Topi Rautjoki on pitkän linjan motoristi, mutta myös arvostettu maalari, johon motoristien lisäksi luottavat autourheilun ammattilaiset. Lähdimme Topi Rautjoen opastamana katsomaan muitakin näyttelyssä olevia hänen maalaamiaan pyöriä.
– Olen harrastanut moottoripyöräilyä ja niiden rakentamista yli 30 vuotta, jos mopot lasketaan mukaan. Ajan ympäri vuoden ja viime vuonna ajokilometrejä tuli 55 000. Ne sisälsivät kaksi pidempää reissua Eurooppaan, aloittaa Rautjoki kävellessämme läpi näyttelyhallin.
– Asiakkaalla on yleensä kova kiire saada maalattavana oleva auto tai moottoripyörä valmiiksi. Juuri maalasimme Tommi Mäkiselle auton osia, ne piti saada pikavauhtia matkaan. On aivan sama tekeekö kaveri naapurissa työn 100 euroa halvemmalla, jos aikataulut venyvät, MO-Automaalaamossa työskentelevä Topi Rautjoki valottaa.
Tulemme Jyväskylän Streetfightersien osastolle.
– Täällä on kolme maalaamaani pyörää, Topi Rautjoki näyttää.
– Tiistaina oli kaksi pyörää valmiina ja kuitenkin saimme kahdeksan pyörää tänne näyttelyyn. Kevät tulee aina vähän yllättäen, Streetfighters JKL SFC:n puheenjohtaja Hessu Noronen kertoo.
– Hessu tiesi, että pyörästä tulee ruskea, Rautjoki aloittaa.
– Tuo ruskea väri muuttuu todella paljon eri valossa. Jossakin kohden se näyttää ihan mustalta, Noronen kehuu Rautjoen värisävyn valintaa.
– Pyörien pitää olla uniikkeja, erottua massasta. En halua tehdä kahta samanlaista pyörää. Olisi myös typerää rakentaa asiakkaalle samanlainen pyörä, kuin jollakin toisella on. Tiimipyörät ovat tietenkin asia erikseen. Ensin tulee visioita. Tämän pyörän omistaja toi ajatuksella, että tehkää joku ylläriväri. Ideat lähtivät autojen värimaailmasta ja tässä tapauksessa runko maalattiin kantti kertaa kantti Nissanin valkoisella, Rautjoki näyttää maalaamaansa streetfighteria.
– Ei me moottoripyörien rakentajatkaan aina olla helppoja. Ensin listasin minkä värinen se EI saa olla. Ihan alunperin siitä piti tulla mustakeltainen, mutta päätettiin ettei oteta riskiä, jos se ei olisikaan hyvä, ja sitä ei pystyttäisi korjaamaan ajoissa. Sitten annoin vapaat kädet, tuoreen ruskea/valkoisen streetfighterin omistaja Patu kertoo.
– Usein vaikeinta on selittää asiakkaalle mikä väri on mahdollista / mahdotonta toteuttaa. Tiettyjä maaleja/sävyjä ei pysty sekoittamaan keskenään. Pitää huomioida maalattavan pinnan materiaali, että maali pysyy vielä ensimmäisen pesun jälkeenkin ja EU:n myötä tiettyjä maaleja ei saa edes Suomeen tuoda. Lopuksi on hinta. Jotkut maalit ovat yksinkertaisesti turhan kalliita käytettäväksi moottoripyörän tai auton maalaamiseen, Topi Rautjoki listaa.
– Nämä pyörät on tehty ajoon, ei pelkästään näyttelyjä varten. Seuraavana talvena ne taas laitetaan uusiin puihin. Kesät ajetaan ja talvella rakennetaan. Siinä välissä voi pyörän merkkikin vaihtua. Nyt tämä, jos totean sen hyväksi, ei vaihdu, mutta samassa pyörässä loppuu ennemmin tai myöhemmin inspiraatio, jolloin se viimeistään vaihdetaan. Tämä on oma tapani elää, Patu selittää.
– Tammikuussa tajutaan, että kohta on kesä ja taas tulee kiire, Hessu Noronen nauraa väliin.
– Ammattitaidon lisäksi tässä työssä on eduksi luova hulluus ja joustavuus aikataulujen suhteen. Tänne ajamani Kotari oli vielä perjantaina auton takapenkillä osina ja nyt täällä. Se oli vähän turhan kiire aikataulu, Topi Rautoja lisää lopuksi.