Endurokuljettaja Sanna Kärkkäisen kova paikka - MM-kisa väliin terveyden vuoksi | Motoristit

Pienestä pitäen moottoripyöräilyä harrastaneelle Sanna Kärkkäiselle enduro on intohimo, jonka eteen hän on antanut kaikkensa. Viime vuoden enduron MM-sarjassa debyyttikaudellaan neljänneksi ajanut Kärkkäinen tiedotti Facebook-sivuillaan, että joutuu jättämään tämän vuoden toisen MM-sarjan Unkarin osakilpailun väliin terveydellisistä syistä. Kaikki jotka lajia vähänkään seuraavat tietävät, että tämän tason ratkaisuja ei tehdä ihan pienin perustein. Tavoitimme Sanna Kärkkäisen puhelimitse maanantaina.

– Raskain päätös hetkeen. Ensi viikolla olisi Unkarissa enduron naisten MM-sarjan toinen osakilpailu, mutta joudun sen jättämään väliin. Edellisissä päivityksissä olen viitannut ongelmiin kehoni kanssa. Palautumiseni ei ole toiminut kuten pitäisi, ja jo rappusia kävellessä puudun totaalisesti. Nyt olen ollut viikon sairaslomalla ja kunto on menossa parempaan suuntaan, kun olen vain nukkunut. Ensi viikolla menen sydämen rasitustesteihin ja siitä eteenpäin katsotaan mitä tapahtuu.

Päätös ei ollut helppo, mutta juteltuani lääkärin, valmentajani ja muutaman tutun kanssa totesin, että on järkevämpää mennä nyt terveys edellä; sitä ei noin vain varaosina osteta. Kilpailut ja treenit jatkuvat sen mukaan kuin keho ja terveys antavat myöden. Nyt menen pikkuhiljaa eteenpäin, nautin kesästä hetken hieman eri tavalla ja kohta olen taas tositoimissa. Minää kiitän kaikkia, jotka ovat olleet tukena ja samalla pahoittelen, etten tänä vuonna pysty täyttämään kaikkia asettamiani tavoitteita ja mahdollisia muiden odotuksia.

Joka tapauksessa, katse on eteenpäin. Intoni päästä pyörän päälle on valtava. Motivaatio ei ole kadonnut, se vain kasvaa. Nähdään taas poluilla, Sanna Kärkkäinen tiedotti Facebook-sivuillaan.

Palautuminen hidastui

– Näitä oireita alkoi tulla joskus toukokuun alkupuolella Espanjan reissun jälkeen. Palautuminen kisan jälkeen vei normaalia enemmän aikaa ja jalkoja särki yöllä. Äitienpäivänä olin käymässä äitini luona ja kävimme Vieremällä treenaamassa, jolloin ihmettelin jalkojeni puutumista. Ajattelin, että se johtui vain siitä, etten ollut ajanut pehmeällä alustalla aikaisemmin tällä kaudella. Kun oireet jatkuivat muissakin treeneissä, niin aloin pohtia, että onko tämä nyt ihan normaalia? Käyn päivät töissä ja käytännössä kaikki vapaa-aika menee ajo- ja oheisharjoituksissa sekä pyörän huoltamisessa, joten laitoin kaiken väsymyksen piikkiin.

Vierumäellä ajetun kisan jälkeen olin ihan kuollut. Varmaan koskaan aikaisemmin ei ole ottanut noin koville. Puoli tuntia ähkin vain, en saanut otettua edes ajokamppeitani pois päältä. Olin puolitoista viikkoa ajamatta. Sitten lähdin Räyskälään kisoihin ja siitä palautuminen kesti viikon. Oli huono, tosi kummallinen olo ja lisäksi hallitsematonta lihastärinää.

Lääkärillä

Viime viikon perjantaina menin lääkärille. Juttelin hänen kanssaan ja lääkäri oli vahvasti sitä mieltä, että minun ei kannattaisi lähteä Unkarissa ajettavaan toiseen MM-osakilpailuun. Lauantaina kävin vielä kokeilemassa ajamista, mutta juteltuani vielä valmentajani kanssa päätimme ettei Unkariin lähdetä. Ei kannata riskeerata omaa terveyttään. Pulssit heittelevät tosi paljon ja jo rappusia noustessa uuvun totaalisesti. Nyt otetaan rauhallisesti. Jotain liikuntaa harjoitan voimieni mukaan, ihan jo oman mielenterveyteni vuoksi. Keskiviikkona tehdään sydämen rasitustesti. Toivottavasti se antaa osviittaa, mitä tämä voisi olla.

Tämä ei ollut helppo ratkaisu. Jos vaikka luu olisi murtunut, niin silloin tietäsi, että tässä mennään ja parantuminen kestää tietyn ajan, mutta nyt kaikki on niin epämääräistä. Halu ja into radalle on kova. Olen tehnyt koko talven ihan älyttömän määrän töitä ja treenannut kaikki vapaa-aikani. Espanjan MM-osakilpailun jälkeen ajaminenkin on mennyt eteenpäin. Kaikki vapaa-aikani olen käyttänyt treenaamiseen ja ajamiseen. Nyt kaikki muuttuu. Mistä tämä kaikki johtuu, en tiedä. Henkisesti tämä on ollut rankkaa, mutta pakko vain tämä tilanne on hyväksyä, kun mitään ihmeparantumista ei tule.

Ajokausia on vielä edessä. On pakko yrittää elää normaalia elämää.

Virossa, muttei kisaamassa

Nyt olemme Virossa niin sanotulla pakkoreissulla. Tämä matka oli jo maksettu, eikä sitä voinut enää peruuttaa, joten hyppäsimme autoon ja lähdimme tänne Viroon lomalle. Tämä on NIIN outoa, kun pyörä ei ole mukana eikä ole kiire mihinkään. Todella outo tilanne, mutta en voi tälle tilanteelle mitään. Koetan olla stressaamatta ja nauttia tästä. Ihan mukavaahan tämä tämmöinen lomailukin on!

On epäilty ylikuntoa. Mitä ikinä tämä onkaan, niin asian selvittämiseksi on tehtävä vielä lisää testejä ja siitä nähdään pitääkö lähteä jatkotutkimuksiin. Viime vuonna jouduin jättämään Cross Countryn viimeisen osakilpailun ajamatta munuaistulehduksen takia. Se mahdollisuus suljettiin tällä kertaa heti alkuun pois. Tämä on epätietoista aikaa, mutta parempaan suuntaan mennään. Menen eteenpäin semmoista hissuttelukävelyä. Yöllä särkee jalkoja. Treenit meni kaikki jaloille, ne puutuu ihan hapoille.

Hyvää menestystä Sannalle myös ensi vuodelle.

Haaveissa crossileiri junnutytöille

Positiivinen kokemus oli, kun sain olla TrailHunterzin naisten leirillä "koutsin" hommissa. Riippuen siitä, kuinka pitkään tämä nykyinen tilanteeni kestää, niin olen haaveillut omaa valmennusleiriä nuorille crossari-tytöille. Nykyään on olemassa käsittääkseni sekä endurossa että crossissa EM-valmennusryhmä ja erillisiä crossileirejä naisille. Olisi hienoa saada junnutytöille oma leiri. Se kannustaisi heitä eteenpäin, sillä sieltähän ne tulevaisuuden kuskit nousevat. Aikaisemmin ei sellaiselle ole jäänyt aikaa, oman kisaamisen ja treenaamisen ohessa, mutta jos tässä ei itse pääse hetkeen täysipainoisesti harjoittelemaan, niin tämmöistä olen pohtinut. Tästä on ollut puhetta muutaman ihmisen kanssa, mutta se on vasta oman ajatuksen tasolla, tulevaisuuden haave niin sanotusti, Sanna Kärkkäinen pohti maanantaina.

Keskiviikkona olimme vielä lyhyesti yhteydessä. Miten sydämen rasitustesti meni? Osasivatko lääkärit sanoa vielä mitään?

– Ilmeisesti testi meni ihan ok, eli ei löydöksiä sydämessä! Vahva epäilys edelleenkin, että on vain ylikuntoa, mutta ensi viikolla taas lääkäriin, Sanna Kärkkäinen vastasi.

– Haluan tässä samalla kiittää kaikkia. Olen saanut tosi paljon positiivista palautetta, tukea ja tsemppiä. Kiitos kaikille, että ovat tukena ja takana. Se auttaa henkisestikin jaksamaan tästä eteenpäin. Täältä vielä tullaan, se on varma se, kiittää Sanna Kärkkäinen vielä lopuksi.

Motouutiset.fi toivottaa Sannalle pikaista toipumista.