Ensimmäiset naispoliisit toimivat Helsingissä jo vuonna 1907. Alkuun kaikki poliisit tulivat töihin ilman mitään koulutusta. Valtakunnallinen poliisikoulutus on alkanut Suomessa vasta 1919. 1920-luvun alussa järjestettiin ensimmäiset naisille tarkoitetut valtakunnalliset kurssit. Vuonna 2016 poliisikouluun hyväksytyistä 297 opiskelijasta 94 oli naisia, eli lähes 30%.
– Naisten osuus Suomen poliiseista on matalampi kuin opiskelijoissa, mutta osuus nousee jatkuvasti, kertoi Poliisiammattikorkeakoulun tiedottaja, Anna Bycling.
Poliisihallituksen henkilöstön kehittämispäällikkö Satu Koivun mukaan naispoliiseista ylin poliisiarvo tällä hetkellä on Ahvenanmaan poliisipäällikkönä toimivalla Maria Hoikkalalla.
– Moottoripyöräpoliisien koulutus alkoi soolopyörien myötä vuonna 1958. Naisia pääsykokeisiin on vuosien aikana hakenut harvakseltaan, kaikkiaan vain 5-10, totesi moottoripyöräpoliisikoulutuksesta vastaava Kimmo Järvinen.
Taru Niemelä valmistui ensimmäisenä naisena Suomessa moottoripyöräpoliisiksi vuonna 2012. Meni neljä vuotta, ennen kuin hän on saamassa seuraajan.
Mp-poliisin ammatti haaveena jo alussa
Vanhempi konstaapeli Minna Kastrén Kokkolan poliisista on toinen nainen Suomessa, joka läpäisi fyysisesti vaativan kokeen moottoripyöräpoliisin koulutukseen. Minna Kastrénin tahdonlujuudesta ja päättäväisyydestä kertoo sekin, että hän läpäisi kokeen, vaikka hänen kätensä leikattiin puolitoista kuukautta ennen koetta. Tapasimme Minna Kastrénin hänen työpaikallaan Kokkolan poliisilaitoksella.
– Valmistuin poliisikoulusta 2003. Tosin olin seitsemän vuotta välillä kotona lasten kanssa, aloittaa neljän lapsen äiti vanhempi konstaapeli Minna Kastrén.
– Näiden vuosien aikana olen toiminut tutkinnassa, kentällä ja nyt viimeiset noin 1,5 vuotta liikennepoliisissa. Jo poliisikouluun pyrkiessäni oli ajatuksissani hakeutua moottoripyöräpoliisikoulutukseen. Moottoripyöräpoliiseja koulutetaan vain tarpeeseen, ja kun täällä Kokkolassa avautui tämmöinen tilaisuus, niin tartuin siihen saman tien. Unelman täyttymys oli täten enää vain itsestäni kiinni, eli pääsykokeesta suoriutumisesta.
Läpi leikatusta kädestä huolimatta
– Moottoripyöräpoliisikoulutuksen pääsykokeessa ja varsinkin itse koulutuksessa tarvitaan hyvää kuntoa. Olen treenannut aina aika paljon muun muassa pelaamalla jalkapalloa, juoksemalla ja harrastamalla cross trainingiä, joten tarvittava peruskunto oli jo olemassa. Haastetta pääsykokeeseen tuli, kun helmikuussa loukkasin käteni ja se jouduttiin leikkaamaan. Heti kun sain tikit pois, jatkoin mäkitreeniä, jalkapalloa ja ihan perus juoksutreeniä, mutta kättäni käytin ensimmäisen kerran vasta itse pääsykokeissa.
Pääsykokeen fyysisessä osuudessa moottoripyörä nostetaan kyljeltään maasta ylös ja asetetaan siitä keskituelle. Sen jälkeen vielä pyörää on työnnettävä vaadittavat 460 metriä täydessä varustuksessa. Aikaa suoritukseen saa mennä maksimissaan kolme minuuttia.
Leikattu käsi joutui koville pyörän nosto- ja työntökokeessa, mutta yritin sulkea pois sen asian mielestäni, ja päätin vain keskittyä itse tehtävään ja suoriutua siitä parhaalla mahdollisella tavalla. Pyörän työntökokeessa yritin hieman säästellä voimiani ensimmäisellä 230 metrillä ja keilan kierrettyäni mietin kypärän sisällä, että nyt täytyy vain laittaa kaikki peliin ja työntää pyörä maaliin. Aikani oli 2 min 50 sek. Lisäksi pääsykokeissa oli teoriakoe ja ajotaitokoe asfaltilla, jossa tarkastellaan perusvalmiuksia pyörän käsittelyyn.
En osaa sanoa, mistä kiinnostus moottoripyöräilyyn on alkujaan kummunnut. Minua on aina kiinnostanut kaikki, mikä kulkee moottorilla. Minulla on ollut oma moottoripyörä jo poliisikoulun aikoina. Pidän katupyöristä, mutta ennen lasteni syntymää ajoin myös jääspeedwaytä. Osallistuin yhteen jääspeedwaykisaankin.
Vuosi sitten myin oman Honda CBR 600F:ni pois, kun en ehtinyt sillä enää oikein ajamaan työn ja lastenhoidon ohella. Elämässä tarvitsee laittaa asioita tärkeysjärjestykseen. Oman aikani olen tässä elämäntilanteessa käyttänyt fyysisen kunnon ylläpitoon.
Kiinnostava ajokoulutus
– Nyt syksyllä moottoripyöräpoliisikoulutuksessa sitten pääsinkin ajamaan heti kunnolla. Koulutus alkoi suoraan kaksipäiväisten pääsykokeiden jälkeen, ja jatkui neljän viikon ajan. Koulutukseen kuului teorian lisäksi päivittäin eri ajoharjoitteita ja -koulutusta erilaisilla moottoripyörillä, erilaisissa olosuhteissa. Ajoin ensimmäistä kertaa elämässäni crossia. Toisaalta ajamaan oppii vain ajamalla. Mielestäni rata-ajo on mieluisinta, mutta ei varmaan ollut sellaista koulutuspäivää, ettei hymy olisi ollut korvissa ajoharjoitteiden jälkeen. Toki välillä ilme oli vakavampikin, kun tuntui, etteivät harjoitteet sujuneet toivotulla tavalla. Sitten täytyi vain kerätä itsensä ja homma jatkui. Pitkät koulutuspäivät vaativat hyvää fyysistä kuntoa, asennetta ja keskittymistä tekemiseen.
Pääsykokeissa oleva 220-230 kiloisen moottoripyörän nosto- ja työntötesti on perusteltu, sillä se on hyvä mittari kunnolle. Jos ei ole tietyn tasoista kuntoa, niin ei jaksaisi itse kurssillakaan, sen verran rankkaa se on fyysisesti. Meitä on nyt 14 kurssilaista. Ainoana naisena minut otettiin todella hyvin vastaan. Kaikki kannustivat ja tsemppasivat jo pääsykoevaiheessa.
Koulutuksen loput kolme viikkoa pidetään keväällä touko-kesäkuun vaihteessa. Talvella on joitakin etätehtäviä. Pelkästään auton ratin takana ei välttämättä tarvitse talvenkaan aikana olla, sillä viime talvena suoritin moottorikelkkakurssin, ja vaikka se onkin vielä vähän vaiheessa, niin minulla on kuitenkin jo lisenssi ajaa moottorikelkkaa virkatehtävien puitteissa.
Olen iloinen, että olen jo toinen moottoripyöräpoliisikoulutukseen päässyt nainen. On mukavaa, että joku on ollut niin sanotusti "uranuurtajana". Tosin olen aina ajatellut, etteivät koulutuksen pääsykokeen vaatimukset ole täysin mahdottomia naisellekaan. Kun valmistautuu fyysisesti hyvin, asenne on kohdallaan ja tekee kaikkensa, niin kyllä se onnistuu.
Keväällä kolmen viikon koulutuksen jälkeen on vielä loppukokeet ja jos saan ne läpi ja pysyn terveenä, niin pääsen suoraan moottoripyöräpoliisin hommiin. Meillä on Kokkolassa täällä hetkellä neljä moottoripyöräpoliisia ja kaksi pyörää, joten jokaisella työvuorolla pääsee ajamaan. Kalustoa ollaan juuri uusimassa. Tämän juuri tulleen Yamahan XT600Z Teneren lisäksi tänne tulee mahdollisesti vielä katupyörä. Odotan innolla tulevaa ajokautta, Minna Kastrén päättää.
Motouutiset.fi onnittelee Minna Kastrénia moottoripyöräpoliisi-koulutukseen pääsyn johdosta ja tulevasta mp-poliisin urasta.
Lue myös nämä:
Suomen ensimmäinen nais-mp-poliisi rohkaisee muitakin naisia pyrkimään alalle
Seinäjoen Bikeshow: Poliisimoottoripyörien tekniikka kiinnosti