Sattui nimittäin niin, että kaupan olleet kolme pyörää kuuluivat Saarijärven moottoripyöräurheilijoiden, SaarMPU:n puheenjohtajalle Timo Tarvaiselle. Hänen perheessään on kaikkiaan seitsemän jäsentä, jotka kaikki moottoripyöräilevät. Pyöriä on puolestaan kuusi kappaletta, joista kolme odotti kotona. 

Tarvainen on itse aikanaan nuorempana ajanut RR:ää, mutta nykyään hän on keskittynyt jäärata-ajoon.

– Ensisijaisesti olemme kerhona täällä esillä, mutta kun tilaisuus kerran tuli, toin myös nämä kolme pyörää myyntiin, Tarvainen kertoo.

Mies vierailee silloin tällöin Autovahinkokeskuksen varikolla, josta sitten helposti tarttuu pyörä mukaan. 

– Tällä hetkellä minua odottaa makea projekti kotona: tuhatkuutioinen Yamaha FZ-1N, joka sekin on AVK:sta peräisin. Se ei tule vielä aivan valmiiksi tälle ajokaudelle, mutta ajokuntoon kylläkin.

– Moottoripyörien osalta on väistämättä tarpeita, kun perheeseen kuuluu kaikkiaan kaksi aikuista ja viisi aikuista lasta, ja kaikki ajavat moottoripyörällä.

Kaupan olleet pyörät olivat Yamaha MT-03, Kawasaki ER-6F ja Yamaha YZF. Kaikki nekin ovat peräisin AVK:lta. Tarvainen on kunnostanut ne omaan käyttöön, joten pyörät ovat hyvässä kunnossa.

– Minulla on sellainen ajatus, että pyörien osalta ikä ei niinkään ratkaise, vaan ajetut kilometrit. Nämä ovat kaikki vähän ajettuja, ja olleet perheen käytössä. Esimerkiksi Kawalla on ajettu vain 13 700 kilometriä, Tarvainen toteaa.

Mies on autonasentaja peruskoulutukseltaan ja lukenut vielä koneinsinööriksi, joten ammattitaitoa pyörien laittamiseen riittää. 

– En hanki pyöriä jobatakseni niitä, vaan hankin niitä perheelle sitä mukaa kun pyörien kokotarve kasvaa. Esimerkiksi tuo MT-03 on nuorimmaisen pyörä, josta hän on kasvanut yli, ja kaipaa vähän isompaa menopeliä alleen.

Saarijärven Moottoripyöräurheilijat SaarMPU

Kun pyöräkuulumiset on vaihdettu, siirryttiin keskustelemaan SaarMPU:sta. Tarvainen on toiminut kerhon puheenjohtajana vuodesta 2015 lähtien ja hänen avovaimonsa on kerhon sihteeri.

– Pääasiassa kerhomme jäsenistö harrastaa jäärata-ajoa. Lähdimme aikanaan pienestä liikeelle. Meitä on nyt noin 40 ja määrä on kasvussa. Pääsimme tänä talvena mitaleiden makuunkin. Saimme kahdessa luokassa hopeaa, tuojina Vertti Hakala ja Jani Kinnunen.

– Meillä on reilu kymmenen kilpakuljettajaa. Itselläni ura on jo ohi, ajan nykyään enää veteraaniluokassa. Jäsenistössämme on myös enduro- ja motocross-harrastajia.

– Järjestämme yleensä joka talvi SM-jääratakisat, mutta tänä vuonna teimme poikkeuksen, sillä kerhon ympäristöluvan hakeminen harjoitusradallemme vei resurssit. Teimme tälle vuodelle periaatepäätöksen, että käytämme kaikki paukut kerhomme kehittämiseen. Se on perustettu jo 80-luvun puolivälissä, ja nyt on ensi kerta, kun meillä on oma harjoitusrata käytettävissämme. Se on pienelle kerholle iso asia, Tarvainen painottaa.

– Ai että miten itse muuten ajan moottoripyörällä? Yleensä olen kesäisin heittänyt laukut kiinni pyörään ja tehnyt 1-3 viikon reissun jonnekin päin Eurooppaa, mutta tänä kesänä taidan tyytyä neljän päivän kierrokseen ympäri Norjan, mies myhäilee.

Ruiskusyöttöinen 2-tahtijääratapyörä

SaarMPU:n osastolla oli yhden miehen ja yhden pyörän ympärillä tavallista enemmän kihinää. Mies osoittautui Tommi Turuseksi ja pyörä Hondan 500-kuutioiseksi 2-tahtikrossariksi, josta on tehty jääratapyörä. Vaikkei ihan tavallinen sellainen, sen polttoainetta syöttää nimittäin ruisku tavallisen kaasuttimen sijasta.

Turunen on ajanut jäärataa jo 2000-luvun taitteesta lähtien. Ensimmäiset kisansa hän ajoi vuonna 2005, ja aina kaksitahtisella. Ensin 250-kuutioisella, sittemmin 400-kuutioisella. Nyt työn alla on 500-kuutioinen 2-tahti-Honda, johon mies on rakentanut itse ruiskun. Homma ei ole ollut aivan yksinkertaista.

– 500-kuutioisessa kaksitahtisessa on valtava määrä tehoa, mutta tyypillistähän kaksitahtiselle on se, että kärjistäen sanottuna kaasussa on vain kaksi asentoa, auki ja kiinni. Teho tulee äkkinäisesti, ja alakierroksilla sitä saisi olla paremman käytettävyyden nimissä paljon enemmän, Turunen kertoo.

Mies on rakentanut pyörää jo useamman vuoden ajan, eikä ihme, sillä suurin osa osista on hänen itsensä koneistamia. Tietoa on haettu netistä ja muilta rakentajilta.

– Tässä on ollut valtava työmäärä. Valtaosa osista on tekemiäni, osan CNC-koneistusta tai laserleikkausta vaativista osista olen teettänyt ulkopuolisella. Ruiskun läppärunko on otettu nelitahtisesta moottorista, mutta se on vasta alkupiste. "Imuventtiili" toimii samalla tavoin kuin silmän iris tai kameran objetiivin himmennin: aukko pienenee ja suurenee samalla tavalla keskeltä käsin. Se toimii imupuolen syötössä, pakopuoli taas on perinteinen.

– Pyörällä on ajettu jo tänä talvena testiajoja, ja tulos vaikuttaa lupaavalta. Seuraavaksi viemme pyörän dynamometriin, jossa sen sytytys ja muut säädöt pannaan kohdalleen. Tavoitteena on saada kaasun vastaavuus paremmaksi ja moottorin tehontuotto laaja-alaisemmaksi.

– Moottorin teho on alun perin 64 hevosvoimaa. Nyt tavoitteena on saada ulos 65 hevosvoimaa, ja maksimivääntö paljon aiempaa alemmalle kierroslukualueelle. Haemme huippuväännön ja maksimitehon välille laajempaa kierroslukualuetta.

– Ensi talvena tavoitteena on päästä Open A -luokassa 10 parhaan joukkoon. Katsotaan, miten käy, Turunen hymyilee.