Ulla Kulju, motoristi, jonka tarina ei jätä ketään kylmäksi

Huom: Uudelleenjulkaisemme tästä uuteen vuoteen asti vapaapäivien lukemiseksi teille 10 luetuinta juttuamme vuonna 2017. Tässä vuoden viidenneksi luetuin juttu. Lukemisen Iloa! Tv. Toimitus. P.S. Ulla Kuljun merkittävyydestä moottoripyöräilylle Suomessa, persoonasta ja suosiosta kertoo jotain se, että kaksi hänestä kirjoitettua juttua on mahtunut vuoden 2017 luetuimpien juttujemme joukkoon. 

– Olen nuoresta asti haaveillut moottoripyörästä ja -pyöräilystä. Teininä ajoin mopolla, skootterilla ja silloisen poikaystäväni kevarilla. Talvisin harrastin aktiivisesti muun muassa lumilautailua. Olimme Ylläksellä luokkaretkellä lumilautailemassa, kun kaaduin rinteessä ja halvaannuin.

– Olen aina ollut tekniikasta kiinnostunut. Perheemme kolmesta sisaresta kaksi muuta hoitavat naisellisen puolen ja minä olen perheen "poika, josta isä oli aina haaveillut". Tuntia ennen onnettomuutta olin juuri saanut tiedon, että minut oli hyväksytty Rovaniemelle lentokoneasentajalinjalle. Koulu jousti sen verran, että sain tehdä pääsykokeet sairaalassa. Kipulääkkeiden voimalla jaksoin tehdä yhden kokeen päivässä, loput päivästä leväten. Minut hyväksyttiin kyseiseen koulutukseen, parhailla pisteillä, mitä kukaan aikaisemmin oli saavuttanut, Ulla Kulju kertoo.

Pääsin Helsingistä kuntoutuksesta 12.8.2002 ja muutin Rovaniemelle omilleni 13.8.2002 ja aloin opiskelut. Olin tuolloin 15-vuotias alaraajahalvaantunut. Lääkärit tekivät jo heti alkuun selväksi, etten koskaan kävelisi, joten moottoripyöräily jäi nuoruuden haaveeksi.

Takaisin rinteeseen

Puoli vuotta onnettomuuden jälkeen Ulla Kulju nähtiin jälleen rinteessä.

– Oli pakko päästä takaisin rinteeseen. Lumilauta vaihtui monoski-kelkkaan. Pääsin Suomen vammaisalppimaajoukkueessa ja voitin Eurooppacup:in hopeaa suurpujottelussa ja pronssia pujottelussa 2005.

– Vuonna 2006 taas rakensin joitakin näyttelyautoja. Toinen sija tuli sekä Vuoden nuori rakentaja-kilpailussa, että kaunein ei-amerikkalainen auto sarjassa. Seuraavana vuonna innostuin purjehtimisesta monirunkoveneillä. Niiltä ajoilta tuli muutama kulta Suomessa ja 4. sija British Championships with Challenger trimaran -kilpailussa.

Nuoren naisen vauhti hengästyttää kuulijaa. CV:ssä on mittaa kilometritolkulla, ja Ulla on kuitenkin vasta 29-vuotias.

– Vuonna 2009 syntyi ensimmäinen lapseni ja se vähän hidasti tahtia, tosin ennen sitä vuonna 2008 sain hankittua itselleni varjoliitolupakirjan. Se oli Suomessa ensimmäinen alaraajahalvaantuneelle naiselle myönnetty lupakirja.

2010 valmistuin venealan insinööriksi ja vuoteen 2014 tein ihan normaalisti töitä eri firmoissa mekaniikkasuunnittelijana. Olen suunnitellut muun muassa sotalaivojen komentosiltoja, M/S Viking Grace.in komentosillan, leikkaussalien ohjauskeskuksia, öljyntorjuntalaitteistoja, hissien koneisto-osia ja -rakenteita jne (lista on käsittämättömän mittava), Kulju kertoo.

Moottoripyöräunelmasta todellisuutta

– Joka kevät kuuntelin, kun motoristit aloittivat kautensa ja moottorien ääniä kuunnellen ajattelin, ettei tänäkään kesänä. Tai niin minä luulin, kunnes 2014 työkaverini sanoi että "hei, sinähän olet konemekaanikko, mikset suunnittele itsellesi pyörää, pistä vähän luovuutta kehiin".

Jo seuraavana päivänä minulla oli alustavat suunnitelmat valmiina. Tärkein edellytys oli, että pyörän pitää olla normaali moottoripyörä, jonne pääsen itse selkään ja pois. Hankin Honda CBR-F 600:n vuosimallia 1993 ja aloin rakentaa sitä itselleni sopivaksi. Ammatistani huolimatta tässä on ollut paljon opettelemista, mutta se on ollut kiva haaste. Takajarrut ovat tuplakahvalla, vaihteet ovat napin takana ja koska jalat eivät toimi lainkaan, niille on varvasklipsit, jotka pitävät kengät paikoillaan estäen niitä liikkumasta mihinkään suuntaan.

– Tässä tieliikennepyörässä on sähkömoottorilla toimivat apupyörät, jotka napista painamalla liikkuvat ylös ja alas, mahdollistaen pyörän päälle nousun ja pysähdykset esimerkiksi liikennevaloihin. Kilpapyörässä vastaavia apupyöriä ei ole, sillä ne olisivat radalla kallistettaessa tiellä. Pyörä valmistui vähän alkuperässuunnitelmista myöhässä, sillä kesken rakennusprosessin huomasin olevani raskaana ja vatsan kasvaessa kädet eivät enään yltäneet pyöränrakennushommiin. Näin näki toinen lapseni päivänvalon. Isoin haaste koko pyöränrakennusprojektissa on kuitenkin ollut byrokratia. Trafi ei oikein tiennyt mitä mieltä olisi. Lopulta kaikki meni hyvin ja pyörä saatiin rekisteröityä kesäkuussa 2015.

Haave omasta katumoottoripyörästä toteutui, mutta se ei vielä riitä

– Lähdimme kesällä käymään Alastarossa tarkoituksena katsoa, kun muut ajavat radalla. Yllätyksekseni pääsin itsekin radalle ja rakastuin rata-ajoon silmittömästi. Sain vielä uskomattoman mahdollisuuden, kun minut kutsuttiin vierailulle kuuluisalle Silverstonen radalle. Siellä minulle kirkastui ajatus, että haluan ajaa kilpaa. Kilpailuviettini on niin kova, että paluuta ei ollut. Saman tien tältä reissulta palattuani aloin etsiä sporsoreita, että haaveeni ajaa kilpaa mahdollistuisi. Kovan työ tuotti jälleen tulosta ja sain pääsponsorikseni Suomen 3M:n ja heidän avullaan oli mahdollista se, että kilpapyöräni Yamaha YZF-R6 valmistui niin nopealla aikataululla. Pyörä hankittiin lokakuussa 2015 ja oli ihan pakko käydä testaamassa pyörä sen valmistuttua marraskuussa, ennen lumien tuloa.

Moottoriliitosta täysi tuki

– Suomessa ei ollut soolokisapuolella ennakkotapausta kaltaisestani alaraajahalvaantuneesta ratakilpailijasta, joten lisenssien hakeminen ja kaikkien muidenkin asioiden selvittäminen, kuten miten toimitaan kisatilanteessa ja mitä kaikkea tulee ottaa huomioon, teetti normaalia enemmän työtä. Moottoriliitosta sain heti tukea ja varsinkin Moottoriliiton toimitusjohtaja Kurt Lungqvistille isot kiitokset. Heti alkuun hän kannusti, että kyllä me jotain keksimme.

Aloitan ensi kaudella Jokamiesluokka Star Servicessä ja tähtäimessä on vuonna 2017 ajaa Nordic Superstock 600B-sarjassa.

Osallistun myös Dream World Bridgestone Cup:iin, joka on vuosittain järjestettävä vammautuneille tarkoitettu moottoripyöräkilpailu. Olen ainoa nainen tähän mennessä, joka on sinne ilmoittautunut ja joka tapauksessa ainoa Pohjoismaalainen nainen, joka on koskaan tähän osallistunut. Tänä vuonna kyseiset kisat järjestetään joko Italian Mugellon tai Itävallan Redbull-radalla, paikka varmistuu myöhemmin.

Vastustajiakin löytyy

– Yllättävän paljon löytyy myös niitä, joiden on pakko nitistä jostain. Epäillään, etten pysty. Automaattisesti ajateltiin, etten saisi hankittua pyörää, saati että kykenisin sitä ajamaan. Vastaan on tullut kaikenlaisia arvostelijoita ja karkeita syytöksiä. Minulle on esimerkiksi sanottu, että olen täysin vastuuton harrastaessani moottoripyöräilyä. On vedottu siihen, että maailmassa on ihan tarpeeksi orpoja lapsia, ilman että riskeeraan henkeni tai että olen huono äiti, kun jätän lapseni heidän isänsä hoitoon. Äidin paikka on kotona. Pyritään piikittelemään kaikilla mahdollisilla tavoilla. Aika ajoin on tuntunut siltä, että haluan lyödä hanskat tiskiin, mutta sitten olen muistanut netissä pyörivän meemin:

• "Sometimes I feel
• like giving up,
• then I remember
• I have a lot
• motherfuckers to
• prove wrong"

Kovin haaste

– Alun alkaen oli ehdoton edellytys, että itse pääsen pyörän selkään ja sieltä pois, mutta ratamoottorikilpapyörässä se on mahdotonta, joten lähdössä tarvitsen apua pyörän pystyssä pitämisessä, ja maaliin tullessa "kopparin", joka ottaa minut pyörän kanssa vastaan, kun ei ole jalkoja joita voisi laittaa maahan. Toisten autettavaksi joutuminen ja se, ottaa apua vastaan on ottanut todella koville.

Tiimissämme on viisi vakiotyyppiä. Kaksi mekaanikkoa / valmentajaa sekä oma valokuvaaja kulkevat aina mukana, jeesaavat ja ovat roudareina. Lisäksi on kaksi muuta, jotka auttavat kaikissa käytännön asioissa, kuten ajopuvun päällelaitossa ja kisarumbassa yleensä, että kisojen aikana saan keskittyä vain ajamiseen, Kulju päättää.

Ulla Kuljua haastatellessa aika lensi siivillä. Hänen valoisa positiivinen olemuksensa antoi varmasti messuilla virtaa kaikille, jotka hänen kanssaan keskustelivat. Hän on loistava esimerkki siitä, miten asenne ratkaisee ja haaveet toteutuvat, kun vain uskaltaa ja oivaltaa haaveilla.

Motouutiset seuraa hänen uransa etenemistä ja toivoo hänelle kaikkea hyvää tulevalle ajokaudelle.

Ullan kisamenestystä voi seurata Kuljuracingin sivustolla ja Facebookista hänet löytää osoitteesta Wheels on Wheels.