Ulla Kulju: Tuhkimotarinoissa olin pois omalta mukavuusalueeltani

Ulla Kulju on omalla positiivisella asenteellaan tuonut hyvää mainosta ja mainetta ratamoottoripyöräilylle. Useat valtakunnalliset mediat ovat julkaiseet hänen tarinansa, ja esimerkiksi Radio Rockissa Ulla Kulju on saanut kokeneiden Korporaation toimittajien Harri Moision ja Kim Sainion leuat loksahtamaan huikealla tarinallaan ja ennen kaikkea hulppealla huumorintajullaan. Lisäksi YLE on tuonut tarjolle koko kansalle moottoriurheilusta meille tutuksi tulleen Ulla Kuljun. Viime viikon torstaina 28.9 TV1.llä esitetyssä Puoli seitsemän -ohjelmassa sekä tänään maanantaina TV2:ssa kello 21.00 nähtävässä Tuhkimotarinoita-sarjassa kerrataan Ulla Kuljun vaiheita alaraajahalvaantumisesta tähän päivään asti.

Tapasimme ratamoottoripyöräilijä Ulla Kuljun ensimmäisen kerran MP16-messuilla. Viimeiset kaksi vuotta ratamoottoripyöräilyn parissa ovat olleet vauhtia ja monen moisia käänteitä täynnään. Oma Lego-hahmo, vammaisten ratamoottoripyöräilyn maailmanmestaruus naisten sarjassa, siitä seurannut kiitoskirje presidentiltä ja vielä oma vaatemallisto ja kaiken aikaa parantuneet ajat harjoituksissa ja itse kisoissa.

Tämä kaikki ei varmasti jätä ketään kylmäksi. Toisaalta kaatumiset ja niistä seuranneet loukkaantumiset himmensivät kilpailumielessä loppukautta, mutta eivät intoa ja halua päästä radalle takaisin. Joko tahti alkaa tasaantumaan? Tavoitimme Ulla Kuljun puhelimitse sunnuntai-iltana.

– Ollaan juuri peruuttelemassa peräkärryä pihaan. Käytiin hakemassa pyörä hetkeksi kotiin, että pääsemme tekemään promo-hommia. Itse en ole ajamassa, joten hyvin ehdin juttelemaan, selittää Ulla Kulju vastatessaan puhelimeen.

Kuinka voit?

– Voin ihan hyvin, vähän nuhaa, mutta kyllä tämä tästä. Olkapääkin tuntuu nyt hyvältä. Se ei vielä hirveästi kestänyt ajamista, kun viikko puolitoista sitten kävimme Alastarolla kokeilemassa, mutta katsotaan. Kyllä se varmaan tästä pikkuhiljaa. Siitä meni kiertäjän kalvo, mutta se oli vain ruhjeilla, ei tarvinnut puukkoa. Positiivista oli, ettei tapahtunut mitään isompaa. Sinänsä huvittavaa, että silloin kun kaaduin Alastarossa, niin ei tullut yhtään niin pahaa jälkeä vaikka vauhtia oli tuplasti, tai aika paljonkin enemmän. Ja nyt kun reilu kuukausi sitten Motoparkissa ajetuissa kisoissa kytkinvaijeri katkesi heti startissa, eli lähes tulkoon nollavauhdista heittää ympäri, niin käsi on ihan paskana.

Tässä on video Motoparkin lähdöstä, jossa kytkinvaijeri hirtti kiinni.

Pelottiko radalle meneminen?

– Nyt kun kävimme Alastarossa ajamassa, niin huomasin ettei itselle jäänyt ainakaan mitään semmosta kauhua tai mitään muutakaan. Meni ihan hyvin. Tottakai otti varovasti alkuun, mutta muuten ei hetkauttanut sen kummemmin. Sen puoleen ei päässyt ainakaan pään sisälle sen kummemmin vaikuttamaan.

Puoli seitsämän ohjelmassa kerroit, että ensi kaudella ajat ulkomailla.

– Ensi kausi tarkentuu lähiaikoina. Sen tarkemmin en osaa vielä kertoa. Sen voi sanoa, että ensi kaudella ajetaan vain ulkomailla. Meidän vammaisten MM-kilpailu muuttuu kolmen kilpailun MM-sarjaksi. Huhuja on ollut, että kilpailut ovat Le Mans, Mugello ja Valencia. Kaikki osakilpailut ajetaan MotoGP:n yhteydessä. Siihen tähdätään, että niissä kaikissa ajetaan.

Suomen ajot on sitten, mitä on. Riippuu tietenkin siitäkin, että miten pyörä on maailmalla. Pyörän raahaaminen edestakaisin ei ole mitään halpaa hommaa. Jätetäänkö pyörä jonnekin Eurooppaan, vai miten tehdään? Sitäkään en vielä tiedä. Ja kun on kolme kilpailua, niin se tarkoittaa sitä, että on kolme testireissua ennen kisoja. Silloin täytyy tietenkin miettiä, että onko edes järkevää tuoda pyörää välillä Suomeen. Testit ja kisat ovat eri viikonloppuina. Esimerkiksi tänä vuonna, kun Le Mansin kisa oli toukokuussa, niin maaliskuussa käytiin ajamassa testejä.

Miksi et rakentaisi itsellesi toista pyörää, jolla voisi ajaa Suomessa, kun "virallinen" kisapyörä on maailmalla?

– Sanotaan näin, että se on edessä kyllä, mutta vasta suunnittelupöydällä. Ensi vuodelle on tulossa aika huimia kuvioita, mutta kunhan ensin kaikki varmistuu, niin sitten voi kertoa enemmän, Kulju naureskelee.

Ulla Kulju inspiroi esimerkillään muitakin vammautuneita etsimään rajojaan.

Tuhkimotarinoita-ohjelmassa sait kutsun tekemään yhteistyötä Kuntoutuskeskus Validia kanssa. Miten tämä etenee?

– Virallinen julkistustilaisuus tälle on ensi viikon perjantaina. Minusta tulee Kuntoutuskeskus Validian keulahahmo. Olen siellä tsemppaamassa ja potkimassa invalideja persuuksille ja kertomassa mitä kaikkea voi tehdä. Itselläni on haaveissa ja ajatuksena, että he ketkä tuntuvat olevan vähän pimeässä paikassa vammautumisen jäljiltä, niin juuri heitä voisin raahaa jonnekin "ylläripylläri" ja järjestää jotakin kivaa. Sellaista, että voisivat vähän päästä pois siitä tilanteesta, missä ovat juuri sillä hetkellä. Katsotaan mitä kaikkea sitten keksitään.

Tuhkimotarina-ohjelmassa stailataan ihmisiä, eli olitkin yllättäen aika kaukana moottoripyöräradoilta ja kaikesta muustakin "hyvä jätkä" ympäristöstä. Miltä se tuntui?

– Se oli kyllä erikoista. Muutaman kerran kun tulin niissä hepeneissä ja Lasse (Törnqvist) purskahti nauruun, teki mieli näyttää Lasselle vain keskisormea. Että näissä pitää näyttäytyä ihmisille. Se oli kieltämättä vähän sellainen, että.... Olihan se ihan kivaa, mutta toisaalta taas olin niin poissa omalta mukavuusalueeltani. Sitten kun siellä ei saanut valokuvata. Lassen naamasta näki, että sillä olisi tehnyt mieli ottaa muutamat kuvat ja nauraa mulle sitten lopun ikää.

Muutamia legendaarisia kommentteja sieltä kuitenkin tuli. Esimerkiksi kun päälläni oli raitamekko ja raitasukat, niin Lassen kommentti oli, että nyt on mamma kyllä seeprana. Kyllähän se oli mukavaa, mutta raskaita pitkiä päiviähän se merkitsi uusintaottoineen kaikkineen. Olen hirveän tyytyväinen, että sitä ei oltu tehty mitenkään ylidramaattiseksi eikä säälitteleväksi. Lopputulos on mielestä tosi kivasti sillä tavalla inspiroiva ja enemmän kannustavaa meininkinä. Siinäkin mielessä se oli hyvä homma.

KuljuRacing-paidoistakin löytyy asennetta.

Kuinka nyt tästä eteenpäin?

– Näyttää kaikin puolin hyvältä. Uutta parisuhdetta, uutta rakkautta. On ollut ihan ihanaa, oikeasti. Harvinaista, kun tämä henkilö on silleen mukana kaikessa. Tykkää olla tuolla varikolla ja ei haittaa, vaikka on julkisuudessa. Niin se on aika erilaista, kun on oikeasti tukea kotijoukoilta.

Tässä on vähän tämmöistä väliaikaa, että pääsee taas aloittamaan uutta kautta oikein kunnolla. Nyt on aika hyvin näitä eri juhlia missä pääsee juhlimaan, ainakin juhlapuvuille tulee käyttöä. Kaikki nämä kauden päättäjäisbileet ollaan käymässä läpi ja tottakai lisäksi promoa kaikille yhteistyökumppaneille talven aikana. Ensi viikonloppuna olen Jyväskylässä Korjaamo Ykkösillä heidän avajaisissaan mukana pyörän kanssa. Sen takia sitä tässä haettiinkin, että sitä ehtii laittaa vähän. Pyörä on ihan "kuosissa", mutta ruma se on kuin mikäkin kun on kaaduttu vähän joka suunnalta. Sille joutuu tekemään jotakin, että saa sen vähän nätimmäksi niin sanotusti. Toki se on vain "reisinkiä". Ensi vuonna MP18-messut ja olen mukana sekä Kuopion MP-näyttelyssä että lupautunut myös Jyväskylän messuille.

– Tämä tuntuu joka vuosi kasvavan vähän jotenkin kummasti. Mutta mukavia juttuja kaikki, Ulla Kulju lopettaa.