– Minulla oli kovaluontoinen äiti. Mopon ostin omilla rahoilla, mutta piikkivaihe jäi väliin, koska siihen lupaa ei herunut, aloittaa Ari Tolvanen.
– Ensimmäisen moottoripyöräni ostin remontoitavaksi vasta 18-vuotiaana. Se ei välttämättä ollut hyvä ostos. Honda CB 450. Hondassa ei merkkinä ole mitään vikaa, mutta tässä kyseisessä yksilössä sattui olemaan tiettyjä ominaisuuksia, jotka vaativat huolenpitoa. Sen jälkeen yli 30 vuotta on aina jonkinlainen laite ajossa ollut.
- Vuonna 94 entinen tyttöystäväni, nykyinen vaimoni asui Kuopiossa ja oli "tallipaikka hakusessa". Asuin tuolloin toisella paikkakunnalla. Tuli mentyä naimisiin ja muutettua itsekin Kuopioon, niin siitä se kerhotoiminta sitten alkoi. Silloin kerhossa oli 50-60 jäsentä.
Tolvanen toimii Kuopion MP-näyttelyn turvallisuuspäällikkönä.
Omatoimiseen rahankeruuseen
– Kuopion kaupunki lopetti järjestötoiminnan tukemisen, joten kerhon on pitänyt itse kerätä rahaa, jotta saimme kerhon tallin vuokrat hoidettua. Oli joulupukkitoimintaa ja kävimme muun muassa paikallisella sahalla siivoamassa viikonloppuisin. Toukokuun puolella järjestettiin Puijo-meeting useampana vuonna, sitä ei enää ole.
Remontoimme tallitiloja taloyhtiön avustuksella. Taloyhtiöltä saimme esimerkiksi maalit ja laitoimme paikat kuntoon. Sama talli on KMC:llä Torikadulla vieläkin käytössä. Porukka oli nuorta ja sopivan innokasta, kävimme yhdessä laskettelemassa ja aloimme järjestää muun muassa pilkkikisoja, eli toimintaa oli ympäri vuoden. Myöhemmin yhteinen toiminta on laajentunut entisestään. On ollut esimerkiksi tanssikursseja, joista pari pariakin löysi toisensa. -97 järjestettiin Finita ensimmäisen kerran Rauhalahdessa. Jatkoa sille on ollut näihin päiviin asti.
Tapahtumien myötä kerhotoiminta sai näkyvyytta ja toi uusia jäseniä. Jäsenmäärä kasvoi maltillisesti ollen tuolloin 120 kieppeillä, ilman mitään suuria äkkirysäyksiä.
Parkkihallit pesuun
– Vuonna -92 tai -93 järjestimme ensimmäinen MP-näyttely Fennian alakerrassa. Sieltä siirryimme silloisen Hila-kaupan parkkihalliin. Itse asiassa näyttelyjä pidettiin aikoinaan kahdessa eri paikassa torin ympärillä. Niissä oli aivan omat haasteensa. Parkkihallit piti aina pestä ennen näyttelyjä, että tilasta saatiin siisti ja näyttelykelpoinen. Talven aikana parkkihalli oli täynnä autojen mukana tullutta hiekkaa ja soraa. Tulipahan aina samalla testattua paikan paloletkut, jotka välillä olivat aika huonossa kunnossa. Reikiä saattoi olla niin paljon, ettei hallin pesemisestä tahtonut tulla mitään. Yhtenä vuonna kun laitettiin kahviota pystyyn, edellisenä iltana unohtuneesta siivousämpäristä löydettiin hukkunut rotta.
Torin Parkkihalliepisodin jälkeen kimmoke siirtyä toisiin tiloihin tuli alueen yrityksiltä. Heiltä tuli toive, että tapahtuma järjestettäisiin jossakin muualla - mukana oli kyllä omaakin tahtoa muutokseen. Niinpä siirryimme Ammattiopistolle, ensimmäistä kertaa kunnon sisätiloihin. Samalla kustannukset ja sitä kautta riskit luonnollisesti nousivat. Näytteilleasettajia oli saatava lisää. Aina on ollut joku, joka on uhrautunut houkuttelemaan lisää yrityksiä näyttelyihin mukaan. Silloin vielä näyttely oli yksipäiväinen tapahtuma. Ammattikoululla Kuopion MP-näyttely järjestettiin useampana vuonna ja kaiken aikaa jäsenmäärä hiljalleen kasvoi. Näihin päiviin saakka näyttely järjestettiin yhteistyössä Siilinjärveläisen Yhtyneet Konepyöräilijät ry:n (YKP) kanssa.
Messujen järjestelyihin osallistui noin sata KMC:läistä.
Kuopiohalliin
– 2014 halusimme jälleen kehittää tapahtumaa ja otimme seuraavan iso askelen, eli siirryimme Kuopiohalliin ja näyttelystä tuli kaksipäiväinen. Näyttelystä tuli Itä-Suomen suurin MP-näyttely. Palaute on helposti, että "ei siellä ollut mitään nähtävää", joten näyttelyä ei aina voi toteuttaa samalla tavalla. Joka vuosi on oltava joku "glue", mitä viedään eteenpäin. Asiakaskunta on otollinen ja selvä: motoristit.
Jäsenmäärä oli jo niin huomattava, noin 300, että pystyimme delegoimaan tapahtumajärjestelyjen vaatimia eri osa-alueita eri henkilöille ja jäsenryhmille ja ideoita tapahtuman järjestelyyn saadaan omalta väeltä. Tästä on hitsautunut omatoiminen ammattimainen kokonaisuus, jolta hoituvat kaikki tarvittavat paperityöt; teoston musiikkiluvista ilmoituksiin pelastuslaitokselle, tai poliisille tehtäviin anniskelulupiin asti.
Kerho tarvitsee rahaa kattaakseen tietyt kiinteät kulut. Vastaavasti kerho tarjoaa jäsenilleen kaikkea yhteistä kivaa. "Kermankuorijoita", jäseniä jotka ensimmäisenä ovat kysymässä, mitä itse saavat tekemättä mitään yhteiseksi hyväksi, ei onneksi ole. Meillä järjestetään "ruosteenpoistoa", eli ennakoivan ajon kursseja sekä järjestysmieskursseja. Näin meitä on helppo pyytää esimerkiksi Kuopion alueella järjestettävien tapahtumien liikennevalvontatehtäviin, kun on valmiina pyörät, liivit, järjestysmieskortit ja ennenkaikkea ammattitaitoa liikenneohjauksen ennakkosuunnitteluun. Porukat tietävät kuinka missäkin tilanteessa tulee toimia.
Liikenteenohjauksen sujumisessa näkyy porukan kova kokemus ja ammattitaito.
Ennakoivaa ajoa ja turvallisuutta
– Itse olen toiminut kerhossa aktiivisesti kaikki nämä vuodet. Olin aikoinaan puheenjohtajanakin. Toimin kerhossa myös yhtenä ennakoivan ajon kouluttajana Liikenneturvan EA-kouluttajakurssin käytyäni. Tämäkin oli yksi esimerkki siitä, kun haluttiin joku lisäjuttu kerhohommaan.
Nyt toimin Kuopion MP-näyttelyn turvallisuusvastaavana. Tärkeintä on henkilöturvallisuuden varmistaminen. Poistumisreittien selvittäminen, sammutuskaluston riittävyys, liikenteen ohjaus ja sitä kautta liikenneturvallisuus. Esimerkiksi kun tänä vuonna käytiin palolaitoksen kanssa palo- ja muita turvallisuusasioita läpi, niin erityistarkkailussa oli Stunt Freaks Team:in asfattishow-alueen turva-alueen rajat. Varoaluetta kasvatettiin alkuperäisestä Alahärmän Powerparkissa Monster-autosta irronneen renkaan aiheuttaman onnettomuuden seuraksena. Ihmisten turvallisuus on esisijainen asia.
Tärkeää on tietenkin tämän kaiken informaation jakaminen satapäiselle talkooporukalle, jotka ovat aktiivisesti olleet mahdollistamassa viikonlopun MP-näyttelyä. Tässä pääsee mukavasti tutustumaan omaan porukkaan. Hiki hitsaa talkooporukan ja sitä kautta koko jäsenistöä entisestään yhteen.
Kerhona ollaan esimerkisi Finitan puitteissa reissattu paljon, pariskuntina ja erikokoisina ryhminä. On kierretty Itä-Eurooppaa ja osa porukasta on ajellut Venäjän puolella. Uusien jäsenien on ollut mahdollista lähteä porukkaan mukaan, jos ei ole ollut rohkeutta lähteä yksin, varsinkaan ensimmäistä kertaa, pidemmälle reissulle.
Nykyään tallistani löytyy kolme pyörää: Dnepr K 750 vm. -61, Suzuki 1400 GSX vm. -05 sekä Suzuki 1100 GSXF turbo vm. -90. Jos haluan kiusata itseäni, niin otan ajoon k 75:sen, yleensä aloitan ajokauteni 1100 GSXF:llä, tosin sekin vaihtelee. Tänä vuonna varmaan käyn ajamassa Virossa jonkun päivän "round tripin", Imatranajoon menemme kerhon puitteissa ja lopuajot ovat sellaista humpuukiajelua mielentilan ja ajan mukaan, Tolvanen päättää.
Lupapuolen ja osaamisen pitää olla kunnossa elintarvikkeita myöten.