– Kisakauteen valmistautuminen on mennyt suunnitelmieni mukaan. Päivän harjoitukset Brands Hatch:ssa, kaksi päivää Bridgestonen ratapäivillä Gelleråsen radalla Ruotsissa, ennen vappua tällä Botniaringillä ja vappuna Alastarossa. Kaikki nämä ovat tuoneet itseluottamusta ja ajaminen on tullut kaiken aikaa varmemmaksi.
On ollut mukava päästä mukaan tähän porukkaan. Tätäkin kisaa olen jännittänyt tiistaista asti, mutta kun eilen pääsin radalle harjoittelemaan, niin jännitys loppui siinä samassa. Vaikka omat aikani ovat hitaampia kuin muilla, silti kaikki kannustavat ja iloitsevat kanssani kaiken aikaa paranevia kierrosaikojani. Tämä porukan positiivinen asenne antaa myös lisäuskoa omaan tekemiseeni.
Positiivisesti olen yllättänyt myös tietystä helppoudesta itse kisapaikalla, ilmottautumisesta lähtien. Kaikki ovat olleet tosi avuliaita, kisapäällikkö on todella mukava. Luulin joutuvani taistelemaan huomattavasti enemmän. Yllätyin myös siitä, miten paljon ihmiset ovat jo kuulleet minusta etukäteen. Etelä-Afrikassa on Ulla Kulju Fan Club ja Saksassa on myös laaja fanijoukko.
Ekaa vapaaharjoitusta jännitin aivan valtavasti, mutta ajaessa jännitys hävisi kokonaan ja väliaikoina ei hirvittävästi ehdi ajattelemaan. Ensimmäisenä päivänä Ruotsin Gelleråsissa ajetuissa harjoituksissa kaaduin. Onneksi ei sattunut mitään vakavampaa. Toki lihakset olivat kipeät ja mustelmilla. Seuraavana aamuna en meinannu päästä ylös sängystä. Voi olla että tuli lievä aivotärähdys, kun pää oli lähes viikon kipeä. Pelko tuli vasta seuraavan päivän harjoituksissa, pieni mörkö jäi siitä etumutkasta, jossa kaaduin. Kuitenkin ajoin toisenkin harjottelupäivän ja pääsin pelostani yli. Loppujen lopuksi se on muodostunut ihan hauskaksi ja hyväksi muistoksi ja hyvä, että sen koki heti kauden alussa, kaikki tulevat kokemaan kaatumisen jossakin vaiheessa. Kypärä meni vaihtoon ja jeesusteipillä paikattiin loput.
Olen tosi tyytyväinen kehitykseeni harjoituksien edetessä. Kuukausi sitten ajoin täällä Botniaringillä harjoituksissa ajan 2.17.8, eilen kierrosaika oli 2.11.3 ja tänään aika-ajoissa 2.04.8, eli kuukaudessa on kierrosajasta lähtenyt 13 sekuntia pois. Tänne tultaessa 2.10.0 oli mitä lähdettiin hakemaan. Jos pääsen alle kahden minuutin, niin se olisi tosi kova. Meni kisat miten hyvänsä, niin olen todella tyytyväinen. Kehitys ja edistysaskeleet, mitä olen ottanut ovat olleet pysyviä, eli ne eivät ole mitään satunnaisia onnenkantamoisia, Ulla Kulju kertoo.
Ulla ja tiimin jäsenet: vasemmalla Lars Törnqvist ja oikealla Isto Haakana.
Ratamoottoripyöräily syö kestävyyttä
– Aktiiviurheiluajoistani on jo 10 vuotta, joten en ole enään niin huippukunnossa, kuin ennen lasketellessani. Olen todella laiska lähtemään salille, pitäydyn mieluummin hyötyliikunnan puolella. Viimeisen vuoden aikana kunto on kyllä noussut huomattavasti. Olen myös huono syömään. Varsinkin kun vähänkään jännittää, niin ei ole yhtään nälkä. Eeva Järvinen toimii team:ssäni ikään kuin äiti-hahmona. Hän pitää huolen, että syön ja juon tarpeeksi, etten nuupahda ihan kokonaan. Aika ajoin Eeva tulee ja tuippasee jonkun mandariinin tai leipäpalasen käteeni ja katsoo, että syön. Eeva on uhannut, että laittaa mulle tipan jos en syö, tää toimii tosi hyvin.
Eevan lisäksi tiimissä ovat mukana Lasse Törnqvist ja Isto Haakana sekä Riku hoitamassa poikaani Mikoa.
– Äiti eihän meidän tarvitse lähteä vielä huomenna. Täällä on niin kivaa, pyytää Miko 7v.
Ostin Mikolle Mini Moton, mutta saamme sen saadaan vasta, kun menemme Alastarolle. Siitä lähtien hän on aamusta iltaan kysynyt, milloin se tulee, milloin hän pääsee ajamaan sillä? Joko huomenna on se päivä, kun mennään Alastarolle. Täällä hän ihastui Janiikaan ja haluaa, että toinen puoli tulevasta pyörästä maalataan Janiikan pyörän väreihin ja toinen puoli samanlaiseksi kuin omani, Kulju selvittää.
Eeva Järvinen pitää huolta säännöllisistä ruokailuista.
Etäopastusta
- Kisojen jälkeen mennään vuokraamallemme mökille, istahdetaan alas ja puretaan päivän tapahtumat. Minulla ei ole varsinaista valmentajaa, mutta maailman ensimmäinen alaraajahalvaantunut ratamoottoripyöräilijä Talan Skeels-Piggins on Facebookin kautta opastanut minua ja hän oli Brands Hatch:ssa mukana kannustamassa ja antamassa neuvoja.
Olen lähettänyt hänelle ajovideoitani ja kysynyt, mitä voisi tehdä paremmin, mitä kannattaa kokeilla ja mitä teknisiä sovelluksia hän on tehnyt omaan kisapyöräänsä. Hän tulee nyt juhannuksena Suomeen. Silloin on ehtinyt olla jo Kemoran kisakin alla. Ennen Kemoran kisoja 4.6 Motorg ry. järjestää rataharjottelupäivän, jossa aion juhlistaa 30 vuotispäivääni.
Vammautuneille tarkoitettu moottoripyöräkilpailu Dream World Bridgestone Cup kuivui kasaan ja sitä ei tänä vuonna järjestetä. Järjestäjät ilmoittivat, että se olisi ollut lisenssivapaa kisa, joten siellä ei mikään vakuutus olisi ollut voimassa. Itse, eikä näköjään muutkaan lähde riskeeraamaan sillä tavalla, että jos jotakin sattuu, niin mikään ei korvaa. Onneksi samaan aikaan ajetaan Alastaron kisa, joten kauden kisamäärä pysyy samana. Pärnun kisan jätämme tietoisesti väliin, sillä tiimi haluaa pitää vähän lomaakin ja on kalliimpaa lähteä ulkomaille. Gotland-ring haluaa tarjota minulle mahdollisuuden ajaa ilmaiseksi. Toivon mukaan pääsen sinne kotimaan kauden jälkeen, siellä kausi kestää pidempään. Jos on mahdollista, niin jätän pyöräni sinne talveksi säilöön, ja näin pääsisin heti keväällä harjottelemaan samaan paikkaan. Talvi meneekin sitten promotessa tulevaa kautta, Kulju sunnittelee.
Janiika ja fani: Ullan poika Miko.
Janiika Päivänsäde
Saman varikkopilttuun Ulla Kuljun kanssa jakoi muun muassa 26 vuotias Janiika Päivänsäde. Hänellekin alkava kisakausi on ensimmäinen.
– Isäni on H-D-mies, eli meillä on harrastettu moottoripyöräilyä aina ja mopokortti-iästä lähtien olen ajanut itse. 18 vuotta täytettyäni hankin heti ison pyörän. Ratamoottoripyöräilyä olen harrastanut neljä kesää. Tämä on ensimmäinen kausi, kun osallistun varsinaisiin kisoihin Superstock 600 B:n ja Star Service Cup:in Honda CBR 600:lla.
Tiimi-kaverinin Sami vain ilmoitti minulle, että tänä kesänä ajetaan oikeissa kisoissa, joten suostuin. Ei kyllä hirvittävästi tarvinnut edes houkutella. Lisäksi Sami on auttanut tosi paljon, hänelle tämä on jo kolmas kisakausi.
On ollut kiva huomata, miten hyvä vastaanotto täällä on ollut. On helppo tulla toimeen kaikkien kanssa. Voi olla, että on hieman "naisille ei hävitä" -asennetta, mutta ei kukaan sitä tosissaan näytä. Päinvastoin arvostetaan, jos ja kun osaa ajaa. Osallistun kahteen sarjaan, niin saan enemmän treeniä ja kisakokemusta. Tuntuu ihan mahtavalta olla mukana. Mitään konkreetista tavoitetta minulla ei tälle kaudelle ole. Tarkoitus on kuitenkin ajaa koko kausi ja parantaa tuloksia.
Janiika Päivänsäde ja Honda CBR 600.
Nämä kisaviikonloput ovat kivoja adrenaliinintäyteisiä tapahtumia. Toiveena on tietenkin, että jonakin päivänä pääsisi taistelemaan sijoituksistakin.
Ratamoottoripyöräilyn aloittaminen on tosi helppoa. Moottoripyörä.org järjestää useampia ratapäiviä vuodessa ja niissä on koulutusta ihan alottelijoillekin. Kun vain moottoripyörä löytyy, niin mukaan pääsee saman tien. Suomessa harrastajamäärät ovat pieniä, mutta kaikkialla on hyvä kannustava henki. Isä on innoissaan kisaamisestani. Äitikin tsemppaa, ja vaikka on kauhuissaan, niin hän silti toivoo, että pärjäisin ja ajaisin mahdollisimman kovaa, Päivänsäde toteaa.
Lauantainen Star Service Cup:in osakilpailu aloitettiin kahdesti, mutta molemmilla yrityksillä kilpailija ajoi ulos radalta, joten molemmat kilpailut jouduttiin keskeyttämään ja lopulta aikataulullisista syistä osakilpailu jäi ajamatta.
Aiheesta aiemmin sivuillamme: Ulla Kulju: motoristi, jonka tarina ei jätä ketään kylmäksi