Walter Astrada on syntyään argentiinalainen, ja hän on 20 vuoden ajan työskennellyt valokuvaajana ympäri maailman erilaisissa kriisipesäkkeissä. Todennäköisesti useimmat meistä ovat nähneet hänen ottamiaan kuvia.
Ennen maailmanympärimatkalleen lähtöä hän asui niin vakituisesti kuin nyt tuon tyyppisessä ammatissa voi, Barcelonassa, Espanjassa. Walter on työnsä puolesta aina matkustellut paljon, ja kolme vuotta sitten hän päätti lähteä matkustamaan vähän perusteellisemmin eli kiertämään maapallon ympäri kiireettä.
Matkantekovälineekseen hän valitsi moottoripyörän, mikä on sikäli yllättävää ja mielenkiintoista, että hän ei ollut koskaan ajanut moottoripyörällä. Tavoitteenaan hänellä oli myös tulla toimeen niin vähällä tavaramäärällä kuin mahdollista.
Pyörä kyläsepän huollettavissa
Moottoripyöräksi valikoitui vuosimallin 2012 aito Intiassa valmistettu Royal Enfield. Syykin oli yksinkertainen: jokin pyörän olemuksessa ja pelkistetyssä, klassisessa muotokielessä puhutteli Walteria. Mies suoritti moottoripyöräkortin ja meni vielä kurssille, jotta oppi huoltamaan ja vähän korjaamaankin pyöräänsä.
Royal Enfield on sikäli vielä yksinkertainen rakenteeltaan, että sen melkein pystyy huoltamaan "jakoavaimella ja ruuvimeisselillä". Se tekee pyörän turvalliseksi vaihtoehdoksi, koska jos omat taidot loppuvat, niin miltei kuka tahansa kyläseppä pystyy auttamaan silloin, kun ollaan jossain esimerkiksi Mongolian peräkylissä.
Walter Astrada ehti kuitenkin jossain välissä teloa jalkaansa ennen kuin ehti kovinkaan paljoa ajaa pyörällään ennen matkaan lähtöä. Kymmenen kuukautta sitten hän pakkasi tavaransa ja nosti sananmukaisesti kytkintä. Sen jälkeen kilometrejä on tullut yli 18 000 ja mitä vaihtelevimmissa olosuhteissa, joten mies kokee oppineensa jo jonkin verran ajamaan ja oppivansa koko ajan lisää.
Matkaltaan Walter julkaisee kuvia käymistään paikoista ja julkaisee erittäin mielenkiintoista blogia. Alla pieni lainaus hänen tekstistään. Tekstiä ryydittävät mitä upeimmat valokuvat, niistä näkee, että mies osaa ammattinsa. Valokuvia voi myös ostaa, ja tukea sillä tavalla hänen matkantekoaan.
Walter Astradan sivustolle pääset tästä. Siellä kannattaa ehdottomasti käydä ihailemassa upeita kuvia ja mielenkiintoisia blogikirjoituksia. Hänestä tässä tehdyn haastattelun lopulla on myös hyvät ohjeet maapallon kiertämisestä moottoripyörällä haaveileville.
"Siltoja ja juuria", ote blogista
"30. Tammikuuta, 2016
Kashin alueen ihmiset ovat kärsivällisesti vuosien ajan ohjanneet viikunapuiden ilmajuuria tekemään siltoja joen penkkojen välille, siten yhdistäen yhden rannan toiseen.
Käyttämällä puolikkaiksi halkaistuja betelpähkinäpuun runkoja apuna, he kärsivällisesti ohjaavat viikunapuiden ilmajuuret punoutumaan yli joen, kunnes saavuttavat vastarannan ja saavat uuden elävän sillan valmiiksi. Tämä prosessi vie 15-20 vuotta, ja se päätetään liittämällä juurien väliset aukot yhteen puulankuilla ja kivillä, jotta sillan ylittäminen olisi ihmisille turvallisempaa. Jotkin näistä (elävistä) silloista ovat olleet paikallaan yli 500 vuotta."
Haastattelu
Motouutiset: Mikä on tärkeintä tällaista matkaa suunniteltaessa?
Walter Astrada: – Aloittaminen. On vain kerta kaikkiaan aloitettava jostain. Alettava säästää rahaa ja puhua asiasta. Ihmiset ryhtyvät kannustamaan ja asiat etenevät kuin itsestään. Vaikka matkalla ei välttämättä tarvita paljoa rahaa, niin sitä on kuitenkin oltava polttoaineeseen, ruokaan ja asumiseen.
Kun aloittaa, niin näkee myös, mitä on tulossa.
Esimerkiksi itselleni ajaminen ei alkuun ollut ollenkaan helppoa, mutta se oli vain aloitettava jostain. Tiesin, että se on alkuun kovaa, mutta opin koko ajan lisää. Nyt pystyn jo luottamaan pyörään enemmän ja ajan yleisesti ottaen paremmin sen 18 000 kilometrin ajokokemuksen perusteella, mitä tällä matkalla on tullut.
Aseen tarkkuudella
MU: Miten innostuit valitsemaan pyöräksesi juuri Royal Enfieldin?
WA: – Tein paljon töitä Intiassa, ja joka paikassa oli Royal Enfieldejä. Pidin niitten ulkonäöstä ja niillä on erittäin luotettavan pyörän maine. Se on erittäin hyvä pyörä ajaa ja lisäksi helppo korjata, jos vain mukana on varaosia.
Niiden slogan on, että ne on tehty samalla tarkkuudella kuin aseet, joten niillä voi ajaa minne vain ja nauttia matkasta. Itse ajan siten, että minulla ei ole mitään aikataulua, vaan pysähdyn minne haluan ja otan valokuvia. Ajan yleensä korkeintaan 80 - 90 km tuntivauhtia mutkaisilla pikkuteillä.
Royal Enfieldin 20 litran tankillisella pääsen jopa 550 kilometriä, joten polttoainekulut ovat erittäin pienet. Yleensä ajan lyhyitä päivämatkoja, vain noin 150 km, mutta Venäjällä taas, missä tiet ovat loputtoman pitkiä, tuli ajettua 500 kilometrinkin päiviä.
Matkan varrella tapasin kaverin, joka ajoi Yamahalla aiemmin, mutta oli siirtynyt Royal Enfieldiin. Hän oli muuttanut tapaansa ajaa. Hän oli huomannut voivansa nauttia elämästä enemmän, kun ajoi rauhassa. Hän oli ryhtynyt pysähtelemään, istumaan alas juomaan teetä ja kohtaamaan ihmisiä. Tätä minäkin teen.
Hauskaa pyörässä on se, että se näyttää Intian ulkopuolella vanhanaikaiselta, vaikka se on uusi pyörä, vuosimallia 2012. Mutta koska se on niin vanhan näköinen, se herättää ihmisissä empatiaa samalla tavalla kuin jos olisin matkassa vaikka polkupyörällä. Joten ihmiset myös lähestyvät minua helpommin.
Työtä ja matkaamista
MU: Teet myös ilmeisesti töitä jonkin verran matkasi aikana, millaisia?
WA: – Kuusi ensimmäistä kuukautta vain matkustin; ajoin ja kuvasin. Mutta myyn matkalla ottamiani kuvia ja opetan valokuvausta. Lisäksi ihmiset ovat lahjoittaneet minulle rahaa matkantekoa varten. Huomenna olen lähdössä Intiaan pitämään valokuvaustyöpajaa, ja viivyn siellä viikon. Teen matkan lentokoneella ja palaan sitten takaisin tänne Bangokiin.
Maaliskuussa keskityn tienaamiseen ja sitten jatkan taas matkantekoa. Yksi syistä, miksi päädyin käyttämään moottoripyörää matkantekovälineenä on, että sillä voin mennä, minne haluan ja olla missä haluan; kylissä, kaupungeissa, leirintäalueilla, telttailla tai jos siltä tuntuu, yöpyä jossain neljän seinän sisällä.
Lisäksi voin valita, mitä reittiä ajan. Yleensä sitä löytää aina yllätyksellisiä hienoja paikkoja. Voin myös muuttaa suunnitelmiani, jos niin haluan ja nauttia. Otan kameran esiin ja menen kuvaamaan kaupungille. Laitan moottoripyörän vain ensin parkkiin ja tutustun kaupunkiin.
Asustelin Thaimaassa turistipaikassa ja ajoin sieltä käsin ympäriinsä ja näin todella paljon erilaisia asioita. Näin minulla on tilaisuus adaptoitua, mihin haluan; voin kävellä, valokuvata, ajaa moottoripyörällä tai vain olla. Ihmiset ovat hyvin ystävällisiä, paljon ystävällisempiä jossain Mongolian pienessä kylässä kuin vaikka Argentiinan tai Espanjan suurissa kaupungeissa. Voin jättää pyöräni rauhassa melkein mihin vain, ja tunnen olevani todella tervetullut.
Yksi kamera, laukullinen työkaluja?
MU: millainen matkavarustus sinulla on? Ilmeisesti ainakin useampi kamera ja paljon valokuvaustarvikkeita?
WA: Itse asiassa minulla on vain yksi kamera ja kaksi objektiivia. Alunperin kameroita oli kaksi, mutta myin toisen tarpeettomana. Jos nykyinen hajoaa, niin sitten vain ostan uuden tilalle.
Pyörässäni on kaksi sivulaukkua, joista toinen on pyhitetty työkaluille ja varaosille ja toinen leiriytymisvarusteille. Takana olevassa laukussa ovat kamera varusteineen ja tietokone ja repussa taas vaatteita ja muuta vastaavaa.
MU: Miten majoitut matkalla?
WA: Vaikka minulla on teltta matkassa, majoittuminen vähän riippuu. En telttaile kovinkaan paljoa, sillä täällä on heti tuhat ihmistä ympärilläsi, jos laitat teltan pystyyn. Sen sijaan etsin halpoja majapaikkoja, missä nukkua - siinä noin 5 euron pintaan per yö. Mongoliassa majoittuminen oli halpaa, samoin Thaimaassa.
Yritän luonnollisesti pitää kulut niin pienenä kuin mahdollista.
Myös Pakistan oli halpa paikka asua vierasmajoissa. En halua koko aikaa telttailla, mutten myöskään asua koko aikaa hotelleissa tai muissakaan sisätiloissa. Mutta ei minulla tässä mitään muita "sääntöjä" ole, kuin että kunhan ei maksa liikaa.
Milloin kotiin?
MU: Miten kauan aiot tehdä tätä maailmanympärysmatkaa?
WA: – Raha on tietysti ensimmäinen rajoitus. Kaikki voi muuttua koska vain. Halusin alunperin vain vierailla monissa eri maissa. Matka tuntuu kuitenkin vain jatkuvan, ja tällä hetkellä ajattelen, että se voisi kestää vielä noin kolme vuotta. Sinä aikana voisin päätyä takaisin Espanjaan lähtöpaikkaani. Olisi jollain tavalla hienoa lopettaa tämä matka sinne.
Täältä Kaakkois-Aasiasta menen seuraavaksi Pohjois- ja Etelä-Amerikaan ja sitten Afrikkaan. Sen jälkeen olisin ollut neljä vuotta matkassa. Aika kuitenkin lentää käsittämätöntä vauhtia, ja on vaikea tajuta, että olen jo ollut 10 kuukautta tien päällä.
Kirjoitankin päivittäin päiväkirjaa, muuten en millään muistaisi, mitä milloinkin on tapahtunut.
Hyvä puoli tässä joka tapauksessa on se, että minulla ei ole tiukkoja suunnitelmia. Jos haluan huomenna lähteä ajamaan takaisin Barcelonaan, niin voin sen tehdä. Kukaan ei tule minulle sanomaan, että minun olisi pakko tehdä jotain.
Tärkeät neuvot
MU: Miten neuvot vastaavalle tai muuten vain matkalle lähtijöitä?
WA: – Etsi oma tiesi ilman sääntöjä. Tarkoitus on, että sinä itse nautit matkanteosta etkä lähde sen vuoksi, että on "pakko". Se ei ole hyvä asia.
Ensimmäiset kilometrit ovat aina vaikeimmat. Aloita nopeasti.
Ei kannata kysellä "Entä jos? Entä jos? Entä jos?" Koskaan ei voi tietää. Jos haluat matkaan, niin muista, kaikkien ei tarvitse lähteä, vain niiden, jotka itse oikeasti haluavat ilman ulkoista pakkoa.
Entä sitten raha? Osta halvempi pyörä. Jos ostat 3000 euron pyörän 25 000 euron pyörän sijaan, niin sinulla on jo 22 000 euroa rahaa tehdä matkaa. Tapasin matkan päällä henkilön, joka teki maailmanympärimatkaa 150-kuutioisella CZ:lla. Pyörän hinta oli vain 1000 euroa. Myös skoottereilla on tehty tätä samaa reissua.
Jos haluat tehdä maailmanympärimatkan niin Just do It! Tee se sillä pyörällä, millä tykkäät. Ajat sillä pitkään, joten sen pitää sopia sinulle. Ja sinun pitää luottaa siihen, ja tuntea olosi mukavaksi.
Käytä rahaa niin vähän kuin mahdollista. Ja muista tämäkin: voi olla, että tällaisen matkan tekeminen ei vain sovi sinulle, ja haluat kuukauden kuluttua kotiin. Se ei haittaa mitään. Tärkeintä on, että olet kokeillut ja nyt tiedät.
Toisaalta: jos haluat jonain päivänä sanoa, että kiersin maapallon moottoripyörällä, niin sinun on todellakin tehtävä se ensin.
Alku on aina vaikein. Kun olet ollut matkalla jonkin aikaa, rutinoidut, ja reissaaminen alkaa helpottaa. Jos kaadut, pyörä on vain nostettava pystyyn ja jatkettava matkaa. Matkan tekemisessä on vähän samaa kuin lapsessa, joka opettelee kävelemään.
MU: Kiitos Walter.