Esittelyssä Enduron Naisten EM-valmennusryhmä osa 2. Tuire Aho #906 ja #250

Kun päävalmentaja Mami Jäntti kuuli, että Tuire Aho tähtää kilpailemaan Ruotsin elokuiseen EM-kilpailuun, Jäntti kutsui tämän Enduron Naisten EM-valmennusporukkaan. Näin ollen Aho on tuoreimpia tulokkaita naisten EM-valmennusryhmään, joten hän ei ole vielä ehtinyt saada käytännön kokemusta ryhmän treeneistä. Aho tuo mukanaan kokemusta Euroopan kisaradoilta, joita hän on vuosien myötä ehtinyt kiertämään. Tulevalla kaudella Aho nähdään kilpailemassa useammassakin lajissa.

Tuire Aho, millä pyörillä nyt ajat?

– Beta RR 350 4T vm. 2018 (CC, enduro), Husqvarna CR 250 2T vm. 1982 (Classic Motocross)

Miten päädyit moottoripyöräilyn pariin?

– Isäni innostui vanhemmalla iällään, ja kun sain olla hänen kyydissään, niin halusin pian itsekin ajamaan. Ajoin mp-kortin opiskeluaikana ja päädyin lopulta Oy Brandt Ab:lle (mm. Honda-moottoripyörien maahantuoja) töihin. Työpaikka vain lisäsi prätkäkuumetta ja ajoinkin kaikenlaisilla katupyörillä 10 vuotta.

Tuire Ahon tavoitteita ovat: kehittyä kuljettajana, kerätä kokemuksia kisamatkoilla ja nauttia elämästä.

Milloin aloitit enduron ajamisen?

– Olin jo siirtynyt graafisen alan yrittäjäksi ja osan ajastani taitoin moottoripyörälehteä. Sen porukan kanssa meillä oli vuonna 2007 kesällä TyKy-päivä Motojyskyn endurosafarin merkeissä Lopella, jolloin pääsin kokeilemaan ensimmäisen kerran maastossa ajamista. Samana iltana, kostean saunaillan jälkeen, löin vetoa vuoden 2008 Päitsistä ja siitähän se sitten lähti. Ensimmäisinä vuosina Jyri "Jysky" Tengman auttoi todella paljon ja MotoJyskyllä sain myöhemmin kerätä kokemusta ja ajella endurosafareiden ja Six Nights Enduro- tapahtuman apuoppaana.

Treenaatko muita moottoriurheilulajeja (motocross, crosscountry tms.)?

– Olen ajanut classic motocrossia 5 vuotta Suomessa ja Euroopassa. Pariin viimeiseen vuoteen en ole voinut treenata oikeastaan ollenkaan: sairastuin ihosairauteen 2015 ja loukkaannuin 2016 syksyllä. Tuona aikana olen ajanut oikeastaan vain vähän crosscountrya Suomessa ja Ruotsissa.

Kerro urastasi enduron/moottoriurheilun parissa.

– Enduron Lady Cupin 4. 2009
– 5 kertaa Päijänteen ympäri (K- ja C-luokassa), Taistelijan tanko 2012
– Classic Motocrossin EM-sarjan loppupisteissä Twin Shock -50 -luokka: 2014 10.sija, 2015 11.sija (olen ainoa nainen luokassani ja ainoa koko sarjan kiertänyt, soolopyörällä ajava nainen )
– Classic Motocross Suomen Cupin D1-luokan 4. sija (2012) 6.sija (2015), Paras piikkikuski 2012, 6.sija (2015) (ainoa nainen luokassani)
– Gotland Grand National, Damer: 2015 4. sija, 2016 5. sija

Kuinka ja millä perusteilla ansaitaan Päijänteen ympäriajon taistelijan tanko?

– Päitsin taistelijan tangon saa, jos kohtaa reitillä vaikeuksia ja ajaa siitä huolimatta maaliin. Sinä vuonna kun sen sain, oli todella raskas keli (paljon lunta ja huono routa/sula maa) ja reitinpohjat pettivät loppupään kilpailijoiden alta. Monet keskeyttivät, kun reitti oli täynnä upotuspaikkoja. Vaikka taistelijan tangon on monena vuonna saanut naiskilpailija, niin se ei varsinaisesti ole kuitenkaan naisten palkinto, tähdentää Tuire Aho.

Minkälaisia haasteita olet urallasi kohdannut?

– Urasta ei varmaan voi puhua! Minulle tämä on aina ollut vaan vähän totisempi harrastus. Isäni menehtyi 2010 ja muuta perhettäni laji ei ole koskaan kiinnostanut joten ehkä sitä kautta suurimmat haasteet ovat olleet kustannukset? Lisäksi yksin yrittäjänä tietenkin ajankäyttö. Myös toissasyksyinen onnettomuus aiheutti pelkotilan, jonka kanssa olen joutunut tekemään paljon töitä.

Kuva vuodelta 2012 Heinolasta. 125 kuutioisella classiccia.

Mikä on tähän mennessä ollut kohokohtasi endurossa/moottoriurheilussa?

– Mahdotonta sanoa vain yhtä. Kaikki Päitsit tietysti omalla tavallaan. 2016 ajoin Ruotsin Enduroklassiker -sarjan ja tykkäsin siitä kovasti; CC-kisat on siellä isoja massatapahtumia, järjestelyt toimii, radat on vauhdikkaita ja sopivan erilaisia. Ja ehkä Vierumäki Grand Nationalin luokkavoitto (Harraste, naiset) kaikkien vaikeuksien jälkeen keväällä 2017. Lisäksi on pakko mainita vielä ihmisten auttamishalu syksyllä 2017 kun sain lainaksi kisoihin pari todella hyvää pyörää. Se oli upea ele molemmilta pyörien omistajilta.

Mitä odotat EM-valmennukselta vuonna 2018?

– Ensinnäkin olen todella iloinen että sain mahdollisuuden liittyä ryhmään ja toivon, että jollain keinolla lunastan paikkani ryhmästä tälle vuodelle. On hieno nähdä miten nuoria naisia viedään maailmalle ja haastaa itseään siinä sivussa. Odotan hyviä treeniohjelmia, konkreettisia vinkkejä ajosuorituksiin, ajoseuraa, ryhmässä harjoittelun tuomaa tervettä kilpailua, tukea ja onnistumisia. Ja sitä kautta parempaa kuntoa, itseluottamusta ja vauhtia.

Makkaraa Mami Jäntin kanssa leirillä Kuopiossa 2013

Keitä muita tukijoita/taustajoukkoja löytyy EM-valmennusryhmän lisäksi?

– Puoliso ja ystävät lajin parista. Teen vuosittain Kisakalenterin jonka myynnillä rahoitan kilpailemista. Sitä kautta tänä vuonna tukemassa ovat Snellman Motorsport, Satapiikki, Daytona Motorsport, Kiira Motorsport, Viaber, Motojysky, Motosyncro, RacePros, Jokikone, LVI-Paavola, Vartiokylän Pyörä, Maantec, HM-Media, Fenno Optiikka Mäntsälä ja Offroadpro. Kalenterin voi tilata osoitteesta: http://www.hm-media.fi/annodesign/ ja sitä kautta auttaa minua kilpailukuluissa tänä vuonna.

Mitkä ovat omat vahvuutesi endurossa?

– Kokemusta on aika monenlaisista maastoista, useammista maista. Pidän vauhdista, olen aika sitkeä ja en jännitä enää niin paljon. Uudelleen motivoitunut harjoittelija.

Mitä ovat tavoitteesi kaudelle 2018?

– Ajaa EM-endurokilpailu Ruotsissa. Pysyä terveenä. Nostaa kuntotasoa. Kilpailla mahdollisimman paljon kaikissa lajeissa Ruotsissa ja Suomessa, kehittyä kuljettajana, kerätä kokemuksia kisamatkoilla ja nauttia elämästä.