Imatran ajot, niin jouluna 2015 alettiin rakentaa sinne kisatiimiä. Se ei jäänytkään siihen, vaan nälkä kasvoi syödessä. IRRC on hauska sarja, siellä ei kytätä toinen toisia, vaan kaikki on ihan "jees-jees". Viime kausi meni harjoitellessa, mutta tänä vuonna tavoitteena on saada molemmat äijät kuuden sakkiin. Vehkeetkin on viritetty siihen malliin, että siltäkin osin se on tavoitteena ihan realistinen.
Viime kaudella Enolla (Kostamo) murtui ensimmäisessä kilpailussa käsi kolmesta kohtaa. Ei hän sitä myöntänyt, mutta kyllä sen näki, että käsi vaivasi ja oli kipeä. Kättä varten vietiin jääpusseja ja sanoinkin hänelle, että jättää kisat kesken, mutta ei hän antanut periksi. Halusi välttämättä ajamaan ja sanoi "Ei kun mä ajan kympin sakkiin". Ja myös piti lupauksensa. Kyseisessä kilpailussa Erno oli 10. Käsivammoista ja pikkuvirheistä huolimatta olemme tyytyväisiä viime kauden tuloksiin. Imatraa lukuun ottamatta kaikki radat oli uusia, Ilkka Pönniä kertoo.
Kauden haasteet?
– Suurin haaste on varmaan kaikki se meneminen ja oleminen itse reissussa. Kaikki asuvat eri puolilla, joten jo lentojen sovittelu on oma haasteensa. Pyöräthän on pyöriä, ihan sama mitä sarjaa ajetaan, mutta kaikki ihan käytännön asiat: missä kisapaikalla on lähin kauppa, missä varikon suihkutilat ja lisäksi vielä aika ajoin on pieni kielimuuri. Belgiassa puhutaan flaamia ja hollantilaisia kisakuulutuksiakin on vaikea ymmärtää. Jonkun pitää olla koko ajan hereillä, mikä luokka on vuorossa, onko tullut viivästyksiä aikatauluihin ja niin edelleen.
Tuleva kisakausi?
– Avauskisa on Hollannissa, Hengelon radalla heti vapun jälkeen 5-6.5. Koko kausi pitää sisällään kuusi kisaviikonloppua, joiden aikana ajetaan 24 starttia. Osallistumme ICCR:n yhteydessä ajettavaan Open-sarjaan. Näin saadaan lisää rata-aikaa. IRRC:ssä ei ole erikseen harjoituksia, joten pyörien on oltava iskussa ja äijienkin hereillä kaiken aikaa. Se on raadollista, mutta nyt puhutaan katuradoista. Niitä ei hinkata päivätolkulla, kuten tavan radalla ajettavissa kilpailuissa. Tuleva kisakausi tulee olemaan siinä mielessä helpompi, että nyt radat ja kisapaikat ovat entuudestaan tuttuja. Loppujen lopuksi tätä tehdään kuitenkin rakkaudesta...johonkin. Saapahan olla pois kotoa, naureskeli Markka Racingin tallipäällikkö Ilkka Pönniä.
Lopulta molemmat kisakuskit olivat paikalla ja pääsimme keskustelemaan heidänkin kanssaan. Viime näkemältä Juha Kallio oli kokenut muodon muutoksen, sillä entuudestaan tuttu runsas hiuskuontalo oli poissa. Imatran ajoissa murtui sormi, kuinka se on parantunut?
– Käsi on ihan kunnossa, sen takia jäi vain yhdet kisat väliin, Juha Kallio kuittaa. – Kaiken kaikkiaan viime kausi meni sekavasti, mutta muutama hyvä onnistuminenkin mahtui joukkoon. IRRC-sarja on sellainen, että siinä pystyy pärjäämään, kun pystyy keskittymään ajamiseen ja tekemiseen. Sen puolesta Markka Racing-team toimii todella hyvin ja Ernoltakin (Kostamo) tuli paljon apua, Kallio kiittelee.
Erno Kostamokaan ei säästynyt vammoitta. Ajoit, vaikka käsi oli kolmesta kohtaa murtunut?
– Kun tiimi ja sponsorit ovat laittaneet paljon rahaa kiinni, niin pakkohan se on ajaa. En silloin tiennyt, että käsi oli murtunut. Ei varikolla ole röntgenlaitteita. Imatraa lukuun ottamatta olin ajanut edellisen kerran 2013, niin ajattelin että ranne on vähän kipeä, mutta vissiin kipukynnys on vaan vähän heikentynyt. Ei pienten kipujen takia kisoja ole ennenkään jätetty kesken.
Suomeen päästyäni menin lääkäriin ja siellä sain tietää, että missä jamassa käsi todellisuudessa oli. Olisi kuulemma heti pitänyt saada leikkaushoitoa ja kipsata. Lopulta käsi oli kuusi viikkoa kipsissä ja siitä sitten suoraan Juhannuksena oli seuraavat testit Kemorassa. Vauhtiin loukkaantuminen ei vaikuttanut, ainoastaan hermoherkkään mieleen, vakuutti Erno Kostamo hymyillen.
– Jos loukkaantuu, niin vammojen pitäisi aina olla niin selviä, ettei tarvitsisi arvailla, kuinka on käynyt. Mistään pienestä ei viitsi lähteä valittamaan, Kallio kertoo.
– Sami Backman, joka osaa tehdä urheiluteippauksia, teippasi käden ja hyvin sillä pärjäsi, Kostamo toteaa.
Mitä odotuksia kaudelle 2018?
– Ennen kaikkea hyviä kisoja. Olen paremmassa kunnossa ja aion myös valmistautua kisoihin paremmin. Tyhmät virheet pois ja näin saada hyvä kausi myös sijoituksellisesti. Yhteispisteissä kolmen sakkiin, listaa Juha Kallio.
– Lähdetään parantamaan edellisvuoden 4. sijaa, eli tähtäin on kolmen sakkiin. Ongelmat ovat tiedossa ja tiedetään mistä niihin löytyy parannus. Lisäksi radat ovat nyt viime vuoden jälkeen tutumpia. Tosin ei silloinkaan mitään suuria mokia ollut. Sarja itsessään on älyttömän kova ja taso kovenee koko ajan, mikä on hyvä asia. Sarjan tason kovenemisesta kertoo jo sekin, että ajat joita ajettiin viime vuonna, niillä olisi edellisellä kaudella voitettu, selitti Erno Kostamo.
– Sen lisäksi, että taso on koventunut, niin kuskien väliset erot ovat tasaantuneet, jatkaa Kallio.
– Jos viiden kärki viedään normiradalle, niin he ovat kaikki kympin sakissa, missä sarjassa tahansa, lisää Kostamo.
Mitä uutta tulevalle kaudelle?
– Minulla on uusi pyörä vm. -17 ja siinä ihan uudet systeemit ja Juhan pyörään on tiimi tehnyt myös parannuksia. Moottoria on vähän kutiteltu ja sitä kautta haettu pyörään enemmän voimaa, Kostamo kertoo.
– Taustaryhmä muuttuu sen verran, että tiimiin saatiin uusi mekaanikko Hollannista. Hän on kiertänyt katuratakisoja, ja ollut mekaanikkona muun muassa Mansaaren TT-ajoissa. Tiimi on kokonaisuudessaan todella hyvä, lisää Kallio.
– Tsekkeihin tulee uusi rata ja Juhalle Belgian rata jäi käden takia väliin, mutta muuten radat ovat nyt tuttuja, niin pystytään varmasti parantamaan aika-ajoista lähtien, Kostamo ennustaa.
– Aika-ajoista lähtien on pakko ajaa lujaa ja saada heti hyvä lähtöruutu. Muuten joutuu itse kisoissa puristamaan turhaan. Tavalliseen rataan verrattuna katuradalla ohittaminen on haastavampaa, Kallio pohtii.
Katurata on kaikin puolin haastavampi, jopa vaarallisempi?
– Esimerkiksi viime vuonna se Sammyn (Ahonen) onnettomuus Tsekeissä. Ennen ja jälkeen kisan käy läpi kaikki mahdolliset ajatukset, mutta itse kisoissa ei ajattele mitään, keskittyy vain ja ainoastaan ajamiseen. Silloin elokuussa Horicessa jätin kuitenkin toisen kisastartin väliin. Ajoin lämppärit, mutta huomasin, että ajatukset olivat niin paljon muualla, että oli viisaampaa jättää sillä erää itse kisa ajamatta, muisteli Juha Kallio.
– Se toi uutta perspektiiviä tähän ajamiseen. Meille on juuri syntymässä esikoinen, niin tottakai asiaa ajattee ihan uudelta kantilta. Kotonakin asiasta keskusteltiin, mutta ei kuitenkaan tule mitään pelkoa tai edes ajatusta lopettamisesta. Kun pääsee itse kisapaikalle ja tutustumaan rataan fillarilla, niin ajattelee, että tuossakin on talo aika lähellä - tähän mennään rauhallisesti x-vauhdilla/vaihteella - niin itse kisoissa huomaakin ajaneensa huomattavasti kovemmin, Kostamo toteaa.
Nyt alkaa 17. kisakausi. Kun on ajanut vuosittain 20 kisastarttia, niin siinä turtui tavan ratamoottoripyörä-hommaan, loputonta hiomista. Normiradalla ei tule samanlaista adrenaliiniryöppyä, mitä saa katuradalla ajettaessa. Startissa, kun valot sammuu, niin itse kisasta ei muista mitään, vasta kuin ruutulippu heilahtaa, palaa normaaliin arkeen. Se on siistiä ja helpotus, että kaikki menee kuin automaatiossa. Ja IRRC-kuljettajia arvostetaan Euroopassa aivan toisella tavalla, kuin rr-kuskeja kotimaassa. Kuljettaja on siellä kuin entisaikainen gladiaattori, yleisön viihdyttäjä, joka tarjoaa jännitystä ja viihdykettä yleisölle. Yleisö myös näyttää arvostuksensa, innostuu Erno Kostamo.
– Myös kuskien kesken on paljon leppoisampaa, kuin ratapuolella. Kisoissa ajetaan tosissaan toisia vastaan, mutta varikolla fiilistellään, on illan istujaisia ja ollaan muutenkin tekemisissä toistemme kanssa, myös kisojen ja kisakauden ulkopuolella, Juha Kallio päättää.