– Kun palasin maailmanympärimatkaltani 2014, niin kukkaro oli ymmärrettävästi täysin tyhjä. Tein tuon matkan omakustanteisesti. Joitakin pieniä avustuksia sentään sain. Isoimpana Hondan Suomen maahantuoja Oy Brandt Ab sponsoroi tekemällä täyshuollon Ransulle. Pyrin näin minimoimaan riskit ennakkoon. Vaikka olen ajanut ikäni moottoripyörällä pitkiäkin matkoja, niin en osaa tehdä mitään isompaa remonttia tien päällä. Jos pyörään olisi tullut jotain kesken matkan, niin en olisi osannu tehdä mitään muuta kuin huutaa apua, Minna Jokinen nauraa.
– Olin tuolloin Riihimäen moottoripyöräkerho Kahvakopla ry.n puheenjohtaja, joten sain mukaani puheenjohtajan moottoripyörän tärinää kestävän tietokoneen. Touring Finlandian julkaisemaan Moottorituristi-lehteen kirjoittamieni reissujuttujen vastikkeeksi sain kypärän ja ajotakin ja reissutarrat sain lahjana, mutta esimerkiksi reissupaidan kustansinkin jo ihan itse.
– Kahdeksan kuukautta kestäneeltä matkalta palattuani henkilökohtaisessa elämässäni tapahtui isoja muutoksia. Niistä johtuen elämä tuntui raskaalta. Edes moottoripyörällä ajaminen ei tuonut iloa. 2015 ajoin Itämeren ympäri ja tein joitakin pienempiä reissuja muun muassa Venäjälle. Lisää vastuksia tuli, kun tämän vuoden alussa kaaduin polkupyörällä, jolloin oikeasta kädestä meni kolme nivelsidettä poikki. Kun keväällä sitten varovasti aloitin ajamaan moottoripyörällä, niin käsi jäykistyi kahvan ympäri. Osaltaan tästä syystä ja toisaalta myös maailmantilanteesta johtuen jäi suunnittelemani Mustanmeren ympäriajo tekemättä.
– Käden kuntoutumiseen entiselleen menee vähintään vuoden verran. Koska pidempi moottoripyöräreissu jäi tekemättä, niin lähdinkin sen sijaan polkupyöräilemään ympäri Shetlantia. Motoristille tekee hyvää liikkua välillä ilman moottoria. Shetlannin reissun lisäksi olin vetäjänä ja matkanjohtajana kahdella Touring Finlandin järjestämällä moottoripyöräreissulla Venäjän Karjalassa, joista toinen reissu meni aina Ääniselle saakka.
Haaveita ja haasteita riittää
– Haluan vielä valloittaa prätkälläni Etelä-Amerikan ja Australian. Olenkin nyt suunnittelemassa syksyksi 2017 reissua Australiaan, jos vain saan töistäni lomaa. Ajankohta on meidän normaalin lomakautemme ulkopuolella, sillä meidän syksymme ennen joulua on paras aika mennä Australiaan, jolloin on sikäläinen kevät. Lisäksi on vielä saatava äitini asiat kuntoon. Hän sairastaa alzheimeria ja olen hänen edunvalvojansa. Hän tarvitsee luotettavan ja turvallisen hoitopaikan ennen kuin lähden niin pitkälle matkalle. Olen luottavainen siihen, että kaikki menee hyvin.
– Minulla ei ole mitään erityistä, mitä Australiassa haluaisin nähdä. Tai on kaksi asiaa, missä haluan käydä. Ensinnäkin Tasmaniassa ja toiseksi kun tuolla päin ollaan niin pyörähtäisin Uudessa-Seelannissa. Sinne menen ehkä polkupyöräilemään. Se ei vaadi niin paljon aikaa. Uuden-Seelannin eteläkärjessä asustaa viime kesänä Shetlannissa tapaamani Mary. Tämä on matkailun ehdottomasti parhaimpia puolia; saa tuttavuuksia maailmalta.
Parasta matkoilla on uudet tuttavuudet. Kazakstanilaiset skootteritytöt halusivat yhteiskuvaan, kuultuaan mistä Prätkähiiri Minna Jokinen oli tulossa.
– Ajoreittini Australiassa olen suunnitellut lähteväksi pohjoisesta, josta kierrän mantereen idästä länteen. Toivottavasti vain aika riittää, ettei tarvitse ajaa niin nopeasti, kuin maailmanympärimatkallani jouduin kiirehtimään läpi Kanadan. Se oli raskasta.
– Olen todella huono markkinoimaan itseäni. Tällä kertaa toivon saavani jostakin edes vähän taloudellista tukea. Tätä matkaa en välttämättä tee omalla pyörälläni. Oman pyörän lennättäminen sinne asti on todella kallista. Tosin maksoivathan lennot hurjasti jo maailmanympärimatkallakin ja lisänä vielä Australian tarkat säännöt pyörän puhtaudesta, ettei saarelle vahingossakaan pääse mitään eliöitä, mitkä eivät sinne kuulu luonnostaan. Toisaalta pyörän hommaamisessa paikan päältä on omat haasteensa, sillä olen niin pikkuinen, vain 158 cm pitkä.
– Australiassa on hyvät tiet, joten maantiepyörä olisi sinällään ihan ok, mutta jos vähänkään haluaa poiketa maantieltä katsomaan jotakin mielenkiintoista paikkaa, niin siihen pitää olla enduro. Metsäenska painaa vain 100 kiloa, mutta matkaenduro täyteen pakattuna painaa jo 270 kiloa. Kuitenkin pitää ajaa kaupunkien läpi hiljaisella vauhdilla, niin lopulta pyörä voi mennä paikaltaan nurin, niinkuin minulle kävi Mongoliassa. Jalkojen pitää yltää kunnolla maahan. Aion olla alkuvuodesta yhteydessä Brandtiin, jos heidän kauttaan saisin järjestettyä valmiiksi madalletun pyörän Australiasta.
– Ensin tietenkin pitää saada äidin asiat kuntoon. Muutenkin näiden pidempien matkojen järjestämisessä menee aina oma aikansa. Esimerkiksi maailmanympärimatkan suunnitteluun ja asioiden järjestämiseen meni kahdeksan kuukautta, ennen kuin kaikki asiat olivat hoidettu. On eri asia, kun on matkalla ilman aikatauluja, kuten Marko "Hemuli" Hemmilä, joka oli töissä Saksassa Nokialla ja 2012 otti vastaan "kultaisen kädenpuristuksen", myi kaiken pois ja lähti kiertämään moottoripyörällä ympäri maailmaa. Mutta kun aika on rajallinen, niin kaikki pitää suunnitella ja sopia hyvissä ajoin tarkasti ennakkoon.
– Oli muuten hieno hetki, kun tapasin "Hemulin" omalla maailmanympärimatkallani Kanadassa. Juttelimme pari tuntia, jonka jälkeen molemmat lähdimme jatkamaan omaa matkaamme.
Minna Jokisen ja toisen maailmanympärimatkaajan Marko 'Hemuli' Hemmilän tiet kohtasivat lyhyesti Kanadassa.
– Olen miettinyt tuota Hemulin ratkaisua. En tosin tiedä, onko minusta siihen tai haluaisinko tehdä sen moottoripyörän sijasta polkupyöräillen, kuten Jukka Salminen, joka on kaksi kertaa kiertänyt maailman ympäri polkupyörällä.
Muilta osin ei ole vielä tarkkoja suunnitelmia ensi kesää ajatellen. Viime kesänä teimme kaksi reissua Venäjän Karjalaan. Ensimmäisellä kerralla matkassa oli 18 pyörää ja saman verran kuskeja. Olin tuolloin ainoa nainen. Toisella kerralla meitä oli 14 pyörää ja 16 matkaajaa. Tuolloin mukana oli kaikkiaan viisi naismotoristia. Ne olivat hienoja reissuja. Näille reissuille osallistuneet ovat pyytäneet, että pitäisi keksiä jotakin uutta ensi kesäksi. En tiedä. Jos pitäisi siitä vuoden taukoa.
Muuten voin kyllä neuvoa ihmisiä, jotka suunnittelevat matkoja Venäjälle tai maailman ympäri, kuten Mika Allen, joka kysyi neuvoa maailmanympärimatkaansa suunnitellessaan ja hän ajoi 2015 saman reitin kuin minä, ainoastaan toisin päin kuin minä. Toissa kesänä minulle soitti ihan ventovieras ihminen Helsingistä. Hän oli tavannut torilla pari argentiinalaista miestä, jotka olivat kevareilla matkalla Venäjälle. Juttelin heidän kanssaan puoli tuntia ja kerroin mitä se käytännössä tarkoittaa.
Minna Jokinen osallistui Etelä-Koreassa Globe Riders MC:n järjestämään kokoontumisajoon. Olin heille 'wonder woman from Finland'.
Blogi maailmanympärimatkaltasi on mielenkiintoista luettavaa. Miten ihmeessä eksyit/löysit Etelä-Koreassa Mungyeongissa järjestettyyn Globe Riders-kokoontumisajoihin? Millä tavalla sikäläiset kokoontumisajot eroavat kotimaisista kokoontumisajoista?
– Etelä-Korean kokoontumisajoon löysin tieni monen mutkan kautta. Ennen reissua minuun otti yhteyttä suomalainen kolmikko, joka oli viikkoa ennen minua lähdössä Mongoliaan. Sovimme, että tapaisimme jossain matkan varrella ja näin teimmekin Baikal-järven rannalla, Babushkinin kylässä. Tuolla sain heiltä erään etelä-korealaisen motoristin yhteystiedot. Kun pääsin Vladivostokiin, otin häneen yhteyttä. Hänen kauttaan sain yhteyden Globe Riders MC:hen, joka on Etelä-Korean suurin moottoripyöräkerho, noin 10 000 jäsentä. Kyseinen kokoontumisajo oli heidän järjestämänsä.
Ohjelma erosi todellakin suomalaisesta. Alkoholin käyttö oli varsin maltillista. Ralli alkoi "jalkalentiksellä". Lentopalloa, mutta palloa potkittiin jaloilla. Tärkeimmät ohjelmanumerot olivat monen sortin esittelyt ja esitelmät, joita kaikki kuuntelivat hievahtamatta. Jokainen osallistuja esitteli itsensä ja perään vielä syvä kumarrus. Kun kuulivat, että olen ammattilaulaja, niin minun piti laulaa Suomen kansallislaulu.
– Myöhemmin illalla nautittiin pitkän kaavan mukaan yhdessä valmistettu illallinen. Korealaiset syövät aina piiiitkään ja hartaasti ja erittäin terveellisesti – ei viljaa eikä maitotuotteita, no paitsi nuudeleissa. Leiri hiljeni suomalaisen mittapuun mukaan erittäin hyvissä ajoin, jo ennen puolta yötä. Sain ihan käsittämättömän vastaanoton. Olin heille "wonder woman from Finland". Ensimmäinen eurooppalainen nainen, joka on omalla pyörällään ajanut yksin Etelä-Koreaan.
Sinusta, Prätkähiiri Minna Jokisesta on kirjoitettu paljon ja olet useaan otteeseen ollut myös eri televisio-ohjelmissa kertomassa matkoistasi. Lisäksi sinusta on kuvattu dokumentti. Mitä sille dokumentille kuuluu?
– MTV 3.lla työskentelevä Mirkka Joronen haastatteli minua aikoinaan Huomenta Suomi-ohjelmaan. Hän kysyi, olisiko mahdollista että hän tekisi minusta dokumentin opintojensa lopputyönä. Suostuin siihen. Dokumentin nimeksi tuli Kanttorin kyydissä. Ammatiltani olen ortodoksikirkon kanttori ja useat ovat ihmetelleet, kuinka ammattini ja harrastukseni moottoripyöräilyn parissa oikein soveltuvat yhteen. Dokumentti on valmis, mutta ainakaan vielä se ei ole missään julkisessa levityksessä. Aika näyttää, jos se joskus näytetään esimerkiksi MTV 3:lla.
Motouutiset.fi toivottaa Prätkähiiri Minna Jokiselle onnea tulevan Australian-matkan valmisteluihin ja itse matkaan. Jos sinulla tulee mieleen, kuinka voisit edesauttaa Minna Jokista tulevaa matkaa ajatellen, niin ota ihmeessä häneen yhteyttä.
Prätkähiiri Minna Jokisen pitämä blogi maailmanympärimatkaltaan on luettavissa täällä.
Maailmanympärimatkaaja Marko "Hemuli" Hemmilän kuvia omilta reissuiltaan voi käydä katsomassa Facebookissa: Where is Hemuli?
Maailmanympärimatkallaan Minna Jokinen kuvasi ikimuistoisia maisemia matkan varrelta. Tässä kaunista Siperiaa.