– Kymmenen vuoden ajan on tullut käytyä täällä tapahtumassa. Ensimmäistä kertaa toki tällä pyörällä. Hankin vuosimallin 1980 Honda CX500:n kaksi vuotta sitten Porvoosta. Lähtiessäni hakemaan tätä pyörää, niin soitin ja kysyin silloiselta omistajalta, että mahtaakohan pyörä kestää, jos ajan sen Porvoosta Koskenkorvalle. "Palasimme juuri Jäämeren-reissulta kaksi päällä, että ihan ajokuntoisesta pelistä on kysymys", kuului vastaus, joten ajamallahan se tuotiin, Arto Mäki-Ruuti kertoo.
– Toinen pyöräni on Buell, mutta tämä on melkein parempi ajaa. Tosin aina 50 kilometrin välein on pakko pysähtyä, kun alkaa tuntua siltä, että jotain tulee läpi, Mäki-Ruuti naureskelee osoittaen pyöränsä penkkiä.
– Tämä oli täysin alkuperäiskunnossa, kun ostin sen. Siinä oli laukut ja kaikki. Moottorille en ole tehnyt mitään, olen vain huoltanut sen, mutta moni muu asia on muuttunut.
Honda CX500:n moottori on melko massiivinen, ja sen olemus ikään kuin piilottuu alkuperäispyörässä. Mutta kun pyörän peräosasta, missä alunperin on tila akulle, ja muulle vastaavalle, on otettu kaikki pois, moottori pääsee oikeuksiinsa ja dominoi pyörän ulkonäköä.
Värivalinnoista voi olla aina montaa mieltä, mutta meidän silmäämme murrettu sininen sopi hyvin.
– Meille syntyi lapsi tuossa välillä, joten sain pyörän valmiiksi vasta tänä kesänä. CX500:seni on matalan budjetin toteutus. Maailmalla tästä mallista on tehty paljonkin café racereita, mutta Suomessa näitä ei montaa näe. Omasta mielestäni kokonaisuus on ihan onnistunut. Mietin värimaailmaa pitkään, ja ihastuin tuohon petrolinsiniseen.
Ajattelin, että teen pyörän myyntiin, mutta en sitten raaskinutkaan myydä, ja varmaan teen siihen kaikkea pientä vielä ensi talven mittaan. Esimerkiksi pidemmän istuimen, johon mahtuu toinenkin henkilö. Tämä pyörä on tehty ajettavaksi, ei näyttelyitä varten, hymyilee Arto Mäki-Ruuti.