Nelli Elo, millaisella pyörällä nyt ajat?
– KTM 200 EXC.
Miten päädyit moottoripyöräilyn pariin?
– Olen nuoresta lähtien ajellut erilaisilla pärisevillä vempeleillä lähinnä tossumopolla, kevytmoottoripyörällä sekä isoilla katupyörillä. Olen melkein koko aikuisikäni omistanut katupyörän, mutta tämän harrastuksen myötä kadulla ajetut kilometrit vähenivät niin paljon, että myin katupyörän pois noin vuosi sitten.
Milloin aloit ajamaan enduroa?
– Enduroon (ja ylipäätään offroad-lajeihin) tutustuin loppuvuonna 2012 avopuolison aloitettua harrastamaan lajia kesällä. Itse aloin harjoitella ajamista kaudella 2013.
Treenaatko muita moottoriurheilulajeja?
– Treenaan ja kilpailen myös crosscountryssä sekä motocrossissa. Motocrossissa olen ollut mukana vain parissa, oman tai naapurikaupungin kerhon toimesta järjestetyssä kisassa.
Kerro urastasi enduron/moottoriurheilun parissa.
– Ensimmäisen crosscountrykisan ajoin tosiaan heti kaudella 2013 ja siitä se into lähti kasvuun. Otin haasteet innolla vastaan ja oli todella kova halu kehittyä kuskina. 2014 kaudesta eteenpäin olen osallistunut aktiivisesti crosscountry- ja endurokisoihin ympäri Suomea. Yleensä olen ajanut naisten kaikki crosscountryn Suomen Cup-osakilpailut sekä W-Cup kilpailut endurossa.
Olen käynyt ajamassa motocrossia muutaman kisan verran sekä päässyt kokeilemaan kilpailuissa superenduroa ja -crossia. Lisäksi olen ollut melko usein mukana leireillä ja erilaisissa koulutuksissa oppilaana sekä omassa kerhossa (Porin Moottorikerho) olen viime kaudella auttanut vetämään motocrossmimmien omaa ryhmää, jossa on ollut noin 10 kuljettajaa.
Ensimmäistä kertaa elämässäni kävin viime kaudella ajamassa enduron EM-osakilpailun Viron Paikusessa. Varsinaista suurta menestystä ei ole vielä tullut ajamistani sarjoista/kisoista, mutta offroadkuljettajana olen vielä aika tuore, vasta 4 vuotta harrastanut ja aktiivisemmin ehkä 2-3 vuotta. Tavoitteita siis on edelleen, vaikka ikää alkaa olemaan vähän enemmän kuin monilla muilla! :)
LK-Racing Polarian yhteisleiriltä Mäntyharjun motocrossradalta.
Minkälaisia haasteita olet urallasi kohdannut?
– Aloin melko vanhana (26v) harrastamaan lajia. Sitä ennen minulla ei ollut yhtään kokemusta niin sanotuista offroad-lajeista. Vaikka moottoripyörät olivatkin entuudestaan tuttuja, niin metsässä ja radoilla ajaminen on ihan eri juttu kuin kadulla huristelu.
Metsässä vaaditaan riittävää rämäpäisyyttä. Ei saa pelätä ja toisaalta täytyy ymmärtää, että jotkut paikat pitää ajaa tarkasti. Myöskään fyysiset ominaisuuteni eivät välttämättä ole kaikkein parhaat, kun pituutta on melko vähän ja kaikki pyörät ovat aika korkeita! Siksi joskus metsässä ajaessani, olenkin huomannut että 10 senttiä lisää pituutta ei olisi ollenkaan haitaksi.
Näillä kuitenkin mennään ja koitetaan taidolla korvata puuttuvat fyysiset ominaisuudet. Mielestäni haasteet ovat kuitenkin olleet maltillisia ja apujoukkoja on aina löytynyt, jos ei itse ole tahtonut pärjätä. "Koutseja" löytyy omasta kaveriporukasta niin paljon, että tekniikkaa ja ajotaitoa saa kehitettyä koko ajan. Myös erilaisia leirejä on ollut hyvin tarjolla ja ammattilaisilta olen saanut paljon vinkkejä muun muassa ajotekniikkaan.
Mikä on tähän mennessä ollut kohokohtasi endurossa/moottoriurheilussa?
– Ehdottomasti se oli tuo viime kaudella läpi ajettu EM-osakilpailu. Toki Suomen puolelta on myös monia kohokohtia, mutta koko aikaa ajatellen tuo EM-osakilpailu on ollut yksi oma "merkkipaalu" ja nyt se on saavutettu.
Mitä olet saanut ollessasi naisten enduron EM-valmennusryhmässä? Mikä on ollut parasta?
– Porukan kanssa ollaan oltu tuttuja jo entuudestaan. Heitä ei voi haukkua eli on saatu kasaan hieno porukka. Tosi yhtenäinen mimmilauma! Se on kyllä varmasti parasta koko valmennusryhmässä. On hienoa olla mukana ryhmässä, jossa toisilta saa vinkkejä jos jonkun tietyn jutun suorittaminen on itselle vaikeaa. Ollaan saatu hirveästi koulutusta erilaisilta valmentajilta, erilaisissa paikoissa. Tukea on tullut monelta taholta ja Mami on hoitanut hienosti meidän puolesta erilaisia järjestelyitä. Ollaan vaan saatu mennä paikalle niin sanotusti valmiiseen pöytään.
Mitä odotat EM-valmennukselta vuonna 2018?
– Tämä kausi menee omalta osaltani oikeastaan aikalailla katsojan/kannustajan roolissa, kun kesällä meille pitäisi tulla ensimmäisen kerran perheenlisäystä. Olen siis lopettanut ajamisen nyt, kun maha alkaa pikkuhiljaa kasvaa. Odotan kuitenkin edelleen hyvää yhteishenkeä porukassa ja jatkuvaa kehitystä valmennuksien myötä. Seurailen sivusta sen minkä pystyn ja kateellisena katson kun likkojen ajovauhti ja -taito kehittyy. Tiedän sitten, kuinka paljon minun täytyy treenata ja ottaa kehitystä kiinni ennen seuraavaa kautta!
Ketä muita tukijoita/taustajoukkoja löytyy EM-valmennusryhmän lisäksi?
– Taustajoukoissa huoltajana/mekaanikkona on tietysti avopuolisoni Pasi, joka myös kilpailee endurossa ja crosscountryssa. Hän on tukemassa pyörän kanssa, jos tulee ongelmia, joita en itse osaa ratkoa. Hän kulkee tietysti mukana kilpailuissa. Lisäksi meillä on oma harrastetiimi "UNH Racing Team" johon kuuluu meidän lisäksi kaksi jäsentä. Sitä kautta saimme muutamia yrityksiä mukaan yhteistyökumppaneiksi. Niiden avustuksella pystymme harrastamaan paremmin.
Mitkä ovat omat vahvuutesi endurossa?
– Sanotaanko että päättäväisyys. En luovuta reiteillä kovin helposti ja pyrin jatkamaan vaikka tulisi minkälaisia vastoinkäymisiä tahansa. Positiivinen asenne on toisena vahvuutenani, eli vaikeistakin paikoista yritetään päästä läpi positiivisella asenteella (sekä vähän avustettuna) ja aina ne on jotakuinkin pystytty kaikki selvittämään.
Mitä ovat tavoitteesi kaudelle 2018?
– Päästä ajamaan loppukaudesta edes yksi kilpailu!
LK-Racing Polarian yhteisleiriltä Savitaipaleen endurokoulutuksesta
Aiheesta aiemmin
Esittelyssä Naisten Enduron EM-valmennusryhmä osa 5: Janette Mielonen #934
Esittelyssä Naisten Enduron EM-valmennusryhmä osa 4. Vilma Jarkkola #13