Törmäsimme Rutakko-rallissa mieheen, joka vaikutti Moto Guzzi -moottoripyöräaatteen ruumiillistumalta. Emmekä tainneet asiaa aivan väärin tulkitakaan. Mies osoittautui mm. Moto Guzzi -klubin kantavaksi voimaksi, eikä meriittejä pienennä sekään, että hän on toiminut mm. SMOTOn puheenjohtajana.
– Olen touhunnut Guzzien kanssa 80-luvun lopulta lähtien. Onnistuin silloin hankkimaan välikäden kautta itselleni vanhan Poliisi-Guzzin. Epäilin pyörää kovasti, ja pyysin sen koeajettavakseni saman päivän, perjantain, iltaan asti. Mutta kaveri sanoi, että tuo sunnuntaina vasta. Niin siinä sitten kävi, että ajoin pikaisesti Nordkappiin ja takaisin, mikä on matkana yli 3000 kilometriä, ja totesin pyörän palauttaessani, että ostan sen, Matti Tahlo nauraa.
– Päädyin tähän tulokseen, kun istuin auringonlaskua ihailemassa Ainastunturin päällä, ja katsoin pyörää ja maisemaa. Pyörä oli rupinen ja siitä puuttui osia. Lisäksi sillä oli ajettu siihen mennessä jo yli 100 000 kilometriä. Silti se oli toiminut moitteettomasti ja sillä oli ollut hyvä tehdä matkaa. Myin pyörän lopulta, kun sillä oli ajettu yli 260 000 kilometriä.
Nyt ajan uudella Moto Guzzi Kalifornialla, ja se on jo viides Guzzi, mikä minulla on menossa. Jokaisella olen ajanut yli 100 000 kilometriä.
Oli minulla aikanaan ennen Guzzia myös Hondia, ja myöhemmin myös yksi Ducati, 906:nen. Se oli Cagivan, Ducatin silloisen omistajan näkemys matkapyörästä. Ahdas, mutta sillä oli mukava ajaa mutkateitä. Se oli toteutettu Ducatin perustekniikalla, ja siinä oli Weberin kaksikurkkuinen kaasutin, jota oli kuulemma vaikea saada säädettyä. Timo Viitasaari neuvoi, miten säätää se, ja onnistuinkin siinä.
Kalifornia oli ensimmäinen Guzzin erikoismalli USA:n markkinoille. Se kehitettiin 850-kuutioisesta GT-mallista. Tuo minun Kaliforniani on Miguel Galluzzan käsialaa. Hänelle annettiin vapaat kädet, ja niinpä pyörässä pantiin käytännössä kaikki uusiksi. Siinä ei juurikaan ole samoja osia edelliseen malliin verrattuna paitsi moottorin lohko.
– Olen tällainen aktiivinen Rutakko-rallin kävijä. Asun Tampereella, mikä tietysti on vähän turhan lähellä Rutakkoa ajatellen, niin että välillä olen käynyt täällä vain päivämutkin, mutta nyt otin teltan mukaan ja olen täällä todennäköisesti molemmat yöt.
– Olen vanhan liiton mies, ja tykkään rakennella itse eri juttuja tähän pyörääni. Tähän Kaliforniaan olen esimerkiksi tehnyt nämä (läpinäkyvästä muovista) ilmanohjaimet ja modifioinut valosysteemejä. Tässä ylempänä on Bilteman lyhdyt kaukovaloina ja alempana samat lyhdyt muuten, mutta Motonetistä ostettujen sumuvalojen valaisinosalla, Tahko kertoo ja osoittaa Moto Guzzin etupäätä.
Alempana on vielä ilmansuojaimet, jotka hän on rakentanut kuljettajan jalkojen suojaksi.
– On minulla ollut näitä 6-sylinterisiä Benellejäkin, mutta myin ne pois, jotta sain rahoitettua tämän pyörän hankkimisen, kun jäin eläkkeelle.
Kalifornian takarenkaaksi Tahlo on vaihtanut 190 mm leveän auton takarenkaan. Saan myös pitkän selostuksen siitä, miten se on itse asiassa parantanut pyörän ajo-ominaisuuksia, sillä auton rengas reagoi ja sopeutuu kallistamiseen eri tavalla kuin moottoripyörän rengas. Kun ensi ajattelemalla kallistaminen nousee autonrenkaan reunalle (olalle), jolloin pitopinta pienenisi merkittävästi, rengas ikäänkuin mukautuu tilanteeseen ja pintaa on maata vasten vähintään yhtä paljon kuin perinteisessä moottoripyörän renkaassa, Tahlo vakuuttaa.
Tutkimme asiaa, ja totta, vaikka Tahlo kallistelee Guzzillaan aivan normaalisti mutkiin, renkaitten reunoissa ei ole kulumajälkiä.
– Niin, ja jos ajattelet, että normaali moottoripyörän takarengas tällaiseen pyörään maksaa 200 euroa tai yli, niin hyvän autonrenkaan saa kuudella kympillä, Tahlo myhäilee.
Motomatin mielenkiintoista blogia voit lukea täältä.