Tuohon aikaan ei teillä liikkunut autoja vielä kovinkaan paljon. Autojen massavalmistuksen - ja niiden hinnan alenemisen - mahdollistanut liukuhihnatuotantokin aloitettiin Fordin tehtailla vasta vuonna 1913, 10 vuotta myöhemmin.
Tiet olivat mitä olivat, ja vanhat postivaunureititkin oli hyödynnetty rautateiden pohjina. Siellä missä mahdollista, rata oli vedetty suoraan reitin päälle. Ja varsinkin Nevadassa "tiet" olivat niin pehmeitä, ettei niitä pitkin pystynyt ajamaan.
George Wymanilla kesti tosiaan 50 päivää matkata Yhdysvaltain poikki San Franciscosta New Yorkiin.
Tätä ennen kukaan ei ollut ajanut maan poikki moottoroidulla ajoneuvolla, ja Wyman halusi olla se ensimmäinen. 26-vuotiaana hän oli menestynyt kilpapyöräilijä ja kiertänyt Australian ympäri polkupyörällä. Vuotta aiemmin hän oli ensimmäisenä ylittänyt Sierra Nevadan autiomaan moottoripyörällä.
Hänen matkalla käyttämänsä California Moto Bike oli oikeastaan vain polkupyörä, johon oli asennettu moottori, kuten niin usein moottoripyöräilyn alkuaikoina.
Wyman lähti San Franciscosta 16.5. 1903, kun oli saanut lupauksen Motorcycle Magazinelta, että tämä julkaisisi artikkelin hänen matkastaan. 50 päivää myöhemmin, kun hän pääsi perille New Yorkiin, hänen polkumoottoripyöränsä oli niin hyytynyt, että hän oli joutunut polkemaan viimeiset 240 kilometriä. Mutta hällä väliä, sillä hän pääsi perille ensimmäisenä henkilönä, joka ajoi motorisoidulla vehkeellä maan halki.
Auto vei henkisen voiton
Vain 20 päivää myöhemmin Horatio Nelson Jackson ajoi saman matkan autolla, mutta käytti siihen 13 päivää pidemmän ajan. Autot olivat siihen aikaan jotain ihmeellistä, joten Jackson kaappasi julkisuuden vuosikymmeniksi, ja Wyman miltei unohdettiin.
Muutama vuosi sitten pieni joukko pitkänmatkan moottoripyöräilijöitä löysi Wymanin perinnön ja halusi tuoda sen ihmisten tietoisuuteen. Näin sai alkunsa George A. Wyman Memorial Project.
Vuodesta 2014 lähtien Muistohankkeen perustajat ovat työskennelleet saadakseen merkattua Wymanin käyttämän reitin. He myös aikovat ajaa sen samaa reittiä kuin Wyman aikoinaan 113 vuotta sitten.
Wymanin reitti vei hänet miltei suoraviivaisesti halki Yhdysvaltojen Nevadan, Utahin, Wyomingin, Nebraskan, Iowan ja Illinoisin halki. Chigagosta Buffaloon, ja lopulta New Yorkiin. Kaikkiaan hänelle kertyi mittariin noin 6114 kilometriä.
Rikkoutuneet matkamittarit
Matkan teko oli vaikeaa joka kilometrillä. Moottorin pieni teho aiheutti mm. sen, että hän heti toisena matkantekopäivänään Vallejossa Kaliforniassa joutui kovassa vastatuulessa rikkomaan pyörän äänenvaimentajan, jotta moottorin teho olisi riittänyt pitämään pyörän kulussa. Samana päivänä häneltä rikkoutui matkamittari hänen kaaduttuaan. Myöhemmin niitä tuhoutui kolme lisää, joten hän ei milloinkaan saanut tietää varmasti miten monta kilometriä oli matkallaan tismalleen ajanut.
Vuorten yli päästyään hän saapui suoraan autiomaahan ja oli parin päivän kuluttua "väsynyt hietaan, salviapensaisiin ja ratapölkkyihin". Mutaisella tiellä Battle Mountainissa jouduttuaan taluttamaan pyöräänsä 16 kilometriä hän lupasi itselleen, että "en ajaisi enää pyörällä Nevadan halki edes 5000 dollarista".
Wymanin pyörä juuttuneena mutaan. Kuva: George A. Wyman Memorial Project.
Rata turvallisin
Vuonna 1903 Amerikan autoistuminen oli vasta aluillaan, mutta keskellä muutosta. Polkupyöräilijät vaativat parempia teitä, mutta vasta viisi vuotta myöhemmin valmistui ensimmäinen päällystetty tie. Kaupunkien ulkopuolella tiet oli vielä enimmäkseen tehty mudasta ja hiekasta. Juna oli edelleen nopein tapa matkustaa kahden kaupungin välillä.
Junia kuitenkin kulki harvassa, joten Wyman pystyi turvallisesti ajamaan rataa pitkin. Matka itään oli kuitenkin pitkä, ja radalla ajaminen ja pomppiminen alkoi lopulta särkeä hänen selkäänsä niin, että hän päätti yrittää ajaa tietä pitkin, mutta hänen pyöränsä vain juuttui hiekkaan tai mutaan.
Vaikeudet eivät todellakaan loppuneet siihen, minkä saattaa helposti uskoa, kun ottaa huomioon hänen moottoripyöränsä pienen tehon, "jousituksen" ja senaikaiset kulkuväylät. Lakonisesti Wyman totesikin, että "se ei ollut mikään tunteellinen matka millään muotoa eikä myöskään humoristinen".
Entinen moottori
Kun hän saapui Albanyyn, moottori oli saanut tarpeekseen mudasta ja hiekasta, ja lakkasi kokonaan toimimasta eikä sitä saatu korjattua. 5. heinäkuuta hän alkoi polkea pitkin Hudson Valleyn kukkuloita ja polki koko yön. Iltapäivällä 6. heinäkuuta hän saapui New Yorkiin.
Tätä samaa reittiä San Fransiskosta New Yorkiin aikoo 50 moottoripyöräilijää ajaa tänä kesänä Wymanin kunniaksi. Vaikka hänen reittinsä tiet onkin nyttemmin päällystetty, Iron Butt Association (IBA) eli rautahanuriajojen pääorganisaatio perusti kaksi George A. Wyman Memorial Challenge -ajoa, joilla on tarkoitus ottaa osaa hänen ajonsa henkeen.
Että kumpikaan ajo noteerataan hyväksytyksi, ne pitää suorittaa toukokuun 16:nen ja heinäkuun kuudennen päivän välillä - samana ajanjaksona kuin Wymanin ajo. Lähtö muistoajoon on samalta Lottan lähteeltä ja päättyy 1904 Broadwaylle New Yorkissa, jossa New Yorkin mp-klubi aikanaan sijaitsi. Matkan aikana osallistujien täytyy kiertää niin monta muistomerkkiprojektin pystyttämästä 160 "Wymain tiemerkistä" kuin mahdollista.
Mikäli haluaa ajaa reitin muuten vain ryhmässä, niin sekin on mahdollista, mutta jos aikoo saada George A. Wyman Memorial 50cc Kulta-ajon läpi, niin siihen ei todellakaan saa käyttää 50 päivää, vaan 50 tuntia. Ero on melkoinen.
Wymanin muistohankkeen sivuille pääset tästä. Sieltä löydät myös kartan Wymanin käyttämästä reitistä sekä pystytetyt muistomerkit.
Aiheesta aiemmin sivuillamme: Satavuotisajo Yhdysvaltain halki kahden hurjapääsisaruksen kunniaksi