Ara Gureghian on dokumentoinut matkaansa sekä todella hienojen valokuvien, kirjoitusten että videoiden voimin internet-sivustolleen, jonne pääset tästä. Lisäksi hän on julkaissut matkasta valokuvakirjan jonka nimi on Hues of My Vision sekä kirjan omasta tarinastaan. Sen nimi puolestaan on "Freedom on Both Ends of the Leash: A Dog, His Man, Their Journey". Vapaasti suomennettuna sen voisi kääntää "Vapautta talutushihnan molemmissa päissä; koira, hänen isäntänsä, heidän matkansa".
Gureghianin sivustolla kannattaa vierailla ja siihen vierailuun kannattaa myös varata aikaa. Matka on kestänyt jo pitkään, ja sivusto on täynnä hienoja ja osin erittäin koskettavia tarinoita sekä uskomattomia valokuvia. Sivuston katseluun uppoaa helposti tunteja.
Kuten Ride Advice -sivusto kommentissaan toteaa, "matka on uskomaton esimerkki siitä eskapismista, minkä moottoripyörät mahdollistavat".
Gureghian syntyi Ranskassa 1948 armenialaisten siirtolaisten lapsena, ja muutti Yhdysvaltoihin 24-vuotiaana. Hän työskenteli viiden tähden keittiömestarina ympäri maata, kunnes 10 vuotta sitten hänen ainoa poikansa Lace kuoli maksasyöpään. Ollessaan lähdössä seikkailulleen, hän löysi eläinhoitolasta pahoinpidellyn pitbull-terrierin, joka oli määrätty lopetettavaksi kahta päivää myöhemmin. Koiran hän nimesi Spiritiksi.
Matka on lupaus pojalle
Sivustollaan, jossa kertoo taustatietoja itsestään, Gureghian toteaa:
"Ei ole paluuta, ei ole elämäntapaa, jota voisi verrata tähän. Huono kortti jaettiin minulle hieman yli 11 vuotta sitten, joka näyttää ihan eiliseltä, kun ainoa lapseni, ystäväni, kaverini, poikani Lance kutsuttiin pois 26 vuoden nuoressa iässä. Tämä on minun terapiaani, lupaukseni Lancelle jatkaa, eikä koskaan luovuttaa, tunnen, että tämä on oman elämäni viimeinen jakso."
"Spirit? Olemme kasvaneet yhteen 24/7. Hänestä on tullut elämäni, joskin tiedän, että asia on näin myös päinvastoin. Olemme nyt yhtä. Hän on melkoinen kyydissäolija omassa sivuvaunussaan pukeutuessaan suojalaseihinsa ja kypäräänsä. Ruuanlaitto, sivuvaunumoottoripyörälläajo, koirani Spirit, rakkaat ystäväni, valokuvaaminen, kirjoittaminen, lukeminen, kahvin paahtaminen ja juominen, leirielämä, purjehtiminen, elokuvat. Ei televisiota, vaan Elämä itse, kaikki tämä täyttää hetkemme yksi kerrallaan."
"Määränpäämme on tuntematon, Matka itsessään on olennaista, se on omaa kasvuamme, joka on kaiken muun yläpuolella ja ohjaa meitä monien hetkien ohi. Seuraamme paljossa säätä; kesällä pohjoisessa ja talvella etelässä. Olemme olleet onnekkaita kyllin hankkiaksemme pienen palan maata Texasista, Big Bendin läheltä. Kutsun sitä Oasikseksi (keitaaksi), ja sen suuri nuotiopaikka on oman maailmankaikkeuteni keskus, jossa Tyyneys, Rauha ja Rakkaus asustavat jumalallisessa tilassa, ja jossa vietämme osan vuodesta suojassa niiltä karuilta olosuhteilta, jotka vallitsevat meistä pohjoiseen."
"Voikaa hyvin... aina."
Ara & Spirit