Henkilökuvassa Mara Mäki-Jouppila: kokenut ajokouluttaja on huolissaan motoristien ajotaidoista

Nyt 41-vuotias Martti 'Mara' Mäki- Jouppila hankki ensimmäisen pyöränsä jo 16-vuotiaana - salaa. Moottoripyöräily oli jo silloin suuri intohimo, ja se ensimmäinen oli 250-kuutioinen motocrosspyörä. 18-vuotiaana hän osti ensimmäisen kilvellisen pyöränsä ja jossain välissä kymmenen vuotta meni pääasiassa Harrikoitten kanssa. Palataan Flat Track - ja jäärata -harrastukseen sekä miehen menneisyyteen tämän jutun loppupäässä, ja keskustellaan tässä välissä ajokouluttamisesta.

Mäki- Jouppila on jo kolmetoista vuotta tienannut leipänsä logistiikkakouluttajana koulutuskeskus Sedussa Seinäjoella. Repertuaariin kuuluvat kaikki koulutukset rekkakorttiin asti.

– Ennakoivan ajon koulutukset ja ratapäivät ovat oma spesialiteettinsä, ja moottoripyöräkoulutukset ovat muuta kuin arkena työssä tekemiäni korttikoulutuksia. Ennakoivan ajon koulutukset olivat menestys, kun Harley-Davidson maksoi aiemmin uusien moottoripyörien ostaneille 3-4 tunnin EA- koulutuksen. Tämän avulla saatiin paritettua kuski ja moottoripyörä kunnolla. Nämä työllistivät aika paljon muutama vuosi sitten.

– Nyt kun uusien pyörien myynti on vähentynyt, myös kilpailu koulutuksista on koventunut ja uusien motoristien kurssit vähentyneet kysynnän vähentyessä ja moottoripyörämyynnin vähennyttyä. Onnettomuustilastojen valossa turvallisuustaso näennäisesti pysyy ennallaan jos ajosuorite vähenee, Mäki- Jouppila väittää.

EA - ensiapua ajotaitoon?

– Toisaalta EA- päivillä on paljon annettavaa kokeneillekin kuljettajille myös tekniikan osalta pyörän tekniikan ja ajotekniikan ymmärtämiseksi; miten pyörän ominaisuudet ja kuormitus vaikuttavat ajamiseen. Kun ymmärtää pyörän tekniikkaa, osaa säätää jousituksen ja iskunvaimennuksen sekä oppii asettamaan myös rengaspaineet käyttötarkoitusta vastaaviksi. Alhaisin, millä paineella on ajettu mukaan EA-koulutukseen taisi olla 0,5 kg, kun oikeat paineet olisivat luokkaa 2,5 - 3 kg. Noin alhainen ilmanpaine on suoranainen turvallisuusriski, Mäki- Jouppila pohtii.

Koulutuskysyntään vaikuttaa myös kulloinenkin moottoripyöräilyn suosion tila. Myös useat moottoripyöräkaupat ovat sisällyttäneet myytyyn pyörään koulutuslahjakortin kaupan toteutumiseksi. Mäki- Jouppila pitää EA-koulutuksia myös mm. ortopedeille, joiden moottoripyöräkerhon nimi on hauskan kuvaava, BoneBreakers MC.

– Pidän koulutuksia Joutsan, Kemoran tai Botniaringin radoilla tai alueilla joilla on tilaa niin paljon, että pystymme harjoittelemaan miltei maantienopeuksilla. Yleensä tyypillinen ajopäivä menee siten, että teoriaosuus on noin kolme tuntia ja käytännön ajoharjoitukset viisi tuntia. Kyse on kunnon ajo-opiskelupäivästä. Joskus on pidetty jopa kaksipäiväisiä koulutuksia, joista ensimmäisenä päivänä on opiskeltu teoriaa ja oltu pihaharjoittelussa pyörän kanssa ja toinen päivä sitten vietetty radalla ajoharjoittelussa.

Pertti ja Paula Peruskuskin heikkoudet

– Tyypillinen motoristi on yli 40-vuotias ja hän on saanut moottoripyöräkorttinsa muualta kuin autokoulun kautta. Silloin hänellä on myös usein ongelmia pyörän peruskäsittelyssä, katseen suuntaamisessa, ajoasennossa, pyörän käsittelyssä sekä jarrutustekniikassa. Mikäli ongelmia on, ne kertautuvat nopeuksien kasvaessa ja tietysti onnettomuustilanteissa. Pahinta on se, että ne, joilla on puutteita näissä asioissa ja mahdollisesti myös asenteissa, eivät löydä tietään EAK- koulutukseen.

– Heihin, jotka hankkivat korttinsa autokoulun kautta, pystytään koulutuksen aikana vaikuttamaan edes jonkin verran. Ja kun EAK:n on käynyt, voisin veikata, että ainakin asenteet ja tietoisuus niiden merkityksestä ovat kunnossa. Ennakoivan ajon koulutuksen käynyt pystyy keskittymään paremmin ajotaidon hiomiseen ja keskittymään liikenneympäristöön.

– Perustason harjoittelua ovat jarruttaminen ja ohjaustekniikka. Kenestäkään ei tule päivässä mestaria, mutta ajotaidot ja -valmiudet paranevat ja liikenteellinen näkemys paranee. Näkee laajemmalle, paremmin, ennalta Mäki- Jouppila kuvaa.

Hänellä on yleensä eräs kokenut liikenneopettaja ja kilpa-ajaja mukana toisena kouluttajana, jolloin he kykenevät kouluttamaan isommankin ryhmän siten, että kaikki saavat riittävän yksilöityä opetusta.

EA-koulutuksen käytännön toteutus

– Paras käytännön koulutus tapahtuu siten, että kaikki ovat omien pyöriensä päällä. Meillä on tapana näyttää itse omilla pyörillämme, miten tulee toimia, ja opastus tapahtuu henkilökohtaisesti pyörien päällä. EA:n käytännön kurssi on oltava käytynä, ennen kuin voi alkaa itsekseen harjoitella jatkoa. Silloinkin pitää ottaa kaveri mukaan, joka ensinnäkin varmistaa selustaa, jos jotain sattuu, ja lisäksi hän pystyy arvioimaan tekemistäsi.

– Peruslähtökohta on, että ajaminen opitaan ajamalla. Ajatusten kääntäminen oikealle taajuudelle on kuitenkin se kaikkein keskeisin asia EA- koulutuksessa. Siihen sisältyvät mm. motorinen toiminta, pyörän hallinta, asioiden tunteminen vain käytännön kautta, riskien tunnistaminen ja ennakointi, fyysisen väsymyksen vaikutukset, milloin pitää taukoa, milloin tarvitaan esimerkiksi nestetankkausta vireyden ylläpitämiseen.

Miksi Buell?

– Minulla on eräänlainen viharakkaussuhde Harrikoihin, joita minulla on ollut viitisen kappaletta parikymppisestä lähtien. Tämä Buell X1 on erittäin hyvä työkalu. Vaikka olen kentällä kouluttamassa tai tien päällä kolmekin päivää peräkkäin, niin edelleen pyörää on hyvä käsitellä ja sen päällä on mukava istua. Niin kuin tietysti pitää ollakin.

– Pisin reissu, mitä olen tällä pyörällä tehnyt on 3500 kilometrin ajo Jäämerelle ja takaisin. Tällä on luontevaa ajaa: se kääntyy, lähtee ja pysähtyy kuin ajatus. Tämä ei ole varsinainen baanatykki, mutta toteutettu kuitenkin Harrikan koneella. Buellin valitsemiseen omaksi pyöräksi vaikutti aikanaan taustalla varmasti myös se, että kaikilla alkoi olla Harrikoita, Mäki- Jouppila hymyilee.

Suomessa kahdesti järjestetyissä HD Super Rally- tapahtumissa Mäki- Jouppila on toiminut turvallisuuspäällikkönä.

Rata-ajomies

Palataksemme historiaan, Mäki- Jouppila toimi 25-vuotiaana mekaanikkona HD- Cupissa asvalttiradoilla mekaanikkona kolmen vuoden ajan, ja ajoi itse HD- Cupia yhden kauden ja Classic- kisassa villillä kortilla. 30-vuotiaana hän hankki ensimmäisen jääratapyöränsä, 2-tahtisen 500 cm³ CR Hondan.

– Sen ajamisesta tuli mm. tenniskyynärpää tai pitäisikö sanoa kisakuskin kyynärpää. Pyörässä on paljon tehoa, mutta ylhäällä. Jousituksen rakentamisesta ei ollut tuolloin mitään ymmärrystä. Sellainen pyörä on vielä haussa tallin nurkkaan.

– Ajettuani kymmenen vuotta kilpaa jäärata-ajoissa, ylsin usein 4-5 parhaan joukkoon kansallisessa sarjassa. Nyt kun ajan veteraanien SM- sarjassa, niin ei millään tahdo mahtua kymmenen parhaan joukkoon kisoissa. Taso on kova. Kisoissa voi olla 25 kuljettajaa viivalla. Tälle kaudelle olen rakentanut kisapyöräksi Aprilian V2-moottorisen SXV 550:n. Jääratojen painavin kuljettaja tarvitsee kunnon moottorin.

Tällä hetkellä Mäki-Jouppilalle Flat Track on jääradan ohella kova sana. Flat Trackia on USA:ssa ajettu jo 1930-luvulta lähtien hiilimurskaradoilla. Ykköstykki niissä kisoissa on ollut Harley-Davidsonin XR 750, joka on kehitetty nimenomaan näille vaativille radoille. Ensi kesälle haaveissa on Harrikan Sportsterista rakennettu Flat Track- pyörä, mikäli aika ja pelimerkit riittävät ja jääratakausi menee terveenä läpi.

Flat Track eroaa speedwaysta ja maaradasta mm. siinä, että siinä on yhtä aikaa jopa 16 kaveria radalla. Radalla ajetaan kuusi kierrosta ja finaalissa kymmenen. Flat Track tuli Suomeen kesällä 2013 ja Mäki-Jouppila oli kavereineen mukana laittamassa hommaa käyntiin. Ajettua tuli mm. Vaasan kansainvälinen kisa sekä Kauhajoen Suomen Cup -kisa.

– Moottoripyöräurheilu on henkireikäni. Huvittavaa on se, että näen näitä kavereitani lähinnä silloin, kun järvissä on jäät. Mutta juttu jatkuu sujuvasti siitä, mihin se on edellisessä maaliskuussa jäänyt.

Kahden kilometrin mittaisen jääradan kiertäminen 12 minuutin ajan täysillä vaatii kuntoa myös kropalta ja on motivaation lähde kunnon ylläpidolle. Mäki-Jouppilalla on kamppailulajitaustaa mm. nyrkkeilystä, potkunyrkkeilystä ja painista, viimemainitusta myös SM-tason mitaleita. Hän on toiminut myös fysiikkavalmentajana mm. kaverille joka nousi jääradalla sittemmin A-luokkaan sekä luonnollisesti omille pojille, jotka painivat.

– Minulla on periaate, että jos jotain osaan, niin jaan mielelläni sen tiedon, mitä minulle on kertynyt, jos kerran jotakuta pystyn sillä auttamaan. Se ei valitettavasti kilpailukuvioissa ole aina kovin yleistä. Kamppailulajikokemuksesta on ollut hyötyä myös jäärata-ajossa: olen pystynyt jatkamaan kisat loppuun asti, vaikka tällejä onkin aina välillä tullut, Mäki-Jouppila kertoo.

Kipukynnys on siis noussut matsatesssa. Toivotamme menestystä Maralle myös tämän talven ja kesänkin kisoissa!

Pääsiäisen kunniaksi julkaisemme lomalukemisiksi jokusen asialtaan ajankohtaisen vanhan jutun. Alkuperäinen juttu julkaistiin Motouutisissa 2.3.2014.